Alpeille vietetyn korkean paikan leirin jälkeen on arki taas palannut kuvioihin. Valitettavasti haluaisin sanoa, mutta toisaalta myös sana "onneksi" vilahtelee välillä silmieni ohi. Käytännössä skimba- tai snoukkamatkoilla myös muiden lajien
treenaaminen on mahdollista, mutta aika laihaksi se tälläkin kertaa jäi. Kun sitä kuitenkin niin harvoin pääsee oikeisiin mäkiin ja kunnollisiin offarimaastoihin, niin ei sitä kyllä millään malta mitään välipäiviä pitää, joten se siitä vaihtoehtoisesta treenaamisesta.
Suomen aikainen kevät, tai mahdollisesti ilmastonmuutoksen aiheuttama normitilanne, on mahdollistanut maastopyöräilyt koko maaliskuun ajan. Toki vielä on ollut tarvetta pyörän nastarenkaille, sillä lunta ja erityisesti lumen alta löytyvää jäätä
löytyy vielä jokaisesta metsästä. Esimerkiksi viime viikonlopun ajelut Luukista kohti Lakistoa/Rinnekotia olivat melko lumisia ja raskaita. Suojalumi teki ajamisesta
erityisen raskasta, ja pyörää joutui työntämään useamman kerran. Oliko vika ajajassa, tekniikassa vai missä, siitä emme porukalla päässeet yhteisymmärrykseen.
Todennäköisesti homma olisi edennyt vielä huonommin ilman nastoja, sillä siellä missä pääsi ajamaan kunnollista vauhtia, niin eturengas meinasi lähteä omille teilleen jopa nastojen kanssa. Mutta lopulta onnistuneen parituntisen lenkin jälkeen voi aina todeta: "kyllä huonokin ulkopyöräily sisällä tahkoamisen pesee 6 - 0"
Ei muuta.
Mr. T.
Urheilua ja muita hyvään elämään kuuluvia nautintoja harrastavan pariskunnan mielipiteilyä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti