Tästähän alkaa tulla jo perinne. Finlandia MTB:stä siis. Eli jälleen kerran kävimme polkemassa ja tunkkaamassa noita Tiirismaan polkuja ylös ja alas. Tänä vuonna ajoin ajallisesti huonommin kuin koskaan, palautuminen viikon takaisesta HCM:stä ei ollut vielä kokonaan tapahtunut. Tämä tuntui erityisesti kaikissa ylämäissä, ei löytynyt tuttua voimaa polkea mäkiä vauhdikkaasti ylös, vaan vauhti hiipui ja syke nousi.
Lopun 5 kilometriä tulin sitten kramppien hidastamana verkkaisesti polkien, mutta maaliin kuitenkin ajettiin eikä talutettu.
Polkuja pulssi tapissa ajaen ja mutaisia mäkiä tunkaten tuli taas mieleen vanha kunnon ajatus "tänne ei enään ikinä", mutta katsotaan tätä ajatusta taas vuoden kuluttua.
Mrs. T. ajoi taas hyvin, parantaen jälleen aikaansa.
Mr. T.
Urheilua ja muita hyvään elämään kuuluvia nautintoja harrastavan pariskunnan mielipiteilyä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti