sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Viini, ruoka ja hyvä elämä

Kävimme lauantaina pyörähtämässä otsikon mukaisilla messuilla, ja ihan mukavasti siellä viihdyimme.
Tyypillisesti porukkaa oli paljon, ja suurimmat jonot olivat tietenkin viinilasien ja maistelulipukkeiden myyntipisteisiin. Niistä kun selvittiin, niin loppuaika meni kuin siivillä. Messujen viinipuolen anti oli kyllä selkeästi suunnattu tavallisille viininkuluttajille, eikä viiniharrastajille. Käytännössä tämä näkyi maisteluviinien hintatasoissa. Maahantuojat olivat jättäneet kalliimmat viinit varastoihin, sillä kaikkein hintavimmat viinit pyörivät siellä kahdenkympin tuntumassa. Ehkäpä tämä oli järkevää, mutta itselleni viinipuoli näkyi ja tuntui pettymykseltä. Viinimessut ovat sitten erikseen.

Sitä vastoin ruokapuoli ja sieltä löytyneet erikoiskaupat onnistuivat huomattavasti paremmin. Erilaisia kauppoja, jotka esittelivät ja myivät juustoja, kahveja, suklaita, chilejä ja kaikkea muuta, oli vaikka kuinka paljon. Itsekin ostelimme noista kaupoista vaikka mitä kiinnostavaa ja maittavaa.

Ruokapuolen erikoiskauppojen ansiosta kokonaisuus nousi kuitenkin positiiviseksi, ja eiköhän tuonne tule taas ensi vuonna mentyä. Ohessa muutama tunnelmakuva.



sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Libanonin makuja

Tämän viikonlopun makuina tabbouleh ja kanapilahvi. Tällä kertaa makuelämyksistä ei kuitenkaan vastannut Farouge, vaan kotikeittiö. Taivas, tuo mies tekee hyvää ruokaa.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Hyvä elämä

Liikematkailun jälkeen mikään ei voita koti-iltaa tärkeimpiensä kanssa. Tähän kun vielä lisää itselleni tärkeän harrastuksen, eli ruoanlaiton pitkään ja hartaasti, niin eilen ilta meni taas kategoriaan "hyvän elämän komponentteja, osa I".

Menu koostui tällä kertaa ajankohtaisista tekijöistä, eli syksyn maut olivat kantavana ideana. Eli maa-artisokkakeittoa, tuoretta kotimaista karitsaa, itse tehtyä punaviinikastiketta ja glaseerattuja uunijuureksia.
Jälkiruoaksi nautimme englantilaisia suklaakonvehteja hyvän kahvin ja erinomaisen sherryn kera.

Kokonaisuus onnistui mielestämme erittäin hyvin. Tärkeimmät tekijät tässä oli tietysti hyvät raaka-aineet, kokin innostuneisuus asialle ja pitkät valmisteluajat. Slow-foodia hyvässä merkityksessä. Esimerkiksi punaviinikastikkeesta tulee itse tehtynä noin 1000% parempaa kuin valmiista purkkituotteesta. Maa-artisokkakeitosta olemme aina pitäneet, nyt muokkasin reseptiä lisäämälle joukkoon sopivasti kuplajuomaa. Samoin Musta-Pekan tuore kotimainen karitsan ulkofilee oli aivan uskomattoman mureaa ja maukasta, pinta pannulla ja viimeistely uunissa. Helppoa ja hyvää.

Ohessa muutama kuvafiilistely eiliseltä...


Punaviinikastikkeen tekeminen alkaa vihannesten kuutioimisella...

Sitten vaan muut ainekset kasariin ja hiljaisella lämmöllä kiehuttelua. Lopussa siivilöidään ja kastike kirkastetaan voilla.

Valmis maa-artisokkakeitto. Meillä tykätään nauttia myös roseepippureita keiton kanssa. Juomana makoisa SB Loiresta.

Glaseeratut uunikasvikset ja karitsan ulkofilee.

Sama asia hieman hienommassa kokonaisuudessa.

Butlerin herkkuja Lontoosta. Purveyors of Happiness.

Lisää suklaaherkkuja. Artisan du Chocolat No 1 - sea salted caramels.

Hetki

Aina välillä elämässä on sellaisia pieniä Hetkiä, joihin toivoo voivansa jäädä. Edellinen oli vaelluksella Seitsemisessä, kun aurinko lämmitti evästauolla laavulla, lihakset tuntuivat mukavan väsyneiltä, maitokahvi maistui taivaalliselta ja vieressä olivat ne kaikkein rakkaimmat.

Eilenkin oli sellainen Hetki. Lauantaille kerääntyneet tehtävät oli hoidettu, käyty kaupoilla, koiran kanssa tavattu mieluisia koiraystäviä ja miehen kanssa käyty yhdessä lenkillä. Löhösin vaahtokylvyssä, koira oli nukahahtanut ovensuuhun ja mies valmisteli illallista. Levylautasella soi Gotan Projectin Tango 3.0. Kurotin käteeni kylmän limellä maustetun oluen ja päätin jäädä juuri tähän Hetkeen.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Businessmies Lontoossa

Tämä viikko on sitten mennyt täällä Lontoossa, tietoturvakonferenssissa.
Konferenssin aiheet ja luennot eivät välttämättä ole kaikkien mielestä maailman kiinnostavampia, mutta itselleni tämä on tärkeä juttu.

Hyvät luennot ja tapaamiset sekä kommunikoinnit kolleegojen kanssa ovat yleensä näiden seminaarien parasta antia, ja ainakin itse olen tämän vuoden tapahtuman antiin tyytyväinen. Tietenkin jokaisesta tämän kokoluokan tapahtumasta löytyy parannettavaa, mutta ainakin itse vältyin suurimmilta pettymyksiltä.

Ohessa muutama kuva itse tapahtumasta, parhaita kuvia ei tietenkään voi julkisesti julkaista...


Tämän vuoden teemana oli ikivanhat egyptiläiset kivet ja niiden sisältämä salakirjoitus.... 

Hugh Thompson on vain niin hyvä ja viihdyttävä puhuja ja esiintyjä, hänen luentojaan ei voi tylsäksi sanoa...

maanantai 11. lokakuuta 2010

Save Our Souls

Kolme lyhyttä, kolme pitkää, kolme lyhyttä. S.O.S.

Ryhmäteatterin S.O.S. -näytelmä itketti, jollei olisi naurattanut. Lempeää komediaa toivottomuudesta. Tarina kerrostalon kolmesta sielusta, jotka melkein hukkuvat. Näkymättömiä ihmisiä, jotka eivät saa apua tai eivät osaa sitä pyytää. Titanic on uppoamassa ja sielut menossa sen mukana.

Santtu Karvosen rooli 11 vee Pietuna oli älyttömän hieno. Puhelinkeskustelu isälle uuteen perheeseen nosti raastavuudessaan katsojan ihokarvat pystyyn ja kyyneleet silmiin.  Pertti Sveholmin työskentely leskimiehenä menneisyyden aaveiden kanssa oli myös takuuvarmaa työtä. Eikä Knihtiläkään yksinhuoltajana huono ollut, vaikka edellisten varjoon jäikin. Kiitos hyvästä käsikirjoituksesta ja ohjauksesta kuuluu Tiina Lymille.

Suosittelemme. Ehdottomasti.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Syysretkellä Seitsemisessä


Elokuussa meidät maastoillaan ihastuttanut Seitsemisen Kansallispuisto sai jälleen meidän huomion lokakuun alkuun sijoittuneella ruskaretkellämme. Säät suosivat meitä jälleen, aamuisin oli melko viileää ja sumuista, mutta yleensä iltapäivisin paistoi aurinko. Lämpötila jaksoi nousta vielä yli +10 asteen, ja kun ei tuullut eikä satanut, niin mikäs siinä oli hienoista ruskamaisemista nauttia.
Seitsemisessä pystyy hienosti harrastamaan meille rakasta maastopyöräilyä ja tietenkin patikointia, sillä merkitty Pirkan Taival menee Seitsemisen lävitse. Tälläkin reissulla tuli vedettyä kaksi eri MTB-reittiä. Toinen oli karttoihin merkitty pyöräreitti, ja se oli teknisesti melko helppo, paitsi loppuosuuden liukkaat pitkospuut aiheuttivat enemmän työntämistä kuin ajamista. Toinen reitti noudatti taas Pirkan Taival vaellusreittiä, ja oli teknisesti huomattavasti haastavampi. Lisäksi teimme päivävaelluksia Sohvi-koiramme kanssa, ja voin sanoa että kaikki me kolme nautimme suunnattoman paljon koko reissusta.

Iltoja vietimme Seitsemisen Torpat mökissä, hienon takkatulen loimussa. Ja koska kyseessä oli lokakuun alku, niin myös oma versiomme Octoberfestistä kuului ohjelmaan. Eli olutta, makkaraa, hapankaalia...

Tulevaisuudessa tulemme käymään tuolla vielä uudestaan, ennen sitä pitää vain tyytyä nauttimaan tämän reissun kuvaotoksista:

Ulkoa karu mökki, sisältä mukavan kotoisa, iso ja toimiva.
Kuva läheiseltä lammelta, oman laiturin nokasta.

Taiteilua Pirkan Taipaleen reitillä


Nautiskelua läheisellä laavulla. Kaikki kolme nauttivat olostaan.

Tässä oluttuvassa tarjotaan tänään makkaraa, sipulia ja hapankaalia.
Nautintoaineena tietysti saksalainen vehnäolut.

Jälkiruokana hyviä juustoja, hieman punaviiniä ja tunnelmaa iPodista.

Päiväreissulla Seitsemisen luontokeskuksessa.