Vicky Cristina Barcelona

Kävimme viikonloppuna tsekkaamassa Woody Allenin uusimman elokuvan nimeltään Vicky Cristina Barcelona.Vaikka itse en olekaan kovin suuri Allen diggari, niin miehen viimeisimmät työt, erityisesti loistava Match Pointja myös melkoisen hyvä Cassandra´s Dream, antoi olettaa hyvää elokuvanautintoa.Lisäksi näin alkuun pitää tietysti mainita, että elokuvan naisnäyttelijäkaarti (mm. Scarlett Johansson, Penelope Cruz sekä Rebecca Hall) ei haitannutnautintoa, päinvastoin. Kumppanini ehdotti kuolaimia mukaani, mutta hänelle mielihyvää antoi aina loistava Javier Bardem.




Elokuvahan kertoo kahdesta amerikkalaisturistista, Vickystä (Rebecca Hall) ja Cristinasta (Scarlett Johansson),ja heidän kesästään Barcelonassa. Vicky on heistä kahdesta se järkevä, joka on menossa naimisiin kunnollisen amerikkalaismiehen kanssa, ja levoton Cristina taas ei tiedä, mitä elämällään tekisi. Heti alkuun ystävykset tapaavat erässä ravintolassa espanjalaisen taiteilijanJuan Antonion (Javier Bardem), ja Juanin ehdotukseen viihdyttävästä viikonlopusta hänen kanssaan he suhtautuvat juuri samalla tavalla:Rebeccaa ei asia todellakaan kiinnosta, mutta Cristina on taas heti valmis pakkaamaan matkalaukkunsa.






Tästä samaisesta viikonlopusta, joka lopulta vietetään kolmistaan taiteilijan vanhassa kotikaupungissaan Oviedossa, elokuvaoikeastaan vasta kunnolla käynnistyy. Siellä Rebecca toimii lopulta täysin vaistonvaraisesti, ja hän joutuu myös yllättymääntunteistaan. Cristina taas jää hieman statistin rooliin.


Jatkossa Cristina ottaa isomman roolin, muuttaa Juan luoksi asumaan, ja lopulta myös taiteilijan ex-vaimo Maria Elena (Penelope Cruz)muuttaa samaan asuntoon, ja tämän räjähdysalttiin cocktailin lopputulos on varmaankin kaikkien helppo arvata.

Vaikka pitkälti näyttääkin että elokuva pyörii kolmikon Scarlett-Javier-Penelope ympärillä, niin mielestäni elokuvan hienoimman roolintekee Vickyä näyttelevä Rebecca Hall. Hänen hieno suunnitelmansa koko elämän ajaksi lähtee sivuraiteille tuona Oviedossa vietetynviikonlopun aikana, korjausliike ei näytä oikein toimivan ja lopulta sitä ollaan melko pahassa umpisolmussa.

Elokuvan loppuratkaisu ei siis ole yllättävä, ja Allenin pointti taitaa olla se että ihmiset eivät lopultakaan opi koskaan mitään.He voivat käydä läpi erilaisia kokemuksia, mukavia tai rankkoja, mutta silti he säilyttävät oman ajattelutapansa ja käyttäytymiskuvionsa.Eli he tekevät samat virheet tavalla tai toisella yhä uudestaan ja uudestaan. Allekirjoitan loppuratkaisun täysin, ja taidan jopa allekirjoittaa tuon Allenin analyysin, mikäli hän on tuota tässä elokuvassa ajanut takaa.

Elokuvan taso nousee ihan hyväksi, ja ehdottoman nautittava se on kaikella tavalla, mutta ei se kuitenkaan niin hyvä ole kuin Allenin edelliset työt parin viime vuoden takaa.
Silti tätä voi suositella kaikkien hyvien elokuvien ystäville.


Mr. T.