Ryhmäteatterin S.O.S. -näytelmä itketti, jollei olisi naurattanut. Lempeää komediaa toivottomuudesta. Tarina kerrostalon kolmesta sielusta, jotka melkein hukkuvat. Näkymättömiä ihmisiä, jotka eivät saa apua tai eivät osaa sitä pyytää. Titanic on uppoamassa ja sielut menossa sen mukana.
Santtu Karvosen rooli 11 vee Pietuna oli älyttömän hieno. Puhelinkeskustelu isälle uuteen perheeseen nosti raastavuudessaan katsojan ihokarvat pystyyn ja kyyneleet silmiin. Pertti Sveholmin työskentely leskimiehenä menneisyyden aaveiden kanssa oli myös takuuvarmaa työtä. Eikä Knihtiläkään yksinhuoltajana huono ollut, vaikka edellisten varjoon jäikin. Kiitos hyvästä käsikirjoituksesta ja ohjauksesta kuuluu Tiina Lymille.
Suosittelemme. Ehdottomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti