Viinejä Atlantin takaa

Vaikka olenkin harrastanut viinejä suunnilleen 25 vuotta, joista viimeiset 15 hieman vakavammin, niin mitään yksittäistä viinimaata tai -manteretta en ole halunnut löytää. Toki suurimmat vakiosuosikkini löytyvät Uudesta-Seelannista, Espanjasta ja Italiasta, mutta olen melkoisen avoin muillekin maille ja mantereille. Tästä hyvänä osoituksena toiminee viimeisin nettitilaukseni, jossa kaikki viinit olivat joko Argentiinasta tai USA:sta.

Laatikosta paljastui huippuluokan zinfandelia amerikkalaiselta Ridgeltä, rokkariosaston laatusyrahia Charles Smithiltä, puhdasta malbec-viiniä Argentiinan huipputuottaja Catena Zapata:lta ja hieman harvinaisempi sekoite Achaval Ferreriltä. Näistä ainostaan Charles Smithin Boom Boom Syrah pääsi suoraan kulutuskaappiin, muut menivät kypsymään muutamaksi vuodeksi. Tosin voi olla, että jos kesällä tulee järkättyä kunnon grillaussessiot, niin joku yllämainituista pääsee testaukseen. Tästä syystä pulloja pitää aina ostaa muutama kappale, vähintään se kolme.

Ohessa upeita pullokuvia ennen kaappiin menoa.

Hei hei, nähdään muutaman vuoden päästä.

Boom boom - Suomessa vain ravintolamyynnissä. Erinomaista.

Geyserville - iso zini ja tämä viinitalohan on suorastaan myyttisen arvostettu

Zapatan kakkosviini, tyylipuhdas Malbec.

Argentiinan nousevia tähtiä, italialaisen viinintekijän taidonnäyte

 

Juoksuruokaa

Hyvin menneen kisan jälkeen palkitsin itseni ja kotikannustusjoukkoni tekemällä pizzaa. Normaalisti pizza ei kuulu meidän ruokavalioon juuri koskaan, onhan siinä järkyttävä määrä rasvaa, suolaa ja hiilareita. Mutta hyväähän se aina on.

Meidän kotipizza tehdään alusta loppuun itse, eli ei mitään valmispohjia tai muita oikoteitä. Eli pikaruokaa tämäkään ei ole. Samoin täytteissä ei pihistellä, aidot italialaiset olisivat varmasti kauhuissaan näistä täytemääristä. Mutta tämä pizza onkin tarkoitettu meille, ei heille.

Ohessa kuvasarja onnistuneeseen kotipizzaan.

Kaikki alkaa hyvästä tomaattikastikkeesta.

Ja tunnin verran hiljaisella lämmöllä, niin hyvä tästä tulee.

Helppo perustaikina eli durum-jauhoja, suolaa, kuivahiivaa, oliiviöljyä ja lopuksi vettä.

Kovin homma oli tässä eli taikinan vaivaaminen. Tässä tulos 15 min jälkeen.

Täytteitä. Karitsan jauhelihaa, chorizoa ja paljon muuta.

Kaulittu pohja ja tomaattikastike. Perusta on valmiina,

Jauhelihaa ja kanaa, ei tietenkään sekaisin.

Melkein valmis kokonaisuus.

Vielä tomaatit päälle.

Lopuksi juustoraastetta ja 250-asteiseen uuniin noin 15 minuutiksi.

Boom Boom. Charles Smithin Syrah-osaamista.

Vähän vetäytymistä ja jäähtymistä.

Lopuksi rucolaa ja vähän ranskankermaa. Aivan mahtavaa!

HCR2014 - tulokset

Kisa meni osaltani ihan hienosti, loppuaikaan 1.54 olin enemmän kuin tyytyväinen. Aikatavoitteeni siis alittui kuudella minuutilla. Itse juoksu sujui hyvin alusta loppuun, melko tasaisesti tuli edettyä 5,30 kilometrivauhtia, ja lopun neljä kilometriä tulin sitten kovempaa. Viimeinen kilsa meni sitten ja reippaasti alle 5 min, joten voimavaroja oli vielä jäljellä.

Viralliseen tulospalveluun ei ole pääsyä, taitaa järjestäjien systeemit olla liian kovalla rasituksella, mutta ohessa linkki omiin statseihini, joista kaikki kohokohdat voi käydä tarkistamassa. Tuossa Garminin datassa on mukana vajaan kilometrin verran ylimääräistä kävelyä.

HCR 2014

Tänään taas on aika klassisen juoksukauden aloitukselle, eli HCR:lle. Matkana tietysti puolimaraton, joten 21,1 kilometriä pitäisi jaksaa kipittää. Tänä vuonna harjoituskilometrejä on takana hyvin vähän, eli alle 300 km, joten loppuajalla ei ole kovin suurta väliä. Lähden tavoittelemaan kahden tunnin alitusta, mutta katsotaan nyt miten tuo massajuoksu alkaa sujumaan.

Ensi vuonna olisi sitten 10. kerta HCR:ää, joten toivottavasti tämänvuotisesta kisasta jää niin hyvä mieli että tuonne omaan juhlajuoksuun kiinnostaa taas osallistua.

Reitti noudattelee pitkälti vanhoja ratoja, mitä nyt maaliintuloa on hieman muutettu, joten sitä pahinta loppunousua ei enään tarvitse äärirajoilla nykiä ylös. Suurin muutos on maalintulon jälkeisissä jutuissa, katsotaan myöhemmin miten ne sitten toimivat. Toivotaan parasta.

Ohessa reittikuvaus, joka on suoraan napattu HCR:n virallisilta sivuilta.

HCR 2014 reitti

Vappu menu 2014

Jatkoa eiliselle kirjoitukselle. Ruoat onnistuivat hyvin, ja hyvältä ne myös maistuivat. Ruokalistalta jäivät pois Naan-leivät, koska ruokaa oli muutenkin ihan riittävästi. Ohessa kuvasatoa eiliseltä ja tämän päivän vappubrunssilta.

Tästä lähtee hyvät kokkaussessiot. Aina.

Gazpacho, osa 1. Kalttaa tomaatit.

Gazpacho, osa 2. Pilko muut kasvikset.

Gazpacho, osa 2.1. Ota mukaan muut mausteet.

Gazpacho, osa 3. Kaikki valmiina.

Gazpacho, osa 4 - tästä lähtee.

Gazpacho osa 5, kaatoa valmis kylmä keitto.

Feta-kermaviili-kastike, osa 1 - osaset valmiina.

Feta-kermaviili-kastike, osa 2 - kermaviili + sitruuna.

Feta-kermaviili-kastike, osa 3 - lopullinen kastike valmiina.

Lihapullien maustearsenaalia. Tärkeitä lopputuloksen kannalta.

Paistovalmiit lihapullat. Maukkaita kuten aina.

Brunssi, osa 1 - manchegopallerot valmiina uuniin.

Brunssi, osa 2 - parsat ja uudet perunat kiehumassa.

Brunssi, osa 3 - perunasalaatti valmistuu.

Brunssi, osa 4 - valmis perunasalaatti.

Brunssi, osa 5 - chimurrikastikkeen valmistuksen ensimmäinen osa.

Brunssi, osa 6 - valmis chimurrikastike. Erinomaista makkaroiden ja perunoiden kanssa.

Brunssipöytä melkein valmiina,

Välikuplat a' la Ruinart.

Valmis peruna-parsapapusalaatti. Lisukkeena uunitomaatteja.

Koko kokonaisuus, ei muuta kuin nauttimaan.

Lautasella, setti 1.

Samaan aikaan ikkunassa, Söhveli ja Ilmari.

Vappu 2014

Muutamasta koirasyystä johtuen päätimme viettää tätä vappua ihan keskenämme. Meistä tämä tuntuu hyvältä ratkaisulta, mutta tokihan huomisessa vappubrunssissa mopo lähtisi helpommin keulimaan, jos ystäviä olisi reippaasti ympärillä. Mutta nyt mennään tällä kattauksella, joten tässä meidän vappumenu. Kokkauskuvia ja vielä enemmän kiinnostavia kuvia on luvassa myöhemmin...

Vappu 2014 Menu:

Gazpacho keittoa
Manchego lastuja
Karamellisoitua kinkkua
Papu-perunaparsasalaattia
Tomaattisalsaa
Lammasmakkaroita¨
Chimurrikastiketta
Mausteisia lammaslihapullia
Feta-oliivimaustekastiketta
Maustettua Naan-leipää

Tässä haluttu setti, Ei mitenkään mahdoton, joten eiköhän tällä mennä eteenpäin.

Lasagne

Eilisen kovan treenin kunniaksi palkitsin itseni ja perheeni ikibraavurilla eli tomaattisella kanalasagnella ja sen seuralaisena nautitulla punaviinillä. Alkuun vielä jämäleivistä tehdyt bruschettat, niin italialainen illallinen oli siinä.

Tämä lasagne eroaa normaalista siinä, että tässä ei ole maitokastiketta lainkaan, vaan maukkaus tulee runsaasta ja kohtuupitkään keitetystä tomaattikastikkeesta. Lisäksi kanatäytteessä on rosmariiniä, hunajaa, kermaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja.

Ruoka on helppo tehdä. Ekaksi laitetaan kananpalat marinadiin, seuraavaksi tehdään tomaattikastike. Hieman yli tunnin kuluttua kypsennetään kanat, lisätään kerma ja aurinkokuivatut tomaatit. Lopuksi molemmat kasataan lasagnevuokaan kerroksittain tuorepastalevyjen päälle. Viimeisen pastakerroksen päälle riittävästi parmesaaniraastetta, koko komeus 200-asteiseen uuniin 45 minuutin ajaksi ja homma on siinä. Helppoa ja hyvää.

Alkuruoka. Vanhat jämäleivät kelpaavat tähän hyvin.

Kanakastike.

Tomaattikastike. Kaikki komponentit luomua.

Puolivalmis lasagne.

Uunia vaille valmista.

Lopputulos 45 minuutin jälkeen. Kiireesti pöytään.

Erinomainen tomaattiruokien viini.