Chisu@Kaapelitehdas

Viime lauantaina käytiin tsekkaamassa Chisun Kun Valaistun kiertueen päätöskeikka Kaapelitehtaalla. Keikkaa oli odotettu jo pitkään, sillä ainakin itse tunnustaudun pitkäaikaiseksi Chisu-faniksi, ihan hänen ensimmäisestä levystään lähtien. Tokihan hän nykyisin on yksi Suomen suosituimpia naisartisteja, mikä tietysti häiritsee hieman, mutta ei kuitenkaan estä hänen musan diggaamista mitenkään.

Koska tiedossa oli, että keikka alkaa klo 22:15, niin osasimme suunnistaa Kaapelille vasta klo 21:n jälkeen. Keikalle oli tulossa täysi tupa, eli 3000 katsojaa, joten jonottamiselta ei voinut välttyä. Kun pääsimme sisään ja ängimme itsemme baarialueelle, niin yhtenä lämppärinä toiminut Mariska & Pahat Sudet vetivät jo settiään. Totesimme että baarialueelta ei näe mitään, ja saunditkin olivat aivan hirveät, jolloin muistin miksi yleensä boikotoin Kaapelitehdasta keikkapaikkana. No, juotiin siellä yhdet juomat, siirryimme pois baarialueelta kohti miksausaluetta. Sieltä näkymä lavalle oli jo huomattavasti parempi, samoin soundit alkoivat toimimaan.

Chisun keikka alkoi tasan klo 22:15 upeasti toteutetulla videolla, jossa Chisu ja bändi soittivat ison lakanan takana avausbiisiä Minä ja mun pää. Upea avaus, ja sen jälkeen vedetty Sabotage viritti yleisön kovalle biletysasteelle. Chisulla oli hieman vaikeuksia äänen kanssa, taisi flunssa olla päällä, tai pitkä kiertue oli vain vaatinut veronsa. Mutta äänihuolet eivät juurikaan vaikuttaneet keikkaan, sillä tuo nainen osaa kyllä laulaa upeasti. Tiiviiksi hioutunut bändi hoiti hommansa tyylikkäästi kotiin, vanhoista biiseistä oli tehty hienoja sovituksia, ja kaikilla tuntui olevan erittäin hauskaa. Ja jatkoa seurasi. Tietyn yleisön kovasti odottama Miehistä viis toimi ihan hienosti, mutta tässä vaiheessa tälläistä rockpoliisia alkoi yleisön laulattaminen ja käsien yhteisheilutus jo ärsyttämään. Ei tälläistä ole meidän mekassa eli Tavalla juuri koskaan nähty. Onneksi biisit ja niiden esitys olivat niin hyviä, että showsta pystyi itsekin paljon nauttimaan. Tie, Kolmas pyörä ja Kerrasta poikki sykkivät hienosti ja veivät keikkaa eteenpäin.

Itselleni keikan huippukohta taisi avauksen jälkeen tulla biisikolmikossa Yksinäisen keijun tarina, Etsijät sekä Sama nainen. Erityisesti kaksi viimeistä biisiä sisälsi niin paljon tunnelmaa, että en moista ole vähään aikaan päässyt kokemaan. Näiden jälkeen esitetyt Baden-Baden ja erityisesti superpitkänä versiona esitetty Kriisit laskivat valitettavasti tunnelmaa, sillä en todellakaan ole rumpu- tai bassosoolojen suurin ystävä. No, onneksi pääsetin vikana esitetty Frankenstein toimi todella hyvin ja koko kolmen biisin encoresettikin (Ennustus, Saaliit, Kohtalon oma) lopetti keikan infernaaliseen biletysmoodiin. Vikan biisin jälkeen Chisu itsekin oli todella fiiliksissä, ja kiitoksista ei meinannut tulla loppua. Aivan lopuksi hän sitten teki kunnon hypyn yleisön joukkoon, jossa häntä sitten pyöritettiin käsien päällä. Onneksi nainen ei varmasti paina edes 50 kiloa, joten homma oli eturiveissä olleille HC-faneille helppo. Itse singahdettiin kotiin ennen suurinta narikkaryysistä.

Kaikenkaikkiaan hieno keikka ja kokemus, kiitos Chisu tästä. Keikan jälkeen hän ilmoitti jäävänsä epämääräisen pitkälle keikkatauolle, sen hän ja koko bändi on varmasti ansainnut.


Mr. T.