Kalevalan päivä

Aloitimme suomalaisen kulttuurin päivän vieton hienoilla talvitreeneilla Nuuksion maastoissa.

Upeassa säässä ajettu tuttu maastoreitti oli huomattavan paljon raskaampi ja vaativampi kuin kesällä tai syksyllä ajettaessa, sillä lumessa taiteilu ja reitin avaaminen vie voimia vaikka kuinka paljon ja pyörä ei tunnu lainkaan kulkevan sinne minne haluaa. Lopputuloksena 11 km maastoajoa 2,5 tunnissa, joten vauhti ei ollut kovin kummoinen...

Illalla sitten lisää henkistä kulttuuria. Tiedossa on Elämä on juhla esitys Aleksanterinteatterissa.
Esitys perustuu Samuli Putron samannimisen soololevyn musiikkiin ja kappaleisiin, lisämausteita antavat kuvataitelija Terike Haapoja sekä äänisuunnittelija Tuomas Norvio. Odotan mielenkiinnolla lopputulosta...


Mr. T.

Issikka

Laskiaisen kunniaksi eilen vaellettiin issikoilla (Talli Brobacka). Allekirjoittanut ihastui ikihyväkseen noihin karvaturpiin. Mr T suhtautui hieman pidättyväisemmin, vaikka veteli ihan tyylikästä tölttiä ensikertalaiseksi. Uusi vaellus jo sovittuna maaliskuulle, tosin Mr T starttaa kuulema mielummin matkaan GF-merkkisellä polkuvoimaa kysyvällä maasturillaan.

/MrsT

Tahtoo takas...

Näillä voi fiilistellä. Seuraavaan isompaan mäkeen viisi (5!) viikkoa. Jollen saa Mr T:tä huijattua aikaisemmin lähinypyihin.

/Mrs T

Zermatt, plus / miinus

Viikko Zermatissa takana, ja nyt voidaan kerätä kasaan paikat plussat ja miinukset:
+ Hyvät ja usein helppopääsyiset offarit
+ Kartoista löytävät ski-routet ja niiden yhdistäminen offareihin
+ Hieno kylä, autottomuudeesta lisäpisteitä
+ Ihmisten palvelu ja kielitaito
+ Ruoka, kylässä ja rinneravintoloissa
+ Loistava hotelli, erityispisteet aamiaisesta ja huoneemme sängystä :-)

- Paljon kapeita siirtymiä, osa jopa punaisiksi rinteiksi merkittyjä (snoukkaajien painajaisia)
- Oikukkaat säät, helposti huono näkyvyys
- Pääsy Cerviniaan likimain mahdoton (ei onnistunut viikon aikana kertaakaan)
- Alueen eri hiihtoalueiden yhdistäminen usein hankalaa tai joskus jopa mahdotonta
- Sveitsiläinen hintataso

Raportti tässä, ei muuta kommentoitavaa.


Mr. T.

Zermatt, Sveitsi

Piiitkään odotettu alppimatka Sveitsin Zermattiin lähti kunnolla käyntiin tänään.

Eilisen matkustuspäivän jälkeen oli ihan mukavaa katsella jatkuvaa lumisadetta ja odottaa ekaa skimbapäivää. Se valkeni 1620 metrin kyläkorkeudessa sumuisena, ja edelleen lunta tiputellen. No, onneksi telkkarin alppikanava kertoi että ylhäällä on selkeää, joten kello 9 olimme sitten gondolijonossa...


Ja toden totta, kun nousimme yli 2500 metrin korkeuteen, niin siellä paistoi aurinko aivan mahtavasti. Ja siitä sitten rinteisiin ja erityisesti niiden vierelle.
Ekat laskut kertoivat että onneksi skimbataidot eivät olleet täysin kadonneet, joten eiköhän tästä voisi siirtyä jo tuonne offareiden ja korkkaamattomien maisemien ääreen... ?


No, onneksi pakkasta oli sen verran paljon että illan ja yön aikana satanut uusi lumi, jota oli varmasti noin 40 cm, oli aivan jumalaisen kevyttä ja siten aivan mahtavaa vedettävää. Tokihan omat taidot oikeassa syvässä lumessa ja kunnon korkkaamisissa on sen verran rajalliset, että jos antaa vauhtia liikaa, niin sitten voi käydä näin:

Seuraavana päivänä suuntasimme Sunnega ja Rothorn paradisen alueelle, tavoitteenamme oli korkata lisää hyviä maastoja ja tutustua hiihtokarttaan merkattuihin kunnostamattomiin ski-routeihin.

Ja tämä suunnitelma kyllä kannatti! Löysimme vielä parempia maastoja ja laajempia offareita eilisiin verrattuina. Myös ski-routet olivat hienoja, erityisesti Rothorn paradisen päältä lähtevä numero 16 tarjosi mukavia haasteita,ja erityisesti paljon koskematonta tai hyvin vähän korkattua laskua. Molemmat viihdyimme täysillä.

Tänne palaamme vielä uudestaan kuluvan viikon aikana, sillä tiistaisen lumisadepäivän jälkeen ski-routet 17 ja 18 odottavat meitä kutsuvasti...

Mr. T.

Olotila

Tammikuu oli ja meni, samoin kunnialla suoritettu selvennyskausi. Lopetimme sen komeasti lauantai-illalla ruokailuun Pekka Terävän johtamassa ravintola Olossa. Paikka oli varattu muutama viikko sitten, ja ravintolaa oli mietetty hartaasti.

Yllättäen lauantai-iltana tässä kiistatta Helsingin ykkösravintolaketjuun (mm. Viisi Tähteä 50 Parasta Ravintolaa 2008 listan 4.) kuuluvassa fine-dining paikassa ei ollut kuin kourallinen ihmisiä, tiedä sitten mistä tämä(kin) ilmiö kielii.

No, meitä tuo väen vähäisyys ei haitannut lainkaan, päinvastoin. Vastaanotto oli hyvin ystävällinen, samoin tunnelma koko illallisen ajan. Aloitimme illan lasillisilla kuplajuomaa, tosin kotona oli jo kumottu puolikas Mötikkä, joten samalla linjalla jatkoimme. Ravintolan menu-osasto oli kiitettävä, ja säätäminen menuiden sisällä onnistui hienosti, tästä vielä erikoispisteet.

Päädyimme omaan 4:n ruokalajin Menu Signatureen, joka koostui graavatusta siiasta, kotimaisesta karitsasta, välijuustoista sekä jälkiruoka-annoksista.

Annosten koko oli täydellistä fine-dine osastoa, eli sokerisuolattua siikaa oli suunnilleen 1 * 1 cm kokoisia paloja neljä kappaletta, ja seuralainen tässä kohtaa taisi jotakin sanoa "piperryksistä". Pääruokaa oli jo enemmän, karitsan ulkofilettä ja aivan jumalaista pitkään haudutettua karitsan niskaa oli aivan riittävästi. Molemmat annokset olivat maultaan erinomaisia. Välijuustoissa suomalaisuus jatkui koko linjan, kaikki juustot siis Hakaniemen Hallin Lentävästä Lehmästä, 100% suomalaista. Kuttucheddar ja sinihomejuusto nousivat tämän annoksen ykkösiksi. Menun heikoin lenkki taisi sitten olla jälkiruoka, tai ainakaan seuralaisen suklaa-annos ei ollut kovin mieleenpainuva millään akselilla. Oma jälkkärini oli parempi, kookosta ananaksen ja sitruunaruohon kanssa, kokonaisuus oli maittava.

Entäpä se juomasektori ? Alkuun otimme lasilliset Alsacen-alueen rieslingiä (Josmeyer Le Kottabe 2007), joka oli kaikenpuolin hyvää, ja erityisesti siian kanssa toimivaa. Loppuruokailu meni sitten pullollisella Veneton-alueen punaviiniä. Punainen oli paremminkin laatusoaveista tunnetun Leonildo Pieropanin Ruberpan 2003:sta, ja kyllä voi sanoa että laatutekijä osaa aina viininsä. Näiden lisäksi asiaankuuluvat jälkiruokaviinit ja digestiivit, niin iltahan oli siinä.

Kokonaisuus oli mielestämme erittäin hyvä, ja ravintolaa voi suositella kaikille. Täyden illallisen hinta kahdelle kattavine juomineen nousi sitten hieman yli 300 euron, joten eihän tuota joka viikonloppu voi nauttia. Mutta paremmin ei voi tipatonta tammikuuta lopettaa.

Mr. T.