Groteskia vai ei ?

Päätimme juhlistaa syyskauden loppumista ja talvikauden aloittamista illallisella ravintola Groteskissa. Paikka oli meille toki tuttu jo viime vapulta, ja jo silloin meitä vakuutti moni asia. Asiahan piti siis tarkistaa uudelleen, ja myös nyt kokonaisuutta voisi kutsua oikein onnistuneeksi.

Alkuun tilasin itselleni tryffelille maustettua purjo-perunasosekeittoa vuohenjuustokeksillä ja kumppanini nautiskeli paistetuista kampasimpukoista, jotka tarjoiltiin vaniljalla maustetun kukkakaalipyreen ja verigreippivinegreten kanssa. Näistä kahdesta kampasimpukat veivät kyllä voiton, oma annokseni oli hivenen mauton, ja itse olisin kaivannut sitä tryffelin makua hieman lisää.

Pääruokapuolella kumppanini päätyi paistettuun puna-ahveneen. Tarjoilija kertoi kuitenkin että puna-ahventa ei ollut saatu, ja että sen tilalla olisi turskaa. Muuten annos oli menuun mukainen. Annoksessa parasta oli ehdottomasti huippuluokan rapukastike, sillä itse turska on ainakin omasta mielestäni yleensä aika mautonta kalaa. Myös annoksessa ollut tuoretomaattipyre piristi kokonaisuutta mukavasti.

Itse päädyin maustepippurilla ja appelsiinilla karamellisoituun ankanrintaan. Itse en oikein koskaan ole tottunut ankan lihan rasvaisuuteen, joten lopputulos ei ollut yllätys. Itse liha oli kyllä mielestäni oikein maukasta, lisäksi annokseen kuulunut timjami-punaviinikastike sopi kokonaisuuteen erinomaisesti. Valitettavasti kyllä tuo karamellisointi jäi siitä ankanrinnan rasvapinnasta maistamatta. Lisukkeet kruunasivat tämän kokonaisuuden, erityisesti itsetehty lintumakkara oli aivan erinomaista.

Jälkiruoat, joista Groteskin toinen omistaja on hyvin kuuluisa, jäivät kyllä hieman pettymyksiksi. Itse nauttimani kardemummamousselini tyrnisorbetin ja maustekeksin kanssa oli kyllä ihan hyvää, mutta mielestäni kardemumman makua olisi saanut olla enemmän. No, nämähän ovat vain makuasioita. No, onneksi jälkiruokaviini oli ainakin täydellisesti kohdallaan.

Juomapuolella illalliskokonaisuus onnistui vallan mainiosti. Kumppanini nautti kaikkien ruokalajien yhteydessä ruokalistoilta löytyviä suositusviinejä, ja ne sopivat hänen annoksiinsa erinomaisesti. Itse nautin alkuruoanaikana Sancerren alueelta tulevaa valkoviiniä (Domaine Henry Pelle Sancerre La Croix Aux Gardes), mutta varsinainen kruunu oli ankanrinnan kanssa nautittu lasillinen Hautes-Cotes de Nuits "La Croix"viiniä. Kyseinen Pinot Noir rypäleestä valmistettu viini sopi aivan täydellisesti ankan kanssa. Aivan loistava kokonaisuus.

Koko illan aikana meitä palveli ja meille tarjoili uusi "harjoittelija" kyltillä varustettu nuorehko mies vakuuttavine hiuspehkoineen ja erityisesti mieleenpainuvine Buddy Holly-laseineen. Harjoittelija tai ei, erinomaisen hyvin ja miellyttävästi häneltä asiat hoituivat.

Kokonaisuus Groteskissa oli siis taas kerran hyvin positiivinen, jonka jälkeen hyvästä illasta voi sievoisen summan mielellään maksaakin.

Mr. T.