In the meanwhile

Tällä välin toisaalla... Hotel Havenissa vuosikertakuplaa vuosikertaihmisille, vuodelta 2002 tietysti. Elämä näyttää parhaat puolensa. Mr. T.

You Make Me Feel Like I Am Home Again

12 vuotta sitten lähdin sokkotreffeille. Mies, jolla oli taivaansiniset silmät sai minut nauramaan ja viihtymään.

11 vuotta sitten yllätyskosinta Kitsiputouksella. Vaelsin loppumatkan onnesta kevyin askelin.

10 vuotta sitten Tahdoin. Rakkausavioliitto.

Tänään kilistelemme onnellisina 10-v häämatkalla Helsingissä...

Juhlavuoden kunniaksi uudet sormukset, design Mia Manner.

giVERIghtnow

Kiltit ihmiset, muistattehan luovuttaa verta myös kesällä. Tarvitsijoita on paljon, joskus myös sinä itse tai läheisesi. Me luovutimme tänään. Hyvä mieli.

Sato

Omalta maalta:

Rucolaa

 Ei tästä vielä taida omppupiirakkaa saada. 

Say NO to helle

Hellekesän pelastus: ilmalämpöpumppu. Aah, ihanuutta.

Kotona taas

Vihdoinkin kotona, se oli ensimmäinen ajatukseni, kun eilen illalla Helsinki-Vantaalla raahasin matkalaukut tullin ohitse ja näin kotijoukot. Kaikki kolme naistani oli tullut mua vastaan, joten viimeinen pätkä kotiintulossa sujui oikein mukavissa merkeissä.

En tiedä kumpaan suuntaan aikaero on pahempi, mutta tätä kirjoitettaessani oma koneistoni on vielä San Fransiscon ajassa, eli täysin keskellä yötä. Ja siltähän tämä olo tuntuukin, eli nukkumaan tekisi mieli keskellä päivää. No, eiköhän sisäinen kello melko pikaisesti adaptoidu kotiaikaan, ja olo normalisoidu.

Viimeinen ilta Friscossa meni Saksan EM-ottelun lopputulosta murehtiessa. No, oikeasti en sitä ihan hirveästi enään miettinyt, mutta annoin itselleni luvan ottaa muutaman ylimääräisen juoman, jotta suurin järkitys poistuisi. Ja sitähän se tekikin, ja sieltä perjantaina alkanut kotiinpaluu sujui sitten hyvin rauhallisissa merkeissä.

Kohtalon ivaa tai ei, niin viimeiseksi illaksi olin varannut pöydän hyvin suositusta italialaisesta ravintolasta nimeltään Barbacco. Juuri tuolloin jokin italialainen maininta jalkapallosta olisi voinut hermostuttaa, mutta mitään sellaista ei tapahtunut, joten pääsin nauttimaan oleellisesta eli hyvästä ruoasta ja viineistä. Ravintolan erikoisuus on jaettavat pöydät, eli yksityisyyttä tuolla ei ollut luvassa, vaan kommunikointia aivan ventovieraiden kanssa. Itse kun kuvailin ruokia, niin hetihän siitä alkoi keskustelu tyyliin "oletko foodie vai ravintola-arvioitsija". Pikkaisen kun tuohon höysti omia vastauksiaan, niin kyllähän siitä keskustelua saatiin hyvin aikaiseksi.

Ravintolan ruoka oli erinomaista, itse otin alkuun punajuuri-rucola-vuohenjuusto salaatin, ja sen jälkeen sisilialaisia lihapullia ja polentaa. Kaikki olivat oikein maukkaita, ja jos lihapullat olisi vielä tehty lampaasta, niin sitten ne olisivat olleet täydellisiä. Ravintolan erikoisuus oli jokaiseen eteen telineeseen tuotu iPad, jolla pystyi selaamaan viinilistoja ja muita juomajuttuja. Lisäksi viinilistoissa oli sellainen hyvä ominaisuus, että kun valitsi jonkun viinin, niin sovellus ehdotti sille sopivia ruokalajeja ravintolan listalta. Ihan mukava teknologoinen kikkailu, ja jos se olisi vielä toiminut toiseenkin suuntaan, eli ruokalistasta ruoan valittua se olisi ehdottanut sille sopivaa viiniä, niin sitten toteutus olisi ollut vieläkin parempi.

Ravintolasta käppäilin melko lähellä hotellia sijaitsevaan panimoravintolaan nimeltä Thirsty Bear, jota muut kurssilaiset olivat jo ehtineet kehua. Erinomaisia ja maittavia juomia, lisäksi olisi ollut saatavilla pieniä tapaspaloja. Paljon porukkaa, mutta tarjoilu toimi kiitettävästi. Tuolta sitten hotellille ilman sivumutkia, vaikka tuon baarin vieressä olisi ollut myös toisenlaista säihkebaaria tarjolla.

Lopuksi pakolliset kuvaotokset, edelleen by iPhone...

Mukavan mausteisia sisilialaisia lihapullia

Polentatikut, njam.

Näppärä iPad sovellus

Näkymä yhteispöydästä, ruoka todella tehtiin suoraan silmien edessä.

Polar Bear, aina maittavaa orgaanista juomaa

Brown Bear, hivenen tummempaa.