tiistai 23. joulukuuta 2008

Joulutohinoita

Meidän Joulu on mahdollisimman paljon:

-kynttilänvaloa
-itsekoristeltuja piparkakkuja (raadin suosikki oli Mr T:n internetpilvi)
-lunta (haa, saatiin edes vähän)
-lämpöö ja lempee
-suklaata, paljon suklaata, enemmän suklaata
-hyviä elokuvia ja kirjoja, yhdessä, sohvalla (eilen katsotun 28 päivää myöhemmin suomenkieliset loppurepliikit hymyilytti, kirjoista kesken on niin Troikka kuin Puhdistuskin)
-pitkään nukuttuja aamuja
-glögiä amaretolla (MrsT) ja punkkua (molemmille, kiitos)

Meidän joulu on mahdollisimman vähän:

-aikataulutettua kiirettä
-kinkkua ja rosollia
-kilometrejä
-tuntemattomia sukulaisia
-ähkyä (ainahan voi yrittää)

















sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Berliini joulukuussa 2008

Joulukuinen Berliini tuli taas koettua, ja hienotunnelmalliseksi joulukaupungiksi havaittua.

Ehkei kaupunki itsessään ole yhtä hienostunut tai romanttinen kuin esimerkiksi Wien, mutta Berliinissä on paljon sellaista tunnelmaa, mitä muista keskieurooppalaisista kaupungeista puuttuu. Ehkäpä se on kaupungin jaettu historia, sen ihmiset, useat kauniit talot ja vielä useammat rumat hirvitykset...

Itse joulutoreja Berliinissä on useita. Jättimäisen shoppailukadun Ku´Dammin vieressä sijaitseva tori ja sen välittömässä läheisyydessä oleva II-maailmansodan pommituksissa 1943 melko kokonaan tuhoutuneen Kaiser Wilhelmin muistokirkko ovat todella hienoja joulukuisessa iltavalaistuksessa. Itse tori on kyllä melkoinen turistirysä, mutta sieltäkin saa hyvää Gluhweiniä ja hyviä bratwurst-makkaroita :-)




















Mitä muuta Berliinissä voi joulukuussa tehdä kuin kiertää joulutoreja, juoda kuumaa viiniä ja nauttia hyvistä saksalaisista makkaroista ?

No, jos kaikki muut pakolliset nähtävyydet on jo nähty ja koettu, niin sitten kannattaa suunnistaa kohti entistä Itä-Berliiniä. Alexanderplatz tarjoaa tähän loistavan starttipisteen, ja jo itse Alexanderplatz tarjoaa muutaman hienon kohteen, esimerkiksi radiotorni ja maailmankello löytyvät sieltä.

Kuvasta voi myös nähdä tyypillisen sään joulukuussa, lämpötila nollan hujakoilla ja sadetta sekä sumua voi löytyä jokaiselle päivälle. Mutta tämä taas antaa mahdollisuuden toiselle hyvällä harrastukselle, jota Berliinissä kannattaa harrastaa: shoppailla. Jos tietää paikat, niin kaupungista voi löytää hienoja ja hyvin pienten piirien design-vaatteita melkoisesti edullisemmin kuin Suomesta. Samoin Berliinin hyvin vapaamielinen suhtautuminen oikeastaan mihin tahansa ja keneen tahansa, näkyy kauppojen valikoimissa ja myyjien suhtautumisessa. Tokihan klassisen tyylikkäitä ja hinnakkaita design-luomuksia löytyy esim. KaDeWe:sta, mutta allaolevat yksilöt eivät ole sieltä:









Jouluinen Berliini on siis ehdottomasti suositeltava kohde kaikille, jotka ovat kiinnostuneet sekä perinteisistä keskieurooppalaisista jouluperinteisistä että moderneista shoppailumahdollisuuksista. Luonnollisesti Berliinistä löytyy myös paljon katseltavaa, sillä kaupungin historia on melkoisen värikäs. Bonuksena saa aina saksalaisella täsmällisyydellä toimivan joukkoliikenteen, jota kannattaa kyllä käyttää, sillä Berliinin melkoiset isot erot paikkojen etäisyyksissä yllättää aina.
Joulutunnelmissa lopetellen,
Mr. T.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Berlin

Jokavuotinen joulumatkamme vie meidät tällä kertaa Berliiniin. Kaupunkihan ei meille ole uusi, mutta päivitys vuodesta 2004 on aina paikallaan. Tulemme varmasti kiertelemään kaupungissa mahdollisimman paljon, ja luonnollisesti joulun odotus ja joulutorit näyttelevät isoa osaa hienon tunnelman luomisessa.


Kaikenlaisia nähtävyyksiä tulemme varmasti rekisteröimään, mutta ainahan Berliinissä pitää tämän portin alta kävellä:




Lisää tekstiä tänne, kunhan pääsemme taas netin ääreen...


Mr. T.

torstai 4. joulukuuta 2008

Santa Claus, May I have

Laukku-Lumi (tarpeeseen)












Kengät-Parikka (kauniiseen turhuuteen)













Uudet lautabyysat-Burton (käyttöön)



torstai 20. marraskuuta 2008

Groteskia vai ei ?

Päätimme juhlistaa syyskauden loppumista ja talvikauden aloittamista illallisella ravintola Groteskissa. Paikka oli meille toki tuttu jo viime vapulta, ja jo silloin meitä vakuutti moni asia. Asiahan piti siis tarkistaa uudelleen, ja myös nyt kokonaisuutta voisi kutsua oikein onnistuneeksi.

Alkuun tilasin itselleni tryffelille maustettua purjo-perunasosekeittoa vuohenjuustokeksillä ja kumppanini nautiskeli paistetuista kampasimpukoista, jotka tarjoiltiin vaniljalla maustetun kukkakaalipyreen ja verigreippivinegreten kanssa. Näistä kahdesta kampasimpukat veivät kyllä voiton, oma annokseni oli hivenen mauton, ja itse olisin kaivannut sitä tryffelin makua hieman lisää.



Pääruokapuolella kumppanini päätyi paistettuun puna-ahveneen. Tarjoilija kertoi kuitenkin että puna-ahventa ei ollut saatu, ja että sen tilalla olisi turskaa. Muuten annos oli menuun mukainen. Annoksessa parasta oli ehdottomasti huippuluokan rapukastike, sillä itse turska on ainakin omasta mielestäni yleensä aika mautonta kalaa. Myös annoksessa ollut tuoretomaattipyre piristi kokonaisuutta mukavasti.


Itse päädyin maustepippurilla ja appelsiinilla karamellisoituun ankanrintaan. Itse en oikein koskaan ole tottunut ankan lihan rasvaisuuteen, joten lopputulos ei ollut yllätys. Itse liha oli kyllä mielestäni oikein maukasta, lisäksi annokseen kuulunut timjami-punaviinikastike sopi kokonaisuuteen erinomaisesti. Valitettavasti kyllä tuo karamellisointi jäi siitä ankanrinnan rasvapinnasta maistamatta. Lisukkeet kruunasivat tämän kokonaisuuden, erityisesti itsetehty lintumakkara oli aivan erinomaista.




Jälkiruoat, joista Groteskin toinen omistaja on hyvin kuuluisa, jäivät kyllä hieman pettymyksiksi. Itse nauttimani kardemummamousselini tyrnisorbetin ja maustekeksin kanssa oli kyllä ihan hyvää, mutta mielestäni kardemumman makua olisi saanut olla enemmän. No, nämähän ovat vain makuasioita. No, onneksi jälkiruokaviini oli ainakin täydellisesti kohdallaan.

Juomapuolella illalliskokonaisuus onnistui vallan mainiosti. Kumppanini nautti kaikkien ruokalajien yhteydessä ruokalistoilta löytyviä suositusviinejä, ja ne sopivat hänen annoksiinsa erinomaisesti. Itse nautin alkuruoanaikana Sancerren alueelta tulevaa valkoviiniä (Domaine Henry Pelle Sancerre La Croix Aux Gardes), mutta varsinainen kruunu oli ankanrinnan kanssa nautittu lasillinen Hautes-Cotes de Nuits "La Croix"viiniä. Kyseinen Pinot Noir rypäleestä valmistettu viini sopi aivan täydellisesti ankan kanssa. Aivan loistava kokonaisuus.

Koko illan aikana meitä palveli ja meille tarjoili uusi "harjoittelija" kyltillä varustettu nuorehko mies vakuuttavine hiuspehkoineen ja erityisesti mieleenpainuvine Buddy Holly-laseineen. Harjoittelija tai ei, erinomaisen hyvin ja miellyttävästi häneltä asiat hoituivat.

Kokonaisuus Groteskissa oli siis taas kerran hyvin positiivinen, jonka jälkeen hyvästä illasta voi sievoisen summan mielellään maksaakin.

Mr. T.

Marraskuun kolmas torstai

Bonjour,

Geneve on portti Sveitsin Alpeille. Harmi, että matkassa on tällä kertaa lumilaudan sijaan laptop ja nippu asiakirjoja. Koska ensimmäinen kokouspäivä yllätti lyhyydellään, ehdin vielä maleksimaan Genevenjärven rannalla auringonpaisteessa, ostamaan vinkeät joulukortit, hikoilemaan aerobisen treenin salilla ja ottamaan vaahtokylvyn. Seuraavaksi yritän löytää mukavan viinibaarin, jossa nauttia lasillisen vuotuista viinisatoa. Joskus työnteko on ilo.

/ Mrs. T

pst. 1 Mr. T voi kuitata maistuuko Beaujolais Nouveau myös kotona

pst. 2 Yksi ruokapostaus on vielä tulossa, olimme nimittäin viime viikonloppuna kohtuullisen onnistuneesti illallistamassa Groteskissa

maanantai 10. marraskuuta 2008

Vicky Cristina Barcelona

Kävimme viikonloppuna tsekkaamassa Woody Allenin uusimman elokuvan nimeltään Vicky Cristina Barcelona.Vaikka itse en olekaan kovin suuri Allen diggari, niin miehen viimeisimmät työt, erityisesti loistava Match Pointja myös melkoisen hyvä Cassandra´s Dream, antoi olettaa hyvää elokuvanautintoa.Lisäksi näin alkuun pitää tietysti mainita, että elokuvan naisnäyttelijäkaarti (mm. Scarlett Johansson, Penelope Cruz sekä Rebecca Hall) ei haitannutnautintoa, päinvastoin. Kumppanini ehdotti kuolaimia mukaani, mutta hänelle mielihyvää antoi aina loistava Javier Bardem.




Elokuvahan kertoo kahdesta amerikkalaisturistista, Vickystä (Rebecca Hall) ja Cristinasta (Scarlett Johansson),ja heidän kesästään Barcelonassa. Vicky on heistä kahdesta se järkevä, joka on menossa naimisiin kunnollisen amerikkalaismiehen kanssa, ja levoton Cristina taas ei tiedä, mitä elämällään tekisi. Heti alkuun ystävykset tapaavat erässä ravintolassa espanjalaisen taiteilijanJuan Antonion (Javier Bardem), ja Juanin ehdotukseen viihdyttävästä viikonlopusta hänen kanssaan he suhtautuvat juuri samalla tavalla:Rebeccaa ei asia todellakaan kiinnosta, mutta Cristina on taas heti valmis pakkaamaan matkalaukkunsa.






Tästä samaisesta viikonlopusta, joka lopulta vietetään kolmistaan taiteilijan vanhassa kotikaupungissaan Oviedossa, elokuvaoikeastaan vasta kunnolla käynnistyy. Siellä Rebecca toimii lopulta täysin vaistonvaraisesti, ja hän joutuu myös yllättymääntunteistaan. Cristina taas jää hieman statistin rooliin.


Jatkossa Cristina ottaa isomman roolin, muuttaa Juan luoksi asumaan, ja lopulta myös taiteilijan ex-vaimo Maria Elena (Penelope Cruz)muuttaa samaan asuntoon, ja tämän räjähdysalttiin cocktailin lopputulos on varmaankin kaikkien helppo arvata.

Vaikka pitkälti näyttääkin että elokuva pyörii kolmikon Scarlett-Javier-Penelope ympärillä, niin mielestäni elokuvan hienoimman roolintekee Vickyä näyttelevä Rebecca Hall. Hänen hieno suunnitelmansa koko elämän ajaksi lähtee sivuraiteille tuona Oviedossa vietetynviikonlopun aikana, korjausliike ei näytä oikein toimivan ja lopulta sitä ollaan melko pahassa umpisolmussa.

Elokuvan loppuratkaisu ei siis ole yllättävä, ja Allenin pointti taitaa olla se että ihmiset eivät lopultakaan opi koskaan mitään.He voivat käydä läpi erilaisia kokemuksia, mukavia tai rankkoja, mutta silti he säilyttävät oman ajattelutapansa ja käyttäytymiskuvionsa.Eli he tekevät samat virheet tavalla tai toisella yhä uudestaan ja uudestaan. Allekirjoitan loppuratkaisun täysin, ja taidan jopa allekirjoittaa tuon Allenin analyysin, mikäli hän on tuota tässä elokuvassa ajanut takaa.

Elokuvan taso nousee ihan hyväksi, ja ehdottoman nautittava se on kaikella tavalla, mutta ei se kuitenkaan niin hyvä ole kuin Allenin edelliset työt parin viime vuoden takaa.
Silti tätä voi suositella kaikkien hyvien elokuvien ystäville.


Mr. T.





torstai 6. marraskuuta 2008

Marraskuu = PK- treenit

Näinhän se taas alkoi, eli meidän kaikkien suurenmoisesti diggailema peruskuntokausi (PK) ja sen kehittäminen.
PK-kausi on meille treenaajille toisaalta parasta aikaa, mutta taas toisaalta PK-treenien noudattaminen on yhtä tuskaa. Käytännössä tässä puhutaan treenaamisesta oikealla sykealuella. Tässä vaiheessa treenikautta meillä ei ole ongelmia tämän ohjelman suorittamiseen :-)

Mr. T.

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

London calling - once again

"London calling to the faraway towns
Now war is declared - and battle come down
London calling to the underworld..."

Näinhän se suuri ja valitettavasti jo edesmennyt Joe Strummer lauloi vuonna 1979, ja siitä lähtien tuo kappale ja tuo sanoitus on minun ja edelleen vahvasti tunnepitoisen suhtautumiseni Lontoota kohtaan suurimpia vaikuttajia.

Nyt lokakuussa 2008 täällä taas, tällä kertaa minulle hieman tuntemattomalla alueella, Thames-joen länsipuolella. Pikkuriikkisen hotellihuoneeni ikkunanäkymiä ei kyllä voi haukkua:





Kuva on oletettavasti otettu omalla kännykamerallani. Lisäbonuksena voin sanoa avoimesta ikkunasta kuuluvat junaliikenteen ääneet ja kuulutukset: "next train to heaven leaves platform xxx"

Eli näin täällä tänään sunnuntaina. Eipä tähän kaupunkiin koskaan kyllästy.


Mr. T.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Kauas on hiton pitkä matka

Terveiset isolta saarelta.

Valitettavasti kuvan otuksia ei Melbournen Central Business Districtillä ole vastaan pomppinut.




Kaupunki vaikuttaa mielenkiintoiselta, tänne voisi tulla muutenkin kuin kustannuspaikan määräämänä.

Mrs. T hotellinsa 46. kerroksesta

maanantai 13. lokakuuta 2008

Lumi

Muuton yhteydessä otin burtonini esiin. Mieli tekee jo mäkeen, syvään lumeen. Siellä ei hallintomenettelyt paina eikä virkamatkat väsytä. Josko sitä ylipuhuisi Mr. T:n ja keskittyisi yhden kauden ihan vaan alamäkeen. Pankkikin varmaan ymmärtäisi ja kannustaisi...



Mrs. T



sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Muuttotuska ja ruska

Muutto on nyt takana ja väliaikainen vuokrakämppä näyttää jo kutakuinkin meidän kodilta. Pieniltä muuttotappioilta ei vältytty ja yksi kaappi katkenneine jalkoineen on edelleen muuttofirmassa korjattavana.
















Muuttolaatikkoleikin vaihtoi viikonloppuna mielihyvin fillarointiin ruskan värjäämässä metsässä, juuri ennen syymyrskyä.
/Mrs. T



















Uuden kauden aloitus

No niin, tulihan se muutto tänne Pitskun maisemiin tehtyä, ja onneksi tuo rumba on nyt ainakin vähäksi aikaa takana päin. Vaikka kyseessä olikin kaupallinen muutto, niin kyllä siinä itse sai melkoisesti kaikenlaista tehdä.

Tänään sitä sitten pääsimme pitkästä aikaan fillaroimaan. Hyvän syyssään innoittamana suuntasimme Rinnekodille ja siellä tutulle R2000 reitille. Reitti oli tutun tekninen, ja näin syksyllä tunnetusti paikka paikoin vetinen. Myös reitin lukuisat juuret ja kivet olivat ainakin alkuun melko niljakkaita, ja siitähän eivät Schwalbet diggaa, joten lipsumista tapahtui molemmilla ajajilla. Vajaan tunnin ajon jälkeen tuntuma alkoi olemaan parempi, joten toinen puolisko tultiin jo sitten hivenen vauhdikkaammin ja ilman mitään suurempia kontrollinen menetyksiä.

Puhdas parituntinen maastoajosessio muistutti taas kuinka kivaa tuo fillarointi riittävän haasteellisessa maastossa voi olla. Tuo otetaan uusiksi kunhan vaan keritään.


Mr. T.

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Uusiin maisemiin

No joo, kämppä vietiin käsistä ja nyt muuttoa pukkaa.
Me kun olemme muuttaneet melko ahkerasti, niin muuttoprosessi on meille molemmille aika selkeä ja osaamme kyllä toimia eli pakata tehokkaasti ja nopeasti.

Uusi lokaatiomme Pitskussa on meille molemmille aivan tuntematonta seutua, ja eipä sitä kantakaupungiksi voi millään ilveellä kutsua, joten kutsutaan sitä sitten esikaupungiksi. Eli lokakuun alusta tämä pariskunta elelee Länsi-Helsingissä Pitäjänmäellä.

Hyvää alueessa on ainakin sen loistavat urheilumahdollisuudet. Kaikkiin meitä kiinnostaviin suorituspaikkoihin on hyvin lyhyet välimatkat, joten urheilumielessä muutto Pitskuun on hyvä veto. Myös työpaikkamme sijaitsevat uuteen lokaatioon nähden entistä lähempänä, joten siinäkin olemme voittajia. Tappiota tulee selkeästi siitä että Pitskusta on 7-8 kilometriä stadin ytimeen nykyisen 500 metrin sijaan. Tätä eroa ja sen merkitystä tullaan sitten jatkossa miettimään, katsotaan sitten kumpaan suuntaan viisari tällä kertaa värähtää.


Mr. T.

tiistai 23. syyskuuta 2008

Muutto

-Tältä alueelta etsitään asuntoja.
-Aijaa.

-Paljonkohan tästä saisi?
-Entiiä. Mutta se on helppo selvittää.
-Mutta eihän me tätä myydä.
-Ei tietenkään.

-Kiinteistövälittäjä lupasi aika paljon.
-Niin teki. Pitäiskö kokeilla?
-Niin. Voishan sitä. Ei se tällaisena aikana kuitenkaan mene.
-Ei niin.

-No, nyt se myi sen!
-Mitä? Kolmessa viikossa ja kahdella näytöllä?
-Näin kävi. Mitäs nyt?


/Mrs. T

lauantai 13. syyskuuta 2008

PK-kausi

Näin se kesä ja kilpailukausi ovat lopullisesti ohitse, ja parin viikon relaksaatiotauon jälkeen edessä on ihana PK-kausi. Yleensä PK tarkoittaa tylsää puurtamista ilman suurempia revittelyjä, sillä tavoitteenahan on nimenomaan kehittää sitä peruskuntoa. Ja ilman hyvää peruskuntopohjaa ei voi olettaa saavuttavansa hyviä kilpailusuoritteita.

Mutta ainakin näin syyskuussa PK voi vielä tarkoittaa mukavia fillarointi- ja juoksulenkkejä, joissa pääpaino on mukavassa ajamisessa/juoksussa ja nimenomaan sopivalla vauhdilla. Marraskuusta eteenpäin PK:n kehittäminen nolla-asteisessa räntäsateessa vaatii sitten sitä motivaatiota. No, onneksi omaan PK-harjoituskauteen kuuluu myös saliharjoittelua ja muita sisälajeja, joten aina voi soveltaa.

Tokihan fillarikauden virallinen päätös tehdään vasta Lohjan Oktoberfest-ajoissa lokakuun 4. päivä, joten ennen sitä poljetaan mitä poljetaan.


Mr. T.

sunnuntai 31. elokuuta 2008

Demoilua

Juhlistimme loman ja kesäkauden päättymistä illallisella Demossa.
Jo aikaisemmin olemme todenneet ravintolan tason erittäin korkeaksi, ja eipä Demo tälläkään kertaa pettänyt. Ravintolan taso oli niin ruokien, juomien, palvelun kuin yleisenkin ilmapiirinkin mukaan vähintään sitä tasoa mitä aiemminkin, eli aivan huippuluokkaa.

Näin viikonloppuisin Demosta sai vain päivän menun, jonka sisältöä emme etukäteen edes halunneet tietää. Niin sitä sitten entiset kasvissyöjät nautiskelivat mm. erinomaisesta vasikasta ja kateenkorvasta. Vielä kun otimme menuun sovitetut viinit, niin kokonaisuus oli aivan erinomainen, parasta mitä Suomessa olemme tänä vuonna kaupallisesti nauttineet.

Ainut harmistelun aihe on tietysti paikan kalleus, sillä kyseinen menu kahdelle viineineen aiheutti lompakkoon 260 euron loven, joten ihan joka kuukausi tälläisistä illoista ei valitettavasti pääse nauttimaan...


Mr. T.

tiistai 26. elokuuta 2008

Paska kaupunki

Odotetusti tällä kappaleella Kauko Röyhkä aloitti settinsä Huvilalla maanantai-iltana 25.8. Illan ekassa setissä Kauko lauloi Mikkelin kaupunginorkesterin kanssa, ja tutut kappaleet olivat saaneet uuden sovitusmuotonsa Vellu Halkosalmen käsien kautta. Kappaleiden sanoitukset tulivat erittäin hyvin esille, ja niiden merkitys aukesi setin aikana varmaankin muillekin kuin meille ikiaikaisille kaukofäneille.
Muita huippuja olivat Paha maa, Kevät, Vaeltava vitsaus ja keikan lopettanut Mainostaulujen taakse. Raivoisat taputukset, encorena Zaia ja sitten tauolle.

Puolen tunnin tauon jälkeen lavalle olivat ilmestyneet sähköiset soittimet ja orkesterin nimi oli nyt Kauko Röyhkä, Riku Mattila ja Yhtye. Erittäin hyvä keikka jälleen, ja itselläni oli erityisen ilo katsoa Riku Mattilan energistä esiintymistä ja bändissä bassoa pomputelleen Samae Koskisen soittamisen riemua. Samae veti myös yhden soolokappaleen, luonnollisesti pikkuhittinsä Hän asuu näillä kulmilla.
Materiaali koostui uusimman levyn biiseistä, joista parhaat mielestäni olivat Helvetti, Anna, Kaksi vuotta aikaa sekä tietysti Kaikki menee hyvin kun olet nuori. Myös vanhoja Narttu-kappaleita kuultiin, kuten esimerkiksi Maa on voimaa ja Mainostaulujen taakse.

Näistä kahdesta täysin erilaisesta keikkasetistä vaakani kallistuu kyllä perinteisemmän bändiversion puolelle, vaikka ei se kamarirock missään tapauksessa huono ollut. Puolet Huvilateltasta voi olla eri mieltä kanssani, sillä tyypillisesti Huvilan kuulijakunta eroaa melkoisesti esimerkiksi Tavan vastaavasta. Ja näin oli myös maanantaina.


Mr. T.

maanantai 25. elokuuta 2008

Finlandia MTB

Tästähän alkaa tulla jo perinne. Finlandia MTB:stä siis. Eli jälleen kerran kävimme polkemassa ja tunkkaamassa noita Tiirismaan polkuja ylös ja alas. Tänä vuonna ajoin ajallisesti huonommin kuin koskaan, palautuminen viikon takaisesta HCM:stä ei ollut vielä kokonaan tapahtunut. Tämä tuntui erityisesti kaikissa ylämäissä, ei löytynyt tuttua voimaa polkea mäkiä vauhdikkaasti ylös, vaan vauhti hiipui ja syke nousi.

Lopun 5 kilometriä tulin sitten kramppien hidastamana verkkaisesti polkien, mutta maaliin kuitenkin ajettiin eikä talutettu.

Polkuja pulssi tapissa ajaen ja mutaisia mäkiä tunkaten tuli taas mieleen vanha kunnon ajatus "tänne ei enään ikinä", mutta katsotaan tätä ajatusta taas vuoden kuluttua.

Mrs. T. ajoi taas hyvin, parantaen jälleen aikaansa.


Mr. T.

torstai 21. elokuuta 2008

Espoo Ciné

Espoo Ciné on perinne. Alkuaikojen kolme elokuvaa per päivä on vaihtunut kolmeen elokuvaan per festari. Tai olisimme kyllä katsoneet tänäkin vuonna paljonpaljon enemmän, jos olisimme sorvin ja harrastusten (Nissan MTB Finlandia) ääreltä ehtineet.

Tämän vuoden valinnat menevät näin:

* Ladrones, ohjaaja Jaime Marques, Espanja 2007

* Käsky, ohjaaja Aku Louhimies, Suomi 2008

* Revanche, ohjaaja Götz Spielmann, Itävalta/Saksa 2008


Mrs. T

sunnuntai 17. elokuuta 2008

HCM:n jälkeisiä

Nyt se on takana. HCM eli ensimmäinen täyspitkä maratooni. Aikaa tuon 42195 metrin suorittamiseen meni 4 tuntia ja 19 minuuttia. Hyväkuntoisena tulin maaliin, stadionilla tuli jopa loppusuoran kirissä ohitettua useita eri kilpailijoita.

Lähdin matkaan 4,30 loppuaikaan tähtäävässä ryhmässä, josta irtaannuin 11 kilometrin kohdalla. Melko hiljaisesta alkuvauhdista oli sekä hyötyä että mahdollista haittaa loppuaikaa ajatellen, sillä jos olisin heti alusta pitäen lähtenyt juoksemaan omaa juoksuani, niin ehkäpä tuo loppuaika olisi parantunut muutamalla minuutilla.

Itse kokemus oli oikein hieno, ja sateisesta säästä huolimatta kannustusta riitti koko matkalle. Myös huoltotiimi pelasi hienosti ja sovituissa paikoissa sain lisähuoltoa. Itselleni ei tullut mitään maagista "seinää" 30-35 kilometrien välisellä matkalla, mutta toki jaloissa alkoi matka tuntumaan. Loppukilometrit tulin jo hieman rivakkaampaa tahtia, ja viimeiset 2,2 km vedettiin sitten ihan tosissaan ja hurmoksessa...

Näin vuorokauden jälkeen jalat tuntuvat juuri siltä kuin niiden epäilinkin, eli kovin on jäykkää ja hapokasta ihan normaalikävelykin.

Mutta tärkein asia tuli tehtyä kunnialla loppuun.


Mr. T.

lauantai 16. elokuuta 2008

HCM

Maratonin lähtöön enään vajaat viisi tuntia, ja sitten sitä mennään varmasti yli neljän tunnin ajan tavoitteena maaliin pääsy 42,195 juoksukilometrin jälkeen.
Hieman parempaa säätä olisi näin ekalle maratonille toivonut, mutta pikku vesisade taitaa vain piristää, joten eipä kait tuo sää mitenkään huonoin mahdollinen ole.

Viimeinen viikko meni levätessä ja tankatessa, joten kaikki valmistelut ovat siinä mielessä menneet aivan suunnitelmien mukaisesti. Vika oikea juoksulenkki tuli vedettyä maanantai-iltana, ja ainakin silloin juoksu sujui erinomaisesti.

Jännityksen kohotessa sitä nyt vaan juodaan urheilujuomaa ja odotellaan ajan kulumista....


Mr. T.

lauantai 9. elokuuta 2008

Viimeinen viikko

Vielä viikko ja sitten se koittaa. HCM. On tuota elokuun päivämäärä näin suunnilleen ensikertalaiseksi pitkään odotettukin, ja kaikki treenit viimeisen kuukauden aikana on tehty tuon kirjainyhdistelmän eteen.

Kaikki oikeat ja tärkeimmät treenit on sitten tehty, ja edessä on vain lepoa ja tankkausta sisältävä viikko. Tankkaukseen on itseläni tarkat päiväkohteiset ohjeet, ja eihän tuo ole ensimmäinen kerta kun sitä itsekin tehdään. Eli siinä mielessä ensi viikko on hyvin mukava ja kevyt, mutta kyllähän sitä urheilemaan aina tekee mieli, joten ehkäpä jokin hyvin kevyt treeni tuonnekin mahdutetaan.

Nyt alkaa tiivis säätietojen tiirailu ja toivomus edes kohtuuviileästä, mutta ei kuitenkaan sateisesta, lauantaista pitää laittaa eteenpäin. Toivottavasti toivomus menee lävitse....

Vielä viikko ja sitten mennään.


Mr. T.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

HCM testit

Viimeiset pitkät testilenkit tulevaa HCM:ää varten ovat sitten takana.
Eilen kuumassa ilmassa maratonvauhtia vedetty pitkä testilenkki osoitti sen, että tankkaamiseen ja juomahuoltoon pitää kyllä panostaa ennen kisaa ja tietysti itse kisan aikana. No, toivottavasti elokuun 16. päivä klo 15 ei mittari näytä +25 astetta...

Yhtään oikeasti riittävän pitkää (noin 30 km) testilenkkiä en sitten ehtinyt tai kyennyt tekemään, joten sehän nähdään kuinka miehen lopulta ekalla maratonilla käy.
Juoksukunto on kyllä ihan hyvä, ja varusteetkin on testattu toimiviksi.

17 days and counting...


Mr. T.

maanantai 28. heinäkuuta 2008

Jokeri

Lepakkomies Gotham Citystä ei ole kuulunut varsinaiseen fanitusosastooni. Mutta Ledgerin jokerivedätys lipovana pahuutena oli näkemisen arvoinen.

Josta tuleekin mieleeni lähestyvä kiekkokausi, ja paikallisottelut. Meillä kannatetaan. Mutta ei samaa joukkuetta. Ikinä.

Mrs. T

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

42195 metriä

Siinä se on. Maratonin kokonaispituus. Elokuun HCM:ssä tuo matka on sitten tarkoitus jaksaa loppuun asti, toivottavasti myös loppuaika on edes kohtuullinen. Juoksuharjoitukset ovat menneet ihan hyvin, viimeisenä 1/2 maraton riittävän alhaisella keskisykkeellä (153) ja silti alle kahden tunnin loppuajalla.
Valitettavasti yhtään pitkää lenkkiä (30+ km) en vielä ole ehtinyt testata, mutta pian tuollainenkin on takana.

Enään siis 3,5 viikkoa tuohon H-hetkeen...


Mr. T.

torstai 10. heinäkuuta 2008

718 metriä Yllästunturia

Eilen Ylläksen huipulle vievät metrit noustiin gondolihissillä. Tänään ne poljettiin/tunkattiin pyörällä. Karu tunturi hiljensi kaupungin kasvatit. Tunturin rauhoittavan hiljaisuuden rikkoi vain lähestyvän kanssa-maastopyöräilijän raskas huohotus nousun viimeisillä metreillä. Yllästunturin kiertävä reitti oli kokemisen arvoinen. Rakka, tunturin rapautunut kiviaines aiheutti useita jalkautumisia, mutta ei haitannut yhtään niin paljon kuin valitun reitin loppuosan märkä pururata, jossa tehtiin viikon voimatreenit reisille. Viileämpi sää piti inhat kirittäjä-paarmat piilossa. Uusintakierros ruskaväreissä pistettiin todo-listalle.

Nyt on lihakset hellitty saunassa ja kuluneet kalorit korvattu Mr. T:n feta-kana-pastalla. Seuraavaksi tavoitteena metamorfoosi mökittyneestä Lapin kiertäjästä citykelpoiseksi kosmopoliitiksi, koska lomakierroksemme jatkuu huomenna Oulun kaupungissa*.

Mrs. T

*) Oulu tarkoittaa saamenkielellä tulvavettä ja viitannee kaupungin sijaintiin Oulujoen suistossa. Kaupungin sivujen mukaan Oulu tunnetaan yhteistyökykyisistä ja osaavista ihmisistä, kehittämisaktiivisuudesta, laadukkaista palveluista, monipuolisesta elinkeinorakenteesta ja vahvasta taloudesta. Oulu on asukasluvultaan Suomen vasta kuudenneksi suurin kaupunki, mutta se on ollut jo usean vuoden ajan yksi Suomen nopeimmin kasvavista keskuksista. Oulu eroaa muista kaupungeista sen nuoren ikärakenteen vuoksi: muuttoliikenne tuo opiskelijoita ja töihin tulijoita, ja syntyvyys on alueella perinteisesti korkea. Oululaisten keski-ikä oli 1.1.2008 36,7 vuotta.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Paholainen loi naaraan

Tapanidae on kärpäsiin kuuluva hyönteisheimo. Heimon lajeista 37 löytyy maastamme. Tapanidae-naaraat imevät verta nisäkkäistä ja linnuista, koiraat elävät kasvien medellä. Tapaniadae-naaraat suunnistavat lämpösäteilyn ja hiilidioksidin avulla saaliin iholle, josta leikkaavat kimpaleen lihaa mukaansa.

Lajeista yleisimpiä ovat hevospaarma, sokkopaarma, suppupaarma…

Mrs. T

Ylläksen ylä- ja alamäet

Kesäinen Ylläs on hieno paikka. Upouusi mökkimme Iso-Ylläksen puolella, alle kilometrin päässä gondolin ala-asemalta, on paras tähän astisista mökeistämme.
Tänään heti klo 11, kun Ylläksen uusi gondoli starttasi, olimme ala-asemalla odottelemassa koneellista nostoa huipuille. Yhden nousukerran hinta oli 5 euroa, ja ala-aseman Trek-vuokraamosta pystyi vuokraamaan oikeita DH-hirmujakin. Tai ainakin meidän 120 mm etujoustot olivat aivan naurettavia kovimpiin vuokrapyöriin verrattuina.

7 minuutin noston jälkeen olimme täysin paljaan Ylläksen päällä ja ihmettelimme siellä mistä ne luvatut reitit oikein lähtisivät. Kivikkoa oli joka suuntaan, eikä pyöräilymerkkejä missään. Osa ylöstulleista DH-ajajista lähti heti tykittämään mustaksi merkattua reittiä suoraan gondolin alapuolella, ja me jäimme ihmettelemään. Lopulta valitsimme punaiseksi merkatun reitin, joka lähti hiekkaisena, mutta melko jyrkkänä reittinä alaspäin. No, meidän valintamme ei tietenkään ollut se oikea, vaan 100 metrin pudotuksen jälkeen reittimme muuttui melkoiseksi kivikoksi, joten taluttamiseksi se meni. Onneksi kivitaiteilun jälkeen pääsimme taas ajamaan, ja vauhdit nousivat ihan kivoiksi, vaikka reittimme ei näitä virallisia reittejä ollutkaan. Kyllä molemmissa pyörissä 8" levyt kirkuivat ihan riittävästi myös tätä reittiä pitkin pudotellessa. Loppumatkan tulimme sitten merkattua reittiä alas, ja selvimme siitä ihan kunnialla.

Tämän jälkeen lähdimme tarkoituksella ajamaan Ylläksen muita reittejä, mutta niissä meni niin paljon aikaa, ettemme ehtineet takaisin gondolille ennen sen sulkeutumista. Noista muista reiteistä ei jäänyt paljon muille kerrottavaa, paljon pitkospuita ja erityisesti isoja paarmoja.
No, huomenna on tarkoitus mennä uudestaan ajamaan noi oikeat alamäet...


Mr. T.

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Maastopyöräilyä Hetassa

Kyllä, taas kerran täällä. Vuosi sitten löysimme tämän paikan ja nämä maastopyöräilyyn upeasti sopivat maastot, joten tietysti tänne piti palata uudestaan.
Majoituskin on samassa paikassa eli Ounasloman hyvin varusteluissa mökeissä, joista nykyään löytyy jopa ilmainen WLAN... :-)

Tänään vedimme tutun reitin, eli Hetan keskustasta Näkkälään vievän vanhan postipolun. Reitin pituus on 26 km yhteen suuntaan, ja se sisältää kaikkea sitä mitä kunnolliselta "all mountain" tyyppiseltä MTB-ajelulta voidaan vaatia. Lyhyesti sanottuna reitti on kokonaisuudessaan kunnollista maastoajoa, eli jyrkkiä nousuja ja laskuja, polkuja, kivikkoja, hyvää hiekkamaastoa, soiden ylittämistä, leveitä pitkospuita yms yms. Juuri enempää ei voisi vaatia. Tai tietysti suuremmat korkeuserot tekisivät erityisesti laskuista vielä vauhdikkaampia ja haasteellisempia, joten sellaista voisi laittaa reitin toivomuslistalle...

Tänä vuonna reitti oli märempi kuin viime vuonna, paikallisten tietojen mukaan täällä on satanut melkein 10 päivää putkeen, joten ihmekös tuo. Eli kuivin jaloin emme selvinneet soiden ylittämisistä. Mutta mitäpä tuosta, suovesi on aina piristävää :-)

Aamulla lenkille lähtiessä mökin ulkolämpötilamittari näytti lukemaa +8 astetta, että sellainen heinäkuinen aamu. Ja mitäpä muuta tuosta luonnosta voisi sanoa. Ai niin, ne hyttyset ja paarmat. Kyllä, molempia oli ja paljon. Erityisesti jättikokoiset paarmat kiusasivat melkoisesti paluumatkan tiukoissa nousuissa. Pienemmistä uhkista selvisimme kaupallisilla torjunta-aineilla.


Mr. T.

Lapin kesäkiertue, osa II

No niin, kahden viikon Lapin kesäkiertue 2008 on edennyt Enontekiön Hettaan saakka.
Saavuimme Hettaan Norjan Kautakeinon kautta, ja sinne taas tulimme Utsjoelta.
Reitti on maisemiltaan oikein kaunista, suurimman vaikutuksen teki kyllä Suomen ja Norjan välinen Teno-joki Utsjoelta Karigasniemen suuntaan. Välillä ei olisi millään uskonut että olemme Suomessa, niin hienoja maisemat tuon 100 km:n matkan aikana olivat.

Toki Jäämerikin oli taas kerran vaikuttava esitys, koukkasimme veden kylmyyttä ja laskuvettä ihmettelemään matkalla Sevettijärveltä Utsjoelle. Norjan vuonot näyttävät aina hienolta, vaikka niistä suurimpia ei tuolle matkalle nyt osunutkaan.

Nyt siis Hetassa, lisää maastopyöräaiheista tekstiä täältä myöhemmin.


Mr. T.

lauantai 5. heinäkuuta 2008

Lapin kesäkiertue

Tahkon jälkeen starttasimme kolmen viikon kesälomallemme, joka yllättäen suuntautui taas kerran kohti pohjoista.

Fillarit auton katolla ensimmäinen pysähdyspaikka oli Ruka, ja sen polkuihin tutustuminen. Vuonna 2001 on tullut Rukalla aiemmin maastopyörällä oltua, ja paljoa ei asiat olleet sen jälkeen muuttuneet. Ihan ok polkuajelua tuli tehtyä 15 km verran, mutta kovin kummoista ei Ruka maastopyöräilijälle vieläkään tarjoa.

Rukan jälkeen jatkoimme oikeasti pohjoiseen, eli Saariselälle. Myös siellä tuli vuonna 2001 käytyä, joten odotukset olivat jo suuremmat. Voisin sanoa että Saariselkä ei pettänyt taaskaan, tosin reitit tuntuivat nyt helpommilta kuin seitsämän vuotta sitten, tiedä sitten tuohon selitystä. Paras ajettu reittimme oli Välimaan suunnasta johtava vaellusreitti Rumakuruun ja sieltä Ahopään kautta Kiilopäälle. Hyvää ja teknistä single trackiä ylös ja alas useiden kilometrien ajan. Toki alkuun jo loppuun ajeltiin leveitä ja kunnostettuja "maastopyöräreittejä", mutta ei niistä sen enempää.

Edellisenä päivänä ajettiin Kuukkelilammen kautta Palopäälle ja sieltä Kaunispäälle. Tämä reitti oli teknisesti hyvin helppo, mutta reitille osui yli 3 km pitkät nousut ja laskut, joten vauhtia oli joko melko vähän tai niin paljon kuin oma pää kesti.

Saariselältä suuntaamme Norjan ja Utsjoen kautta kohti Hettaa, juttua sieltä myöhemmin.


Mr. T.

Tahko MTB

Kesän tärkein MTB-kisa eli Tahko MTB 60 km tuli viikko sitten ajettua.
Lopputulokseeni olen ihan tyytyväinen, aikani parani 25 min viime vuoteen verrattuna, vaikka reitti oli 2,5 km pidempi ja märkyydestä johtuen myös raskaampi.
Myöskään mitään teknisiä ongelmia ei minulla ollut, samoin krampit eivät vaivanneet, vaan suoritus oli omalta osaltani aivan kelpo.

Kisan profiili oli alkuun helpompi kuin viime vuonna, primääristi se johtui vanhan kunnon Nipasen mäen puuttumisesta, eli yksi jyrkkä ja kivinen ylämäki ja oikein kunnollinen tykitysalamäki puuttuivat. Samoin uusi golf-kenttä jouduttiin kiertämään hiekkateitä pitkin. Näitä helpompia osuuksia kompensointiin pitkällä Kinahmin päällä ajetulla single trackillä. Polun kapeus, terävät ja liukkaat kivet ja erityisesti jonossa ajaminen teki kyseisestä pätkästä aivan riittävän haastavan. Pääpiirteittäin radan muut osuudet olivat pysyneet samana, mukaanlukien molemmat Kinahmin nousut ja lopun kruunu eli El Grande.

Vuoden 2008 Tahko MTB kisasta jäi niin hyvä maku, että ensivuonna tavoitteena on täysi matka, eli 120 km. Tätä varten treenaaminen alkaa jo syksyllä, ja toivottavasti tavoitteessa pysytään myös vuoden kuluttua.

Mrs. T. ajoi myös naisten sarjassa 60 km ensimmäisen kerran, ja sijoittui heti luokkansa ensimmäiseen kolmannekseen loppuaikavertailussa, eli väittäisin että erittäin hyvin aktiiviharrastajalta mutta ei -urheilijalta vedetty!


/Mr. T.

torstai 26. kesäkuuta 2008

Kuntotesti ja Tahko

Kahdeksan kuukauden ohjeistettu treeni on takana, ja valmistautuminen Tahkon kisoihin on loppusuoralla. Tämä viimeinen viikko on kenties se mukavin viikko, hyvin vähän urheilua, paljon lepoa ja paljon tankkaamista. Oikein mukavaa siis...

Onneksi ohjatun treenauksen jälkeinen kuntotesti osoitti kehittymistä monella eri alueella, eli aivan turhaan eivät nekään rahat menneet. Lihaskunto oli parantunut kaikkein eniten, paino pudonnut ja erityisesti rasvaprosentti oli pudonnut melkoisesti. Polkuvoima ei ollut parantunut niin paljon kuin olisin toivonut, mutta fillaritestissä jaksoin kuitenkin 2 minuuttia pidempään kuin aiemmin. Jos en olisi kuntotestiä edellisenä päivänä vetänyt sitä kunnon fillaritreeniä, niin ehkäpä tuo fillaritestikin olisi mennyt vieläkin paremmin...

Tahkolla sitä sitten nähdään mitä tuo kaikki tuo tullessaan. Toivottavasti ainakin ajaminen sujuu paremmin ja nopeammin, sillä ainakin kevään ja alkukesän treenien mukaan fillarikunto tuntuu paremmalta kuin viime vuonna. Mutta kisahan on aina kisa, ja kaikkea voi sattua. Myös valtava osallistujamäärä kyseisellä 60 km matkalla voi aiheuttaa pitkiäkin jonossa ajeluja. Mutta tämähän nähdään sitten lauantaina.

Lisää tarinaa sitten Tahkon jälkeen...


Mr. T.

EM-jalkapalloa, osa 3

Ja niinhän siinä kävi, että Saksa ei taaskaan pettänyt.
Huonohkosta pelistä huolimatta välierissä kaatui Turkki numeroin 3-2, ja näin ollen oma suosikkini pelaa sunnuntaisessa finaalissa.

Itse peli oli monella mittarilla mitattuna Turkin hallintaa, ja voipi olla että saksalaiset tulivat ensimmäiselle puoliajalle hieman ylimielisenä, ja tunnetustihan tuo näkyy heti pelissä. Turkin avausmaali on tuosta huonosta puolustamisesta oiva esimerkki, Saksan puolustajat keskittyivät aivan muuhun kuin päätehtävään, pallo yläriman kautta Turkin hyökkääjälle ja siellähän se oli. Onneksi Saksa kuittasi tuon maalin melko pian. Nopea vastahyökkäys oli saksalaista fudista parhaimmillaan, ja tilanne olikin 1-1.

Toisella puoliajalla Saksa oli jo huomattavasti aktiivisempi. Jopa joukkueen kapteeni Michael Ballack näkyi kentällä, mitä hänestä ei voinut ekalla puoliskolla sanoa. Baselin kuva- ja ääniongelmien aikana Miroslav Klose pukkasi Saksan 2-1 johtoon, kiitos Turkin elähtäneen pornotähden näköisen kakkosveskarin.

Mutta Turkki tuli vielä kerran, ja eipä sitä kotisohvalla olisi taas uskonut. Pätkivä kuva palasi juuri, ja pääsin omin silmin todistamaan saksalaisten löysää oman pään pelaamista ja maalivahti Jens Lehmannin väärää sijoittumista. Tilanne siis taas 2-2. Ja tässäkin maalissa Saksan laitalinkki Philipp Lahmia vietiin kunnolla sinne tuttuun paikkaan...

No, Saksa ei olisi Saksa jos se ei olisi vielä kerran noussut. Laitalinkki Lahm oli päättänyt korjata virheensä, ja millä tavalla hän sen sitten teki. Upea pitkä nousu omaa laitaa pitkin, syöttö joukkuekaverille, joka taas pisti seinäsyötöllä pallon takaisin Lahmille. Tämän jälkeen pikkumies oli nokikkain Turkin veskarin kanssa, ja upea sijoitus vasempaan yläkulmaan ohi veskarin. Pelikello näytti aikaa tasan 90 min ja Saksa finaaliin!!!

Nyt sitten vaan odotellaan vastusta toisesta välieräparista. Sinänäsä se on aivan sama kumpi sieltä tulee, mutta jotenkin toivon Venäjää loppuotteluvastustajaksi. Venäjä on pelannut viimeiset pelinsä todella upeasti, ja olisi mielenkiintoista nähdä kuinka Saksa pärjäisi näitä vikkeliä pelaajia vastaan.

No, sunnuntainahan tämä nähdään, ja minulle ei ole tuossa pelissä kuin yksi suosikki...


Mr. T.

tiistai 17. kesäkuuta 2008

EM-jalkapallo, osa 2

Pelit alkavat tiivistyä, ja puolivälierät lähestyvät.
Oma suosikkini pääsi toki mukaan tähän ensimmäiseen jatkovaiheeseen, mutta kun kerran seuraavassa ottelussa tulee vastaan melkein kaikkien muiden eurosuosikki eli Portugali, niin voipi olla että Saksan pelit loppuvat siihen.

Saksa ei ole ollut kovin vakuuttava, erityisesti ensimmäisen Puola pelin jälkeen melkoisen heikkoa peliä on tullut nähtyä. Kahden vuoden takaista Jurgen "Klinsmann zwei" Klinsmannin joukkueen iloista pelaamista on tullut kovin ikävä.

Mutta tunnetusti Saksa ei koskaan luovuta, ja niin en tee minäkään, joten uskoa löytyy myös torstain jälkeisiin peleihin.


Mr. T.

maanantai 9. kesäkuuta 2008

Jalkapallon EM

No alkoivathan ne kisat vihdoin ja viimein. Kolme viikkoa asiallista katsottavaa melkein joka ilta. Vielä kun saataisiin oikeasti innostavat ja asiantuntevat selostajat jokaiseen matsiin, niin sittenhän tässä olisi mukavaa settiä tarjolla.

Oma suosikkini on tietysti Saksa, joka ei pettänyt avauspelissään Puolaa vastaan. Peli oli kyllä melko tapahtumaköyhä, sillä Puola ei kyennyt oikein millään sektorilla uhkaamaan saksalaisia, joten voittajasuosikista ei ollut mitään epäselvyyttä missään vaiheessa.

Unelmafinaalia ei vielä tarvitse arvuutella, kunhan vaan toisen finaalijoukkueen nimi alkaa ässällä...


Mr. T.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2008

Valmistautumista Tahkolle

Ei enää montakaan viikkoa jäljellä. Tahkolla on pian tarjolla 60 kilmometriä laktaattia*. Kamalan ihanaa vai ihan kamalaa?

*) Anaerobinen harjoittelu tuottaa maitohappoa, joka muuttuu nopeasti lihaksissa laktaatiksi. Tämän vuoksi termejä "maitohappo" ja "laktaatti" käytetään usein samassa merkityksessä. Laktaatti estää sydäntä ja keuhkoja työskentelemästä yli maksimikapasiteettinsa. Laktaatin muodostuminen rasituksen aikana on luonnollinen reaktio jonka tuntemuksia ovat väsymys ja mahdollinen lihaskipu. Laktaatin sietokykyä voi edistää oikealla harjoittelulla.

Valmistautuminen on sisältänyt kampien pyöritystä enemmän kuin ikinä. Harmi, ettei voi heittäytyä ammattilaiseksi; treeniä, syömistä, hierontaa, unta, treeniä, syömistä etc.. ihan unelmaa. Nykyisin työnteko uhkaa tarkkaan mietittyjä treeniaikatauluja. Perheen ulkopuolisesta sosiaalisesta elämästä on toistaiseksi luovuttu. Aamubrunsseista ja aurinkoterasseista vain haaveillaan.

Lisäksi Mr T pääsee nyt harvemmin loihtimaan ruoan ja viinin iloitteluja keittiössämme. Nyt keskitytään syömään paljon proteiinia ja vähemmän hiilaria. Kuplivat juomat ovat raikkaita kivennäisvesiä. Kiloja piti olla helpompi ja ainakin halvempi pudottaa ajajasta vs. fillari. En kutsuisi helpoksi. 4-6 treeniä viikossa aikaansaa kroonisen nälän. Siinä ei babyporkkanat naurata, kun vatsa vaatii pastaa.

Vielä 3 viikkoa kurinalaista elämää. Ja fudista.

torstai 22. toukokuuta 2008

Disco Ensemble

Tavastia. Pitkästä aikaan. Keikan odotusta ja huomattavasti meitä nuoremman valtayleisön ihmettelyä. Näinhän ne keikat yleensä alkavat...

Disco Ensemble todisti taas kerran kuinka hieno bändi livenä voi olla.
Vasenkätiset (kitaristi ja basisti) soittajat, ja huippuenerginen Miikka Koivisto hyppimässä ja heilumassa laulamisen ja kosketinsoiton yhteydessä oli hyvin nautittavaa sekä visuaalisessa että musikaalisessa mielessä.

Keikkasetti koostui uusimman Magic Recoveries levyn että edellisen ja varmasti bändin tunnetuimman First Aid Kit levyn biiseistä, ja vaikka bändin hitit on tullut kuultua sekä livenä että levyltä useamman kerran, niin kyllä voi sanoa että nautinto oli taas kerran taattu. We might fall apart, Drop dead casanova, So long sisters ja muut vanhemmat toimivat hienosti, ja eipä uudelta levyltä kuullut Bad luck charm, Worst night out tai vaikkapa Stun gun hävenneet yhtään tuossa seurassa.

Taas kerran hieno kokemus, ja onneksi vielä keikka Tavalla alkoi näin arkipäivälle sopivaan aikaan, joten kotonakin tuli oltua ennen puoltayötä.



Mr. T.

maanantai 19. toukokuuta 2008

Lohja 24H

Tulipa taas pyöräiltyä 24 tuntia Lohjan maisemissa. Yhdeksännen kerran järjestetyssä hyväntekeväisyystapahtumassa oli taas tiedossa riittävästi polkuajelua, vesisadetta, kylmä yö, mutta silti hyvä meininki. Reitti oli parempi kuin viime vuonna, teknisesti se oli aika helppo, mutta pari vaikeampaa kohtaa ja useita kovempaan ajoon houkuttelevaa pätkää teki siitä oikein mukavan.

Kuten sanottua, vesisade kuuluu aina tähän tapahtumaan. Niin nytkin. Saimme nauttia siitä, sen viilentävästä vaikutuksesta ja ennenkaikkea reitit juurakko-osuus muuttui melkoisen liukkaaksi. Meidän tiimille ei onneksi tapahtunut mitään haavereita, mutta useita kaatumisia ja pieniä loukkaantumisia kyllä porukoille pääsi tapahtumaan.

Ilta ja yö oli kyllä melkoisen kylmä, erityisesti meillä koska meidän teltassa ei ollut minkäänlaista lämmitystä. Makuupusseissa värjöteltiin, ulkona lämpötila kävi jo aika lähellä nollaa. Onneksi jokaisella oli vaatetta riittävästi, joten yöstä ei tullut liian tuskainen.

Sunnuntaiaamuna ajeltiin lisää, tai siis jotkut ajoivat ja jotkut nukkuivat, mutta ajaminen maistui taas ihan hyvältä. Reitti oli toki jo kulunut, ja viimeiset kierrokset vedettiin taas mukavassa vesisateessa.

Väsymyksestä ja rasituksesta huolimatta loppufiilarit olivat niin hyvät, että eiköhän tuonne Lohjalle taas ensi vuonna suunnata. Ennen sitä siellä ei kyllä käydä ajamassa kuin korkeintaan kerran, nimittäin paikallisen MTB-porukan järkkäämissä kauden lopettajaisissa eli Oktoberfesteissä.


Mr. T.

sunnuntai 11. toukokuuta 2008

HCR

Elämäni kolmas HCR tuli ja meni, onneksi se on taas ohitse.
Lämpötila alkoi olemaan jo helteen puolella, kun starttilaukaus klo 15 pamahti, ja ensimmäisen ryhmän 2500 juoksijaa kirmasi vauhtiin.
Ensimmäinen kilometri meni melkoisessa härdelissä muita juoksioita varoen ja väistäen, mutta sen jälkeen pääsin jo melko vapaasti etenemään omaa vauhtiani.
Taisin kuitenkin lähteä omaan juoksukuntooni nähden hieman liian kovaa, sillä ensimmäiset kolme kilometria taittui aikaan 15 min 10 sek, ja syke alkoi kohoamaan kohti piipitysrajaa 165. Tästä eteenpäin vauhti alkoi tasaisesti hidastua, ja syke pysyi jatkuvasti tuon itselleni määrittämäni rajan yläpuolella.
Suurimmat vaikeudet koin 12-16 kilometrien välillä, sydän kävi jatkuvasti ylikierroksilla, molempiin kylkiin pisti, vatsassa kiersi ja kaikkea muuta epämukavaa. Tämän jälkeen olo hieman parani, ja tiesin pääseväni maaliin.
Loppuaikani vuoden 2008 HCR:ssä oli 1 h 54 min, eli 5 minuuttia hitaampi kuin viime vuonna, mutta olosuhteisiin ja kaikkiin vaikeuksiin nähden pidän sitä ihan kelpo suoritteena.

Rannetietokoneen statistiikat kertoivat olennaisen, keskisyke 169 ja maksimi 183, joten ei ihme jos juoksu tuntui hieman raskaalta ja aika painui yli viimevuotisen...

Tulevaa HCM:ää ajatellen tämä HCR toimi hyvänä opetusjuoksuna aloitusvauhdin, sykkeiden ja miksei myös tankkauksen suhteen. Toivottavasti näistä jokin tarttui myös takaraivoon.


Mr. T.

sunnuntai 4. toukokuuta 2008

Testijuoksu

Vapun hulinoiden jälkeen alkoi viimeistely kauden ekaan koitokseen, joka perinteisesti on ollut Helsinki City Run puolimarathon.. Tavoiteaikaa kisassa on vähitellen hilattu alaspäin siitä kahden tunnin alittamisesta, ja viime vuotisen ajan 1,49 alittaminen on taas kerran tavoitteena. Toivottavasti tavoitteessa pysytään, 21 km testijuoksu Paloheinän kohtuumäkisessä maastossa meni ihan kivasti aikaan 1,58 ja jopa sykkeet pysyivät testijuoksuksi riittävän alhaalla.

Nyt vaan juoksutossut lepäilevät muutaman päivän, ja viimeinen kevytvauhtinen juoksuharjoite on tiedossa tiistaina. Sitä ennen hieman MTB:tä Nuuksiossa.


Mr. T.

Vappu 2008

Loistavan sään innoittamana vappu 2008 meni oikein komeasti ja iloisesti. Vappuaatto aloitettiin perinteen mukaisesti kuplajuomalla klo 18, paikkana tällä kertaa Tornin Ateljee Bar. Paikasta on tunnetusti hienot näköalat yli koko stadin, ja olihan se ihan hieno paikka aloittaa vapun juhlistaminen. Sieltä sitten meille kotiin pienimuotoisiin vappubileisiin. Ruoka ja juoma maittoi kaikille, ilta jatkui vielä Elviksen kera Loosessa. Suspicious Minds!

Vappupäivänä ilma ei ollut lainkaan huonontunut, niin mikäpä siinä oli startata ekat aidot kuplajuomat kotona ja sieltä sitten Kaivariin klo 12. Lisää kuplia koneeseen, ja vappulounaalle Groteskiin klo 13. Tällä kertaa vappulounas oli aivan erinomainen kokonaisuus, niin itse sisällöltään, tunnelmaltaan ja erityisesti henkilökunnaltaan. Ei kiirettä mihinkään, ja muutaman tunnin nautiskelun jälkeen siirryimme terassille nauttimaan lisäjuomista ja hyvästä chillausmeiningistä.

Terassilta toisten ja järkevimmien ihmisten polut veivät jo kotiin, mutta ei kaikkien, joten vasta erinäisten terassien ja baarien jälkeen väsyneenä kotiin ja siinähän se oli - vappu 2008.


Mr. T.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Testiajo

Ensimmäinen kunnollisen raastava testiajo on nyt takana. Nimittäin Luukin ulkoilualueelta Pirttimäen suuntaan lähtevä 50 km vaativa MTB-lenkki, joka tunnetaan myös nimellä "Gary Fisher reitti" tai "Sigma reitti" edellisvuotisten kisojen mukaan.

Sää lauantaiaamuna klo 10 oli mitä mainioin, kun fillareita purettiin Luukin parkkiksella. Tuntui jopa melkein kesäiseltä, vaikka lämpöä ei oikeasti ollut kuin hieman yli 10 astetta. Luonnollisesti osa ajoporukasta oli reippaasti myöhässä, mutta sekään ei himmentänyt sitä ajamisen riemua mikä meillä tuossa vaiheessa oli.

Mrs. T. lähti hieman ennen meitä muita, ja meillä oli tietysti tavoitteena ajaa jänis piakkoin kiinni. Alun vauhdikkaan etenemisen jälkeen tekniset murheet kuitenkin hidastivat meitä, nimittäin ketjut menivät yhdestä Marinista poikki, joten huoltotauko oli pakollinen. Korjaamisen jälkeen matka jatkui kovalla temmolla, kaikki pysyivät hyvin vauhdissa, ja jänis saatiin kiinni pari kilometriä Pirttimäen jälkeen. Tosin hän oli pysähtynyt jo odottelemaan meitä, sillä kyllä meillä aika kauan oli jo siinä vaiheessa kestänyt.

Tästä eteenpäin kimppa-ajoa kohti Nuuksiota, mukaan mahtui eräs komea kaatuminen ja ensimmäiset merkit hyytymisestä. Myös tekniset ongelmat tuntuivat vaivaavan sekä Marinilla että Santa Cruzilla ajelevia kavereitamme, joten kiroilulta ei säästytty.
Nuuksion huipulla pidettiin lounastauko, meillä herkullisia PowerBar-patukoita, muilla jopa leipää.

Nuuksion "pikkumäkien" jälkeen tulivat eteen Solvallan raastavan kovat mäet, jotka sitten alkoivat tekemään tasarahaa osasta ajajista. Löytyi jalkakramppeja ja vaillinaisesti toimivia pyöriä, onneksi itselläni ei ollut mitään ongelmia.
Muutama kilometri ennen Pirttimäkeä Santa Cruzista katkesi ketjut, ja siihen loppui miehen ajo. Samanaikaisesti porukan Marin kuljettaja oli jo niin zippi, kiitos kramppien että teknisten ongelmien, että myös hän päätti jättää leikin kesken. Kaksikko aloitti hitaan etenemisen kohti Pirttimäkeä, josta me lupasimme heidät autoilla hakea.

Meidän loppuporukka jatkoi alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti kohti Luukkia, ja itse onnistui vielä kaatumaan kunnolla yhdessä alamäessä. Jokin puukepakko meni etupinnojen väliin, ja Mr. T. pääsi jälleen kerran tutkimaan maastoa hyvin läheltä.
Luukkiin palasimme vajaan 3,5 tunnin ajamisen jälkeen, luonnollisesti väsyneinä, mutta tietysti onnellisina.

Eka kunnon testiajo on siis nyt takana, ja ainakin omalta osalta se meni sen verran hyvin, että positiivisin mielin kohti kesän Tahkoa tässä mennään.


Mr. T.

GI ja treenaaminen

Meidän vähähiilarista ruokavaliota on nyt kolme viikkoa takana, ja pakko myöntää että tämä menetelmä toimii tähän sektoriin aivan mainiosti. Painoa on lähtenyt pois kaksi kiloa, joten hitaasti mutta varmasti kohti tavoitetta mennään.

Alunperin epäilin että tälläinen ruokavalio, jossa on aikaisempaa huomattavasti vähemmän hiilaria, ei voi edes tälläiselle semiurheilijalle toimia. Tuntui että erityisesti pitkäkestoiset maastopyörä- ja juoksutreenit eivät yksinkertaisesti voi olla mahdollista ilman kunnon hiilaritankkausta.

Mutta nyt pitää sanoa että olin väärässä. Paria poikkeusta lukuunottamatta en ole havainnut suurempaa väsymystä, vaikka hiilarimäärät ovat selkeästi pienentyneet, ja proteiinipitoiset annokset runsailla kasviksilla ovat tulleet tilalle.
Ainoastaan viime perjantaina tankkasimme hieman enemmän hiilaria, sillä lauantaina oli tiedossa eka pitkä maastoajo, tunnettu 50 km Nuuksionjärven ympäri...


Mr. T.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Kesäkausi startattu!

Ulkona vaikuttavasta +2 asteen lämpötilasta ja vesisateesta huolimatta kesäkausi fillaroinnin suhteen avattiin eilen. Käytännössä tämä tarkoitti Nokian nastarenkaiden vaihtumista hyvin rullaaviin Schwalbe Nobby Nicceihin, ja kylläpä tälläinen muutos vaikutti pyörän rullaavuuteen ja ajamisen mukavuuteen.

Keskuspuisto oli jo oikein hyvässä kunnossa, mutta heti kun mentiin oikeaan maastoon ja poluille Silvolan tekoaltaan ympäristöön, niin johan alkoi sitä mutaa löytymään. Eli maasto on kyllä vielä aika märkää, ja ilmeisesti näin tulee asia olemaan melkoisen pitkään. Mutta muta kuuluu tähän maastopyöräilyyn, joten en valita, vaan nautin vaan enemmän kesän tulosta...!


Mr. T.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2008

GI-kokeiluja

Joopa joo, kun ei mikään muu näytä auttavan painon saamiseksi halutulle tasolle, niin kokeillaan nyt sitten tätä.

Vähähiilarinen dieetti, jolla useimmissa julkaisuissa tarkoitetaan ns. GI-dieettiä, perustuu siihen faktaan että runsaasti hiilaria sisältävät vaikuttavat eri tavalla verensokeriarvoihimme. Ja tätä verensokerin arvon nousua voidaan mitata glykeemisellä indeksillä (GI).

Teoriassa homma menee niin, että glykeeminen indeksi kertoo sen, miten korkealle verensokeri nousee -- ja samalla sen, miten paljon insuliinia erittyy vereen raivaamaan hiilihydraatteja pois. Mutta käytännössähän asia ei ole näin helppoa ja yksiselitteistä, koska moni muukin asia vaikuttaa näihin lukuihin. Esimerkiksi ruoan valmistustapa ja tietysti ruoka-annoksen koko vaikuttavat näihin asioihin. Tämä lienee itsestäänselvyys.

No, se teoriasta. Tämän kokeilun tarkoituksena on siis kokeilla, onnistuuko melkoisen kova ja paljon pitkäkestoisia harjoituksia sisältävä treenaaminen ja GI-tyyppisen ruokavalion noudattaminen samanaikaisesti. Lopputavoitteena on siis hyvä treenaaminen ja alentunut paino. Helppoa vai mitä :-)

GI-ruokavaliota on nyt takana kolme päivää, joihin on mahtunut myös kaksi pitkäkestoista treeniä, toinen vaativaa MTB:tä ja toinen juoksua. Tämänpäiväinen juoksu ei kyllä sujunut lainkaan, meno oli koko ajan jotenkin voimatonta. Tiedä sitten oliko tämä GI-ruokavalio syynä tähän, vai mikä lie vaikutti...

Katsotaan nyt hieman pidempään voiko nähtä kahta asiaa edes yhdistää. Toivottavasti voi, sillä painoa pitäisi saada pois ja kaikenlaista on tullut jo kokeiltua.
Harmillisesti paino ei ainakaan lähde alaspäin ylisuurilla ja mahtavilla pasta-annoksilla :-)


Mr. T.

torstai 27. maaliskuuta 2008

Teatterikevät 2008 - osa II

Oli tietysti kiva nähdä kuinka Ryhmiksen uusin, nykynaisten elämää esittävä "Kaaos" toimi. Mika Myllyaho ohjasi myös teoksen aiemman sisarteoksen "Paniikki", joka todistettavasti napsahti ainakin allekirjoittaneelle erittäin hyvin.

Eli odotukset tämän suhteet olivat kyllä korkealla. Tämäkin esitys on jo varmasti kehuttu hyvinkin monessa eri mediassa ja blogissa, joten en itsekään kuulu mihinkään vastarintaan, vaan komppaan muiden mukana.

Kaaos - Kolme vahvaa naista, rooleissa loistavat Elina Knihtilä, Mari Perankoski ja Minna Suuronen Ryhmiksen uudessa ihmissuhdekomediassa tai sanoisinko draamassa, jossa ystävykset etsivät elämäänsä oikeaa suuntaa.

Kuten kaikki tietävät, tämä näytelmä on aikaisemman Paniikin jatko-osa ja sisarteos, jossa kolme jotakuinkin hermoromahduksen partaalla keikkuvaa miestä on vaihtunut kolmeksi elämänsä solmuja aukovaksi naiseksi. Molemmat näytelmät osuivat erittäin hyvin maaliinsa, kuvasivat tarkkanäköisesti aikaansa ja nuoremman keskiluokan elämää.
Jos muistan oikein, niin Kaaos tuntui hieman synkemmältä kuin Paniikki, mutta se ei tietenkään tarkoita että se olisi yhtään huonompi kuin tämä Ryhmiksen edellinen kassamagneetti. Päinvastoin.

Kaaoksessa klassisella hissukkaopella Sofialla (Elina Knihtilä) keittää lopulta yli, ja tuntematon bisnessmies saa siitä osansa. Ja kerran vauhtiin päästyään Sofia ei enään hiljennä vauhtiaan. Apuun tulevat Sofian lapsuudenystävät Emmi (Mari Perankoski) ja Julia (Minna Suuronen), keskenään jatkuvasti tukkanuottasillaan olevat sisarukset, jotka käsittelevät kaikkia asioita täysin erilaisista
näkökulmista. Sisarusten neuvot ovat tietysti myös hyvin ristiriitaisia, mutta niiden avulla Sofia yrittää taas päästä takaisin raiteilleen ja saada myös otteen elämästään.

Lisäksi myös molemmilla sisaruksilla on omat vaikeutensa ja ote elämästä lipsuu heilläkin. Toinen riutuu täysin epätyydyttävässä avioliitossa ja toinen taas haikailee aina väärien miesten perään. Kuinka korjausliike heidän kohdallaan tapahtuu ja miten se vaikuttaa, niin sen jätän tässä kertomatta...

Voin varauksetta kehua tätä esitystä, itse en löytänyt tästä mitään moitittavaa, lopputulos oli erinomainen. Vaikka mielestäni kyseessä oli enemmän draama kuin komedia, niin kyllähän se myös monessa kohtaa nauratti.
Ainakin itselleni putosi täysillä Knihtilän esittämä leffamies ja hänen miesmaneerinsa ja Suurosen esittämä rehtori, joten hauskojakin kohtia näytöksestä löytyy ihan mukavasti. Lisäbonuksia näytöksen sopivasta pituudesta.
Eli jos lippuja on johonkin näytökseen jollakin keinolla saatavilla, tai jos Ryhmis tekee lisänäytöksiä, niin kipin kapin Pengerkadulle.


Mr. T.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

Tahko - kaikkea muuta paitsi...

Pääsiäinen Tahkolla - tulihan koettua.
Rinteet olivat juuri sitä mitä Tahkolla voi olla, onneksi kahtena ekana päivänä sää oli hyvä, joten rinteissäkin viihtyi. Pääsiäislauantaina hissijonot olivat pidemmät kuin rinteessä vietetty aika, ja tätä oli kaikilla rinnealueilla, joten innostuminen laski huomattavasti.

Mutta se missä Tahko on aina ollut hyvä, niin toimi jälleen. Eli tietysti voimakkaat afterit ja muut hiihtämisen ulkopuoliset asiat. Pehkussa jo klo 14 aivan käsittämätön meno päällä, pöydillä joraamista, mieletön häslinki ja tietysti kova veto päällä. Sieltä sitten jokainen vapaalla tyylillä Tahkon kovimmat rinteet alas, ja jatkoille Syvärin Kunkkuun. Sieltä sitten mökeille saunomaan ja muuta säätöä tekemään, ja illaksi Piazzalle huippuviihdykettä tsiigaamaan...

Meillä jäi Piazzat väliin, ei oikein napannut Scandinavian Hunks tai Jean S, mutta kyllä muuten kuvio tuli hyvin selväksi. Niin taisi tulla myös sillä primääristi naispuoleisella peruukkijengillä, jota oikeastaan näki vain Pehkussa ja Syvärissä.
Ja heillä oli aina erittäin kova kondis ja meno päällä...

Niin, ja nähtiinhän me siellä meidän kavereitakin tuolta alppireissulta, tosin Känämän jatkoi jo sieltä opittua linjaansa eli pötköttelyä, joten rinteet eivät taineet häntä juurikaan vaivata... :-)


Mr. T.

Coen bros.

Käytiin tuossa muutama viikko sitten katsomassa Coen veljesten uutuus Menetty Maa (No Country For Old Men). Leffahan sittemmin meni jo voitti nipun Oscareita, ja itse väittäisin että ihan ansaitusti. Kokonaisuus olisi muuten ollut lähellä erinomaista, mutta alussa oli mielestäni liikaa turhaa väkivaltaisuutta, joka olisi ihan hyvin voitu jättää näyttämättä.

Parhaat roolihahmot olivat tietysti espanjalaisen Javier Bardemin esittämä psykotappaja uskomattomine hiuksineen, lisäksi veteraanisheriffiä näyttelevä Tommy Lee Jones teki myös hienon roolityön. Muutamia muitakin hyviä ja pienempiä sivurooleja elokuvasta löytyy, ja monestakin kohtaa voi huomata että kyseessä on Coen veljesten tekele. Ja hyvä sellainen, tosin mielestäni ei aivan heidän parhaan eli Fargon vertainen, mutta melkein.

Juonta ei tarvinne sen enempää kertoa, entinen Vietnam-veteraani löytää nipun kuolleita huumegangstoja ja paljon rahaa, ja päättää pitää rahat. No, tappaja perään ja poliisi ihmettelee nykymaailman julmuutta. Ratkaisun voi jokainen käydä katsomassa itse.

Javier Bardem on aivan uskomattoman hyvä roolissaan palkkatappajana, joka uskoo olevansa jumalasta seuraava tällä planeetalla. Hienot monologit ja ilmeettömyys vahvistavat roolisuoritusta. Ja luonnollisesti mukana on myös Coen veljeksille tutut sukkajutut, mitä ikinä ne heillä tarkoittavatkaan.

Lopuksi voisin sanoa, että Menetetty Maa on sellainen elokuva, joka jää tuonne takaraivoon vaivaamaan, ja joka tästä syystä on pakko nähdä pian uudestaan.


Mr. T.

lauantai 15. maaliskuuta 2008

London calling

Vajaa viikko Englantia takana, ja kyllähän tämä taas vähäksi aikaa riittää.
Monet ovat ihmetelleet sitä miksi tykkään tästä maasta, jossa melkein jokainen asia tuntuu olevan ainakin 10 vuotta ja 2 tuntia Suomea jäljessä. No, tätä tykkäämistä on vaikea selittää joskus itsellenikin, mutta jokin tässä kokonaisuudessa mua vaan viihdyttää.

Yksi helposti nimettävä asia on loistavat intialaiset ravintolat, joita ainakin Lontoosta löytyy vaikka kuinka paljon. Eilen kävin illallisella Noor Jahan 2:ssa, joka sijaitsee melko lähdellä Paddingtonin asemaa (Sussex Place 26). Aivan loistavaa ruokaa, erityismainintana pappadum leipien kanssa tarjottavat superkastikkeet. Parempia en vähään aikaan ole maistanut. Vähän kallis paikkahan tuo on, normi-illallinen kahdella juomalla maksoi hieman yli 25 £, mutta kyllä kannatti.
Ehdottomasti suositeltava intialainen. Toki kyseisellä Paddingtonin alueella on muitakin intialaisia, itseasiassa niitä on siellä hyvin paljon, mutta itse olen mieltynyt tähän Noor Jahan 2:een...


Mr. T.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2008

Kevään urheilut - osa II

Itselläni toinen vuoden 2008 tärkeimmistä urheilutapahtumista on ensimmäiseen marathon-juoksuun osallistuminen. Luonnollisesti valitsin kisaksi Helsinki City Marathonin (HCM), joka juostaan elokuun 16. päivä.

Oikeastaan se että tämä olisi ensimmäinen marathon-juoksuni, ei pidä täysin paikkaansa. Nimittäin lähdin joskus kauan sitten nuorena miehenä HCM:ää juoksemaan, tapahtumaan mitenkään määrätietoisesti treenaten tai valmistuen.
No, tuolloin noin 15 vuotta sitten ainakin liian kova alkuvauhti kostautui ylitsepääsemättömän seinän muodossa, ja keskeytys hieman 32 km:n jälkeen oli tuolloin kohtaloni. Toivottavasti näin ei tule käymään tällä kertaa.

Eli nyt tavoitteenani on järkevän treenaamisen ja valmistautumisen, esim. levon ja tankkaamisen kautta, päästä maaliin ja juoksusta nauttiminen.
Toivottavasti myös loppuaikani tyydyttää myös itseäni :-)

Nyt jo muutamia vuosia jatkunut keskeytymätön juoksuharrastus antanee riittävän pohjan marathonin läpiviemiseksi.
Pitkiä PK-lenkkejä on vedetty läpi lumi- ja räntäsateen, ja syke- sekä matkamittarilla on pyritty pitämään sykkeet ja vauhti riittävän alhaalla.
Välillä on tietysti treenattu myös VK-vauhtia, mutta tällöin lenkin pituus on yleensä ollut 10 kilometrin hujakoilla.

Jatkuva duunimatkustaminen tietysti hieman hankaloittaa säännöllistä treenaamista, mutta onneksi juoksukamat mahtuvat pieneen tilaan. Nytkin ne ovat mukana täällä Englannissa, josta tätä kirjoitan, mutta säät ovat taas kerran täällä
saarella osoittautuneet hivenen haastaviksi. Haasteista huolimatta olen päässyt täällä kahdesti lenkille, toinen oli VK-vauhtinen 9 km ja toinen PK-vauhdilla tehty 11 km. Kohtuullisen vilkkaan ajotien vieressä juokseminen ei tietenkään ole
sitä kaikkein parasta juoksua, mutta tulipahan taas ihmeteltyä englantilaisten liikennekulttuuria muutaman kerran.

Ennen tuota h-hetkeä käydään tietysti katsastamassa kevään juoksukunto Helsingin 1/2 marathonilla, eli HCR:ssä 10.5.
Parina viime vuonna loppuaikani HCR:ssä on ollut alle 2 tunnin, viime vuonna jopa selkeästi alle, joten tämänvuotinen aika voi taas olla yllätys ainakin itselleni. Toivottavasti positiivinen sellainen. Ja jo ennen HCR:ää pitää aloittaa yli 20 km:n PK-lenkkien vetäminen, ja kesällä pitää sitten pyrkiä juoksemaan muutama yli 30 km:n pyrähdys...

HCR:n ja kesäkuun lopun Tahko MTB:n jälkeen alkaa primääritreenaaminen HCM:ään, toivottavasti 1,5 kuukautta riittää tähän.
Elokuussahan tämä sitten nähdään.


Mr. T.

Teatterikevät 2008 - osa I

Sinänsä näissä meidän valinnoissa ei ollut mitään yllättävää, eli valintamme napsahtivat taas kerran Q-Teatteriin ja Ryhmikseen.

Q:n "Peltirumpua" on varmasti hehkutettu aika monessakin lehdessä ja blogissa, mutta ainakin omin silmin katsottuna se ei tarjonnut mitään käsittämättömän hienoa teatterikokemusta. Itse juoni ja tapahtumat lienevät tuttuja useimmille
Gunter Grassin klassikkoromaanista, joten ei siitä sen enempää. Näyttelijätyö on monelta osin oikein hyvää, erityismaininnat tietysti Outi Kavenin loistosuorituksesta pääroolissaan Oskarina, sekä mielestäni myös Pirjo Lonka Agnesin äitiroolissa oli kehumisen arvoinen.
Myös esityksen valo- ja ääniratkaisut olivat toimivia, ja ne yhdistettynä Q:n teatteritilaan ja lavan takana olleeseen isoon peltirumpuun lisäsivät kokonaisuuteen sitä synkkyyttä, joka tarinassa oli jatkuvasti mukana.

Miinuspuolesta voisi mainita ainakin esityksen pituuden (yli 3 tuntia), ja tietynlaisen vanhanaikaisuuden. Lopputuloksena voisin sanoa että esitys oli kyllä ihan hyvä, mutta se ei tule pääsemään "unohtumattomat esitykset" listalleni.

Maaliskuun loppupuolella pääsemme tsekkaamaan tuon Ryhmiksen paljon kehutun Kaaoksen, siitä sitten silloin lisää.


Mr. T.

Kevään urheilut - osa I

Alpeille vietetyn korkean paikan leirin jälkeen on arki taas palannut kuvioihin. Valitettavasti haluaisin sanoa, mutta toisaalta myös sana "onneksi" vilahtelee välillä silmieni ohi. Käytännössä skimba- tai snoukkamatkoilla myös muiden lajien
treenaaminen on mahdollista, mutta aika laihaksi se tälläkin kertaa jäi. Kun sitä kuitenkin niin harvoin pääsee oikeisiin mäkiin ja kunnollisiin offarimaastoihin, niin ei sitä kyllä millään malta mitään välipäiviä pitää, joten se siitä vaihtoehtoisesta treenaamisesta.

Suomen aikainen kevät, tai mahdollisesti ilmastonmuutoksen aiheuttama normitilanne, on mahdollistanut maastopyöräilyt koko maaliskuun ajan. Toki vielä on ollut tarvetta pyörän nastarenkaille, sillä lunta ja erityisesti lumen alta löytyvää jäätä
löytyy vielä jokaisesta metsästä. Esimerkiksi viime viikonlopun ajelut Luukista kohti Lakistoa/Rinnekotia olivat melko lumisia ja raskaita. Suojalumi teki ajamisesta
erityisen raskasta, ja pyörää joutui työntämään useamman kerran. Oliko vika ajajassa, tekniikassa vai missä, siitä emme porukalla päässeet yhteisymmärrykseen.

Todennäköisesti homma olisi edennyt vielä huonommin ilman nastoja, sillä siellä missä pääsi ajamaan kunnollista vauhtia, niin eturengas meinasi lähteä omille teilleen jopa nastojen kanssa. Mutta lopulta onnistuneen parituntisen lenkin jälkeen voi aina todeta: "kyllä huonokin ulkopyöräily sisällä tahkoamisen pesee 6 - 0"
Ei muuta.


Mr. T.

tiistai 11. maaliskuuta 2008

Alkuvuoden 2008 parhaat levyt

Raflaava otsikko, mutta omalta kantilta katsottuna tästä ei ole kahta sanaa:

Herrä Ylppö ja Ihmiset: Sata Vuotta
Kauko Röyhkä & Riku Mattila: Kauko Röyhkä & Riku Mattila

Molempia on viimeaikoina tullut kuunneltua hyvin paljon, ja tällä hetkellä Kaukon levy kuullostaa jopa hieman paremmalta kuin Herra Ylpön.

Kauko & Riku yhdistelmä on tietysti toiminut jo aikoja sitten Narttu kuvioissa, mutta että edelleen kaksikko pystyy tälläiseen tasoon, niin kyllähän se hivenen yllättää. Kokonaisuus on hyvin vahva, mutta mielestäni muutama biisi silti nousee muiden yläpuolelle:
* Helvetti
* Hotelli
* Anna
* Kaks vuotta sujut

Niin, ja jos siirrytään toiseen levyyn, eli Herra Ylpön ja Ihmisten uutuuteen,
niin tämä bändi on varmaankin yksi lauttasaarelaisen Herra Ylpön sivuprojekteista, ja sinänsä on hauskaa että sekä hän että Kauko Röyhkä asuvat samalla alueella.
Etteivat vaan olisivat jopa naapureita, ja siellä jossakin kalaravintolassa on sitten yhdessä "loppueditoitu" nämäkin levyt...

No, odotukset tämän levyn suhteen olivat selkeästi kovemmat kuin esim. Kaukon vastaavan, sillä Herra Ylpön primääriorkesteri Maj Karma on kuulunut vuosia oman diggailulistani kovimpaan kärkeen. Lisäksi eka sinkkulohkaisu "Sata Vuotta" lupasi melkoisesti erilaista materiaalia. Ennakko-odotuksista poiketen levyllä onkin yllättävän paljon Maj Karma tyyppistä rypistystä, joka toisaalta on hyvin tutun ja varman kuuluista, mutta toisaalta taas olisin jopa toivonut että suurimmat paahtamiset olisivat jätetty seuraavalle Maj Karman levylle.
Jos levyltä halutaan hakea huippukohtia, niin tokihan niitäkin löytyy. Esimerkiksi Nelosen uutuussarjan mainoksen musiikkina kuuluva "Kleopatra" tulee varmasti kuulumaan vuoden 2008 parhaimpiin kotimaisiin kappaleisiin.
Tekstissä mainittujen kappaleiden lisäksi muita itseäni erityisesti innostavat kappaleet ovat:
* Tyttö epäkunnossa
* Videovuokraamon tyttö
* Loppu

Loppukaneettina voisin sanoa että tässä on kaksi levyä jotka tulevat kestämään paljon kuuntelua. Todennäköisesti näistä kahdesta Kauko Röyhkän & Riku Mattilan uusin tuotos tulee löytymään vielä vuosien jälkeen omalta "todella kovat levyt" listalta...


Mr. T.

Provinssirock 2008

Maailman kovin (IMHO) rockbändi Foo Fighters saapuu Seinäjoen Provinssirokkiin kesällä 2008.
Tämä on tieysti kaikille jo vanha juttu, mutta tässä on nyt joutunut 1,5 kuukautta arpomaan systeemien tärkeysjärjestystä, ja päädyin sellaiseen lopputulokseen että itse joudun passaamaan ko. festarit...
Selitys tähän on hyvin yksinkertainen, eli urheiluhulluus ja kesäkuussa lähestyvät Tahkon MTB-kisat eivät oikein passaa kyseiseen viikonloppuun, ja erityisesti kaikki-sen-tietävät meininkiin.
Optiona Provinssissa olisi eräs toinekin asiallinen amerikan ihme, Linkin Park, saapuu tuolloin Seinäjoelle, ja tämänkin siis missaan.
Voi tätä elämää :-(

keskiviikko 30. tammikuuta 2008

Val d´ Isere

Ekat päivät takana tätä onnellisuuden laaksoa. Hienoja rinteitä ja niiden vierustoja on tullut koluttua aktiivisesti, välineinä Atomicin sukset, Burtonin lauta ja Salomonin bladet. Ekat päivät meitä helli puhdas auringonpaiste, mutta tänään oli pilvinen päivä, jolloin uutta lunta satoi suunnilleen yhden sentin. Lunta kaivattaisiin lisää, jotta offareille pääsisi kunnolla möyrimään, mutta onneksi sitä on luvassa jo tulevana perjantaina.

Viikonloppuna täällä on maailmancupin syöksy- ja SuperG-kisat, joten kylässä pyörii kaikenlaisia talviurheilustaroja, mm. Bode Miller ja Herminator. Mutta mitäpä heistä, meillä on täällä erinomaisen kivaa ja ainahan tätä voisi vaan jatkaa ja jatkaa...

tiistai 22. tammikuuta 2008

Treenaamaan, vihdoinkin!

Vihdoin ja viimein flunssa on lopullisesti nujerrettu, ja normaali treenaaminen voi alkaa. Tässä vaiheessa yli kymmenen päivän totaalitauko treenaamisesta ei tietenkään romuttanut mitään tulevan kesän päätapahtumista, mutta toivottavasti sairastelut vuonna 2008 ovat sitten tässä, sillä tätä ei millään toivo uusittavaksi esimerkiksi toukokuussa...

Alppimatkamme lähestyy myös kovaa kyytiä, enään 4 aamua ja sitten Alpit, offarit, syvä lumi ja aurinko kutsuvat. Kun näin harvoin pääsee skimbaamaan, niin kyllä tätä odottaa enemmän kuin joulua :-)


Mr. T.

keskiviikko 16. tammikuuta 2008

Alpit, here we come...!

Tammikuun odotetuin lahja saapui tänään postissa. Nimittäin lentoliput pitkään odotetulle kahden viikon alppilomalle takuulumiseen Ranskan Val d´Isereen. Luvassa paljon lunta ja erinomaisia laskupäiviä sekä rinteissä että niiden ulkopuolilla. Varsinkin paikan offareilta odotan paljon, onhan paikka niistä(kin) kuuluisa. Raportoidaan sieltä sitten jos aikaa ja energiaa riittää.


Mr. T.

tiistai 15. tammikuuta 2008

Harvoin tarjolla

Eilen alkoi Ylen uutuussarja Harvoin Tarjolla TV-1:llä. Ainakin ensivaikutelman perusteella sarjaa tulee varmasti seurattua tiiviisti, sillä sarjan käsikirjoitus ja roolihahmot vaikuttavat kiinnostavilta. Tietysti mukana on samanlaista tragikomiikkaa kuin käsikirjoittajan edellisessä huipputuotoksessa eli Tahdon Asiassa, ja täten tätä sarjaa tulee väkisin verrattua siihen. Mutta katsotaan nyt pidemmälle ja tarkennetaan mielipidettä sitten tarvittaessa.


Mr. T.

sunnuntai 13. tammikuuta 2008

Elämä voittaa. Kait.

Koko viikonloppu on ollut melkoista surkeilua, kylläpä yksi flunssa voi häiritä pahasti elämää. Pitäisikö sitä sairastaa useammin, niin sitä vaikka tottuisi tälläiseen olotilaan paremmin?
Ei, sanon minä!

Tänään sunnuntaina olotila alkaa olemaan jo parempi, mutta kyllä tässä vielä Ketorinia ja Nessuja kuluu. Huominen kyllä menee vielä huilatessa, mutta mieli tekisi jo kovasti treenien pariin. Onneksi tiedossa on urheilukalenterin mukaisesti kevyt viikko, joten voi aloittaa riittävän iisisti.

Be tuned,


Mr. T.

perjantai 11. tammikuuta 2008

Kipeänä :-(

Hyvä ja vaativa treeniviikko meni täysin läskiksi kipeytymisen takia. Kylläpä ottaa pannuun köhiä ja niistää kotona, jos kerran vaihtoehtoisesti voisi treenata hurmokseen asti. Ja sitten pitää muistaa ne sairauden jälkeiset iisisti otettavat päivät, eli käsijarru päällä mennään.