Viinejä netistä - viimeinen taisto?

Muutamat tässä blogissa olleet kirjoitukset ovat koskettaneet viiniharrastustani, ja erityisesti viinien nettituontiin liittyviin haasteisiin. Omasta mielestäni suurin haaste on nimeltään Suomen Tulli, ja heidän käsityksensä koko asiasta.

Olen siis pitkän linjan viiniharrastaja, ja olen tilannut netistä viinejä vuosien ajan. Kahtena viimeisenä vuotena Tulli on pysäyttänyt ja avannut jokaisen tilaamani lähetyksen, jotka yleensä ovat olleet kahden laatikon, eli 12 viinipullon kokoisia. Eivät siis mitään massiivisia, ja määrältään aivan pikkuriikkisiä verrattuna siihen, mitä ihmiset tuovat mukanaan Viroon suuntauvilta matkoiltaan.

Aina kun Tulli on avannut tilaukseni, on mukaan liitetty heidän saatekirje, jossa muistutetaan että viineistä pitää maksaa valmisteveroa tietty määrä, ja että kyseessä voi olla joko Etämyynti tai Etäosto. Tullin saatekirjeessä oleva teksti ei kyllä pidä paikkaansa, jos kyseessä on normaali nettiostostapahtuma. Käytännössä siis sellainen, jossa myyjä järjestää myös kuljetuksen, ja itse maksan tuotteet ja kuljetuksen myyjälle, mitenkään itse kuljetusprosessiin vaikuttamatta. Tämä on EU:ssa aivan laillista ja tästä on myös EU Tuomioistuimen päätös (C-170/04) olemassa. Tätä päätöstä kutsutaan myös ns. Rosengren-päätökseksi. Vähemmän yllättäen Suomi ei noudata ko. päätöstä, ja tästähän tämä koko hämmennys johtuu.

No, viime kesänä tilaukseni pysäytettiin jälleen, ja mukana oli tuo tuttu kirje. Silloin havaitsin että Tullilta löytyy sähköinen palvelu, jossa esimerkiksi voi Valmisteveron maksaa. Epäilin kyllä että minun ei ko. veroa pitäisi maksaa, mutta päätin silti kokeilla Tullin palvelua. Maksu onnistui, veroa piti maksaa hieman päälle 30 euroa + naurettava myöhästymismaksu siitä, että en ollut toiminut välittömästi, vaan viivyttelin siinä 10 päivää. Sama prosessi tuli eteeni syyskuun lopussa, kun taas tilasin viinejä samaisesta ja hyvämaineisesta saksalaisesta nettikaupasta. Tuolloin maksoin välittömästi valmisteverot, joten ajattelin että kaikki hyvin. Edelleen olin kyllä sitä mieltä että minun ei noita veroja kuuluisi maksaa.

Tuon jälkeen sain Tullilta kirjeen, jossa he väittivät että olin itse vaikuttanut viinien kuljetukseen, ja olin jättänyt vaadittavan vakuuden maksamatta. Tästä syystä olin taas syyllinen, ja sakkoa tulisi 50 euroa. Tässä kohtaa itseltäni meni kuppi lopulta nurin, ja ilmoitin Tullille että väitöksenne ei pidä paikkaansa, en ole itse mitenkään vaikuttanut viinien kuljetusprosessiin ja etämyynti EU-alueella on laillista.

Parisen viikkoa tästä palautteesta, ja Tullin virkailija soitti minulle. Hän totesi puhelimessa, että koska pystyin osoittamaan lähetyslistan ja kuitin perusteella, että en ole itse kuljetusprosessiin osallistunut, niin en myöskään ole velvollinen vakuuden maksamiseen, tai edes valmisteveron maksamiseen. Täten voisin hakea takaisin turhaan maksettuja veroja. Luonnollisesti tätä ei voi tehdä sähköisesti, vaan kirjallisen menettelyn kautta. Kysyin puhelimessa että saanko tämän päätöksen myös sähköisenä, niin siihen Tullin virkailija sanoi, että et saa. Udeltuani syitä tähän, hän kertoi että näin heitä on ohjeistettu sanomaan, sillä kirjalliset päätökset "kun valuvat helposti nettiin muiden nähtäväksi..."

No, huh huh, sanon minä ja ihmettelin tätä Tullin puuhastelua. Mutta olin siis tyytyväinen tähän päätökseen, ja aion jatkaa viiniostoksiani samoista kaupoista. Se kun on laillista, myös Tullin virkailijan suullisen päätöksen mukaan. Taistelu tässä asiassa näyttäisi olevan ohitse, ja uskoaksi kuulun voittajapuolelle. Nyt sitten kirjoittamaan sitä kirjallista valitusta, jos sitten joskus saisin turhaan maksamani valmisteverot takaisin, pitäisiköhän niille laskea jokin korkokin...