Fillarifiilistelyä

Tänä kesänä olen päässyt fillarillani metsään hyvin useasti. Heinäkuun helteet eivät metsäajeluja ole juurikaan haitanneet, joten uusia tai aikoinaan jo koluttuja reittejä on ollut hyvä päästellä. Ehkäpä juuri keskikesästä johtuen, metsissä ja poluilla ei ole ollut juuri ketään muita ajajia, mutta sehän on vain hyvä juttu.

Oheinen reitti kuvaa yhtä tämän kesän suosikkiani: Hämeenlinnanväylän vierestä Hakuninmaalta lähtevät polut ja kalliot, jotka on helppo yhdistää Paloheinän polkuihin. Täältä löytyy vaikka mitä variaatioita, ja tarvittaessa melkein kotiin saakka pääsee pelkkiä polkuja myöten. Pidempi versio vie sitten Silvolan tekoaltaan ympäri, ja näin kesällä tuo reitti on liki 2 km kuivaa tekniikkapätkää, jota voin suositella kaikille. Jos taas tykkää tempoajosta, niin reitin voi aina päättää Haltialan tilan kautta ajaen, siitä saa sellaisen 8-9 km hiekka- ja asvalttiajon, jossa on aina vastatuuli. Mutta siinä on hyvä treenata sitä kestävyyttä, oma 5 km vetoharjoitusennätykseni on 10 min 48 sek, kaikki tämä maasturilla, hiekkatiellä ja kovahkoon vastatuuleen vedettynä. Yhtään kovempaa tai pidempään tuskin olisin jaksanut...

Mutta ohessa vielä reittikuvaukset kuvina, näiden avulla pääsee parhaiten jyvälle:

 

Espanjalainen ilta

Meillä on ollut tapana juhlistaa hääpäiväämme espanjalaisissa merkeissä, sillä aikoinaan vietimme kuukauden verran Pohjois-Espanjaa koluten. Samalla ihastuimme alueen ystävällisiin ihmisiin ja tietenkin ruoka- ja juomatarjontaan. Erityisesti baskialue jäi hyvin vahvasti mieleemme, San Sebastian sekä Bilbaon kaupungit tarjosivat paljon nähtävää ja koettavaa kaikille maku- ja kulttuuriaisteille.

Eilinen menu koostui sekä klassikoista ja uusista kokeiluista. Kokonaisuus oli meidän molempien mielestä hyvin onnistunut, ja ainakin menun pääruoka pääsee tulevalle reseptikirjalle. Useamman tunnin väsääminen keittiössä kannatti, sillä lopputuloksena nautittiin:

Sangriaa (valmistus jo perjantaina)
Tapaksia (paahdettuja manteleita, hummusta, paahdettuja paprikoita, salsasalaattia, manchegojuustoa...)
Gazpachoa
Grillattuja karitsan ulkofilerullia pinaatti- ja paprikatäytteellä
Grillattua fenkolia maustemarinadiöljyssä
Romescokastiketta

Ylläolevien ruokien kanssa nautittiin tietenkin sangriaa, Prioratin-alueelta tulevaa Torresin Salmosta vuodelta 2005, ja ainoana ei espanjalaisena tuotteena herkullista Deutzin Rose-kuplaa. Tänään jatkamme samoja ruokanautintoja, sillä tyypilliseen tapaani ruokaa tuli sitten tehtyä vähän isompi määrä...

Ohessa vielä kuvasatoa eiliseltä illalta, näistä pitäisi välittyä hyvä tunnelma ja makunautinnot.

Näin se sangria alkaa valmistumaan. Helppoa ja aina niin maukasta.

Erilaisia tapaksia ja tietysti sitä sangriaa.

Myös kylmä gazpachokeitto on helppo tehdä, kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sitten vaan jääkaapin kautta lautaselle.

Kuplanautintoa ranskalaisittain. Mr. T. tarjoilee.

Pääruoka vielä valmisteluvaiheessa. Fileet rulliksi ja tikulla kiinni, uuniin tai grilliin muutamaksi minuutiksi.

Lopputulos. Ohessa myös grillatut fenkolit.

Mrs. T. ja lahjaksi saatu koru.

       

Käpylän paras intialainen ?

Kaikki meidät tuntevat tietävät meidän suhtautumisen ruokaan. Hyvässä seurassa hyvästä ruoasta nauttiminen kokonaisuuteen sopivien juomien kera on ainakin meidän maailmassa melkoista kärkikamaa, kun puhutaan nautinnoista. Itse myös nautin suunnattomasti ruoan tekemisestä, ja oma reseptikirjani alkaa olemaan jo melkoisen tukevaa tekoa. Tässä yksi ohje eilisestä illalta, jonka teemana oli uudet intialaiset maut.

Alkuruokana tarjosin chucumberia, joka on pohjoisintialainen alkupala. Se koostuu hyvin perinteisistä kasviksista, kuten kesäsipulista, tuorekurkusta, tomaatista, chilistä, korianterista sekä mintusta. Nämä silputaan pieniksi, laitetaan kulhoon ja mukaan lorautetaan sitruunamehua oman maun mukaan. Vaikka me pidämmekin mausteisesta ruoasta, niin chilien kanssa kannattaa pysyä kohtuuden rajoissa, sillä myös ne syödään raakana. Suositan siis ihan tavallisia punaisia tai keltaisia peruschilejä, jotka silppusin mukaan meille tyypillisesti siemenien kera.

Safkan juju tulee pähkinöistä. Rouhi pähkinät (esim. maa- tai cashewpähkinät) huhmareessa sopivan kokoisiksi paloiksi, lisää ne hyvin kuumaa öljyä sisältävään pannuun ja paista niitä 2-3 minuuttia. Lisää mukaan myös hippusellinen suolaa. Kaada pähkinät pannulta vihannessekoituksen päälle ja sekoita. Ruoka on valmista. Juuri ennen tarjoilua voit vielä lisätä hieman sormisuolaa. Tarjoile ruoka poppadomien, roti- tai naanleipien kanssa.

Pääruokana meillä oli mogulityylistä lammasta, jossa tärkeintä on käyttää hyvälaatuista lihaa ja että liha marinoidaan kunnolla ennen valmistamista. Näin varmistetaan että liha on taatusti mureaa ja täynnä makuja. Ohjeen resepti ja valmistusohje on sen verran pitkä että sitä ei kannata tähän kirjoittaa. Sen saa tarvittaessa minulta, kunhan vain kysyy.

Ohessa muutama kuvaotos lopputuloksista. Molemmat ruoat nautittiin hyvien viinien kanssa, ja ainakin kermaisen lammaspadan kanssa eteläisen rhonen alueen punaviini toimi erinomaisesti.

Kesätreenit ja kisat

Ilman motivaatiota jatkuva treenaaminen alkaa puuduttamaan, ja silloin myös treenien laatu alkaa kärsimään. Itselläni kisat toimivat erinomaisena motivaattorina, ja siitä syystä niitä on tänäkin vuonna laitettu tuonne kalenteriin useampia. Perinteinen HCM jää tänä vuonna väliin, sillä polvileikkauksen ja siitä kuntoutumisen takia en vain ole ehtinyt treenata juoksua riittävästi maratonia ajatellen. Mutta onneksi on muitakin kisoja, sekä XC-maastopyöräilyssä että juoksussa. Ennätyshelteet ovat myös kysyneet motivaatiota treenaamiseen, mutta ainakin vielä sitä on mukavasti löytynyt.

XC:ssä osallistun elokuussa Sappee MTB kisoihin, sitä varten olen jatkanut pyörällä ajamista Tahkon jälkeenkin. Itse kisa on nopeampi ja teknisesti helpompi kuin legendaarinen TahkoMTB, ja voipi olla että tälläinen poluilla viihtyvä XC-kisaaja ei metsäautoteillä kovin hyvin jäykkäperäisille kilpureille pärjää. No, toivottavasti mäki- ja vetotreenistä on jotakin hyötyä myös tuolla, mutta elokuun seitsämäs päivähän se nähdään.



Juoksukuntoakin pidän yllä, sillä syyskuun alussa osallistun ensimmäisen kerran Suomessa järjestettävään Midnight Run juoksutapahtumaan. Helsingin keskustassa juostava 10 km kisa starttaa joskus kymmenen jälkeen illalla, joten on ihan mukavaa nähdä millainen tunnelma osallistujilla ja kannustajilla tuolloin on. Alunperin ruotsalaisten ideoimassa tapahtumassa on tuolla länsinaapurissa hienot perinteet, ja erittäin runsaat kannustusjoukot, toivottavasti pääsemme stadissa samaan. Kymmenen kilometriä menee toki ilman ihmeellistä treenaamistakin, mutta kyllähän tuolla olisi kiva pinkoa itseään tyydyttävä loppuaika, joka voisi olla 52-54 minuutin haarukassa. Sen kovempaa ei tälläinen pölkkyreisi millään pääse. Ja jos myöhemmin syksyllä löytyy vielä jokin kisa, niin sinnekin voisi vielä osallistua. Oli se sitten pyörän päällä tai lähempänä asvalttia.

Vauvaloma

Meidän perhe on nyt kolmijäseninen. Uusin tulokas Sohvi on sekoittanut päiväjärjestyksemme ja seesteisen aikuiselomme. On se ihana. Ja Mami on puhki.

If it's not a cairn, it's just a dog.

Kymmenen vuotta

Melko tarkkaan kymmenen vuotta sitten tapahtui jotakin, jota on syytä juhlistaa joka vuosi. Niin tänäkin vuonna, ja nyt reseptinä oli rakkautta ja omaan makuun muokattua Clemenzan pastakastiketta lihapullien kera. Alkuun vielä rucolasalaattia ja makuihin sopivia viinejä, niin hyvän illan ainekset olivat kasassa.

Koko ruoan resepti on yksinkertainen - katso Kummisetä elokuva, ja muokkaa alkuperäistä ohjetta makusi mukaan. Lihapullat teen aina lampaan jauhelihasta, ja tilanteen mukaan lisään niihin sopivia mausteita. Tällä kertaa lisäsin riittävästi parmesaania ja kapriksia. Itse pullat kypsyvät rauhassa tomaattikastikkeessa, ja voin sanoa että maku oli taas kerran aivan ihana.

Ohessa vielä muutama kuvaotos eiliseltä illalta.

TahkoMTB 2010

Lauantaina siis kävimme Nilsiässä hieman mäkiä ja polkuja polkemassa, ja tällä kertaa lopputulokset taisivat tyydyttää meidän ryhmän jokaista ajajaa. Mrs. T. suoritti ennätysajollaan huippusuorituksen, 25 km sarjassa 2. sijoitus naisten ryhmässä. Voittaja oli vielä hänelle liian kova pala, kansallisella tasolla menestynyt naishiihtäjä alkoi vetämään kaulaa viimeisessä El Granden nousussa. Allekirjoittanut taas sijoittui 45 km kisassa 13. sijalle, johon ainakin itse olin tyytyväinen. Mr. G. sijoittui vielä paremmin pari pykälää korkeammalle, ja eroa meidän välille tuli lopulta nelisen minuuttia. Viimeisen 10 km:n ajan omaa ajoani häiritsi taas kerran krampit, tällä kertaa oikeassa reidessä. Se ja vikassa laskussa irronneet ketjut veivät mahdollisuudet parempaan sijoitukseen, mutta tuskin olisin aurinkokuningasta tuossa kisassa mitenkään voittanut. Lopputulos oli mielestäni kuitenkin hyvä.

Muitakin hienoja suorituksia porukkaamme mahtui, esimerkiksi Mr. P.:n upea lopputulos 4:02 60 km:n sarjassa. Samoin Tahkon ensikertalaisen Makon ajo ja lopputulos 4:23 aiheutti melkoisesti kohahduksia.
Loppuillasta keskinäisen kehumisen kerho oli jo päätynyt lopputulokseen, että ensi vuonna se on taas 120 km vuoro, toivottavasti nämä suunnitelmat toteutuvat...

Ohessa hieman kuvasatoa lauantailta, tunnelma oli hieno normaaliin Tahko MTB:n tyyliin. Vuonna 2011 tuonne taas.

Kesäkisat - Tahko MTB

Jälleen on tullut sen aika. Siis Tahko MTB:n. Tätä vartenhan sitä on treenattu maastossa ajamista, vaikkakin tänä vuonna treenimäärät ovat noin 40% viimevuotista pienempiä. Mutta onneksi myös meidän matkat ovat myös lyhyempiä - Mrs. T. ajaa 25 km ja allekirjoittanut 45 km. Eiköhän tästä kunnialla selvitä, toivottavasti myös ehjempänä kuin viime vuonna.

Itse tapahtumaan on taas ilmoittautunut yli 1500 maastopolkijaa, joten Nilsiän reitillä ja poluilla riittää vilskettä ja vaarallisia tilanteita. Sääkin näyttää taas kerran suosivan meitä, joten ei muuta kuin nokka kohti Nilsiää.

Mr. T.