Elämäni kolmas HCR tuli ja meni, onneksi se on taas ohitse.
Lämpötila alkoi olemaan jo helteen puolella, kun starttilaukaus klo 15 pamahti, ja ensimmäisen ryhmän 2500 juoksijaa kirmasi vauhtiin.
Ensimmäinen kilometri meni melkoisessa härdelissä muita juoksioita varoen ja väistäen, mutta sen jälkeen pääsin jo melko vapaasti etenemään omaa vauhtiani.
Taisin kuitenkin lähteä omaan juoksukuntooni nähden hieman liian kovaa, sillä ensimmäiset kolme kilometria taittui aikaan 15 min 10 sek, ja syke alkoi kohoamaan kohti piipitysrajaa 165. Tästä eteenpäin vauhti alkoi tasaisesti hidastua, ja syke pysyi jatkuvasti tuon itselleni määrittämäni rajan yläpuolella.
Suurimmat vaikeudet koin 12-16 kilometrien välillä, sydän kävi jatkuvasti ylikierroksilla, molempiin kylkiin pisti, vatsassa kiersi ja kaikkea muuta epämukavaa. Tämän jälkeen olo hieman parani, ja tiesin pääseväni maaliin.
Loppuaikani vuoden 2008 HCR:ssä oli 1 h 54 min, eli 5 minuuttia hitaampi kuin viime vuonna, mutta olosuhteisiin ja kaikkiin vaikeuksiin nähden pidän sitä ihan kelpo suoritteena.
Rannetietokoneen statistiikat kertoivat olennaisen, keskisyke 169 ja maksimi 183, joten ei ihme jos juoksu tuntui hieman raskaalta ja aika painui yli viimevuotisen...
Tulevaa HCM:ää ajatellen tämä HCR toimi hyvänä opetusjuoksuna aloitusvauhdin, sykkeiden ja miksei myös tankkauksen suhteen. Toivottavasti näistä jokin tarttui myös takaraivoon.
Mr. T.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti