torstai 27. maaliskuuta 2008

Teatterikevät 2008 - osa II

Oli tietysti kiva nähdä kuinka Ryhmiksen uusin, nykynaisten elämää esittävä "Kaaos" toimi. Mika Myllyaho ohjasi myös teoksen aiemman sisarteoksen "Paniikki", joka todistettavasti napsahti ainakin allekirjoittaneelle erittäin hyvin.

Eli odotukset tämän suhteet olivat kyllä korkealla. Tämäkin esitys on jo varmasti kehuttu hyvinkin monessa eri mediassa ja blogissa, joten en itsekään kuulu mihinkään vastarintaan, vaan komppaan muiden mukana.

Kaaos - Kolme vahvaa naista, rooleissa loistavat Elina Knihtilä, Mari Perankoski ja Minna Suuronen Ryhmiksen uudessa ihmissuhdekomediassa tai sanoisinko draamassa, jossa ystävykset etsivät elämäänsä oikeaa suuntaa.

Kuten kaikki tietävät, tämä näytelmä on aikaisemman Paniikin jatko-osa ja sisarteos, jossa kolme jotakuinkin hermoromahduksen partaalla keikkuvaa miestä on vaihtunut kolmeksi elämänsä solmuja aukovaksi naiseksi. Molemmat näytelmät osuivat erittäin hyvin maaliinsa, kuvasivat tarkkanäköisesti aikaansa ja nuoremman keskiluokan elämää.
Jos muistan oikein, niin Kaaos tuntui hieman synkemmältä kuin Paniikki, mutta se ei tietenkään tarkoita että se olisi yhtään huonompi kuin tämä Ryhmiksen edellinen kassamagneetti. Päinvastoin.

Kaaoksessa klassisella hissukkaopella Sofialla (Elina Knihtilä) keittää lopulta yli, ja tuntematon bisnessmies saa siitä osansa. Ja kerran vauhtiin päästyään Sofia ei enään hiljennä vauhtiaan. Apuun tulevat Sofian lapsuudenystävät Emmi (Mari Perankoski) ja Julia (Minna Suuronen), keskenään jatkuvasti tukkanuottasillaan olevat sisarukset, jotka käsittelevät kaikkia asioita täysin erilaisista
näkökulmista. Sisarusten neuvot ovat tietysti myös hyvin ristiriitaisia, mutta niiden avulla Sofia yrittää taas päästä takaisin raiteilleen ja saada myös otteen elämästään.

Lisäksi myös molemmilla sisaruksilla on omat vaikeutensa ja ote elämästä lipsuu heilläkin. Toinen riutuu täysin epätyydyttävässä avioliitossa ja toinen taas haikailee aina väärien miesten perään. Kuinka korjausliike heidän kohdallaan tapahtuu ja miten se vaikuttaa, niin sen jätän tässä kertomatta...

Voin varauksetta kehua tätä esitystä, itse en löytänyt tästä mitään moitittavaa, lopputulos oli erinomainen. Vaikka mielestäni kyseessä oli enemmän draama kuin komedia, niin kyllähän se myös monessa kohtaa nauratti.
Ainakin itselleni putosi täysillä Knihtilän esittämä leffamies ja hänen miesmaneerinsa ja Suurosen esittämä rehtori, joten hauskojakin kohtia näytöksestä löytyy ihan mukavasti. Lisäbonuksia näytöksen sopivasta pituudesta.
Eli jos lippuja on johonkin näytökseen jollakin keinolla saatavilla, tai jos Ryhmis tekee lisänäytöksiä, niin kipin kapin Pengerkadulle.


Mr. T.

Ei kommentteja: