sunnuntai 26. lokakuuta 2008

London calling - once again

"London calling to the faraway towns
Now war is declared - and battle come down
London calling to the underworld..."

Näinhän se suuri ja valitettavasti jo edesmennyt Joe Strummer lauloi vuonna 1979, ja siitä lähtien tuo kappale ja tuo sanoitus on minun ja edelleen vahvasti tunnepitoisen suhtautumiseni Lontoota kohtaan suurimpia vaikuttajia.

Nyt lokakuussa 2008 täällä taas, tällä kertaa minulle hieman tuntemattomalla alueella, Thames-joen länsipuolella. Pikkuriikkisen hotellihuoneeni ikkunanäkymiä ei kyllä voi haukkua:





Kuva on oletettavasti otettu omalla kännykamerallani. Lisäbonuksena voin sanoa avoimesta ikkunasta kuuluvat junaliikenteen ääneet ja kuulutukset: "next train to heaven leaves platform xxx"

Eli näin täällä tänään sunnuntaina. Eipä tähän kaupunkiin koskaan kyllästy.


Mr. T.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Kauas on hiton pitkä matka

Terveiset isolta saarelta.

Valitettavasti kuvan otuksia ei Melbournen Central Business Districtillä ole vastaan pomppinut.




Kaupunki vaikuttaa mielenkiintoiselta, tänne voisi tulla muutenkin kuin kustannuspaikan määräämänä.

Mrs. T hotellinsa 46. kerroksesta

maanantai 13. lokakuuta 2008

Lumi

Muuton yhteydessä otin burtonini esiin. Mieli tekee jo mäkeen, syvään lumeen. Siellä ei hallintomenettelyt paina eikä virkamatkat väsytä. Josko sitä ylipuhuisi Mr. T:n ja keskittyisi yhden kauden ihan vaan alamäkeen. Pankkikin varmaan ymmärtäisi ja kannustaisi...



Mrs. T



sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Muuttotuska ja ruska

Muutto on nyt takana ja väliaikainen vuokrakämppä näyttää jo kutakuinkin meidän kodilta. Pieniltä muuttotappioilta ei vältytty ja yksi kaappi katkenneine jalkoineen on edelleen muuttofirmassa korjattavana.
















Muuttolaatikkoleikin vaihtoi viikonloppuna mielihyvin fillarointiin ruskan värjäämässä metsässä, juuri ennen syymyrskyä.
/Mrs. T



















Uuden kauden aloitus

No niin, tulihan se muutto tänne Pitskun maisemiin tehtyä, ja onneksi tuo rumba on nyt ainakin vähäksi aikaa takana päin. Vaikka kyseessä olikin kaupallinen muutto, niin kyllä siinä itse sai melkoisesti kaikenlaista tehdä.

Tänään sitä sitten pääsimme pitkästä aikaan fillaroimaan. Hyvän syyssään innoittamana suuntasimme Rinnekodille ja siellä tutulle R2000 reitille. Reitti oli tutun tekninen, ja näin syksyllä tunnetusti paikka paikoin vetinen. Myös reitin lukuisat juuret ja kivet olivat ainakin alkuun melko niljakkaita, ja siitähän eivät Schwalbet diggaa, joten lipsumista tapahtui molemmilla ajajilla. Vajaan tunnin ajon jälkeen tuntuma alkoi olemaan parempi, joten toinen puolisko tultiin jo sitten hivenen vauhdikkaammin ja ilman mitään suurempia kontrollinen menetyksiä.

Puhdas parituntinen maastoajosessio muistutti taas kuinka kivaa tuo fillarointi riittävän haasteellisessa maastossa voi olla. Tuo otetaan uusiksi kunhan vaan keritään.


Mr. T.