Testiajo

Ensimmäinen kunnollisen raastava testiajo on nyt takana. Nimittäin Luukin ulkoilualueelta Pirttimäen suuntaan lähtevä 50 km vaativa MTB-lenkki, joka tunnetaan myös nimellä "Gary Fisher reitti" tai "Sigma reitti" edellisvuotisten kisojen mukaan.

Sää lauantaiaamuna klo 10 oli mitä mainioin, kun fillareita purettiin Luukin parkkiksella. Tuntui jopa melkein kesäiseltä, vaikka lämpöä ei oikeasti ollut kuin hieman yli 10 astetta. Luonnollisesti osa ajoporukasta oli reippaasti myöhässä, mutta sekään ei himmentänyt sitä ajamisen riemua mikä meillä tuossa vaiheessa oli.

Mrs. T. lähti hieman ennen meitä muita, ja meillä oli tietysti tavoitteena ajaa jänis piakkoin kiinni. Alun vauhdikkaan etenemisen jälkeen tekniset murheet kuitenkin hidastivat meitä, nimittäin ketjut menivät yhdestä Marinista poikki, joten huoltotauko oli pakollinen. Korjaamisen jälkeen matka jatkui kovalla temmolla, kaikki pysyivät hyvin vauhdissa, ja jänis saatiin kiinni pari kilometriä Pirttimäen jälkeen. Tosin hän oli pysähtynyt jo odottelemaan meitä, sillä kyllä meillä aika kauan oli jo siinä vaiheessa kestänyt.

Tästä eteenpäin kimppa-ajoa kohti Nuuksiota, mukaan mahtui eräs komea kaatuminen ja ensimmäiset merkit hyytymisestä. Myös tekniset ongelmat tuntuivat vaivaavan sekä Marinilla että Santa Cruzilla ajelevia kavereitamme, joten kiroilulta ei säästytty.
Nuuksion huipulla pidettiin lounastauko, meillä herkullisia PowerBar-patukoita, muilla jopa leipää.

Nuuksion "pikkumäkien" jälkeen tulivat eteen Solvallan raastavan kovat mäet, jotka sitten alkoivat tekemään tasarahaa osasta ajajista. Löytyi jalkakramppeja ja vaillinaisesti toimivia pyöriä, onneksi itselläni ei ollut mitään ongelmia.
Muutama kilometri ennen Pirttimäkeä Santa Cruzista katkesi ketjut, ja siihen loppui miehen ajo. Samanaikaisesti porukan Marin kuljettaja oli jo niin zippi, kiitos kramppien että teknisten ongelmien, että myös hän päätti jättää leikin kesken. Kaksikko aloitti hitaan etenemisen kohti Pirttimäkeä, josta me lupasimme heidät autoilla hakea.

Meidän loppuporukka jatkoi alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti kohti Luukkia, ja itse onnistui vielä kaatumaan kunnolla yhdessä alamäessä. Jokin puukepakko meni etupinnojen väliin, ja Mr. T. pääsi jälleen kerran tutkimaan maastoa hyvin läheltä.
Luukkiin palasimme vajaan 3,5 tunnin ajamisen jälkeen, luonnollisesti väsyneinä, mutta tietysti onnellisina.

Eka kunnon testiajo on siis nyt takana, ja ainakin omalta osalta se meni sen verran hyvin, että positiivisin mielin kohti kesän Tahkoa tässä mennään.


Mr. T.