Ai millä väliä? No, näkymällä. Sillä minkä näet, kun nostat katseesi juuri nyt.
Asuimme muutaman vuoden Lönkalla, vallan viehättävässä vanhassa erkkeritalossa. Josta tuijotin vastapäistä, sangen rumaa toimistotaloa. Taivaan nähdäkseen piti kurkata tietyssä kulmassa ylös. Päätin aika nopeasti, että ei koskaan enää näin.
Käpylän kodin ruutuikkunoiden takaa näkyi Käpylän puutalomiljöö. Alkoi kummasti helpottamaan.
Hakuninmaalla, pienestä söpöstä paritalohuoneistostamme näkyi pienelle vihreälle pihamaalle.
Työpaikkani näkymät eivät nekään ole nykyisin huonot. Keskuspuiston metsänharjaa ja Pasilan siluetti tv-torneineen. Päivää ei ole ollenkaan hassumpi aloittaa auringonnousua siinä tiiraillessa.
Ja nyt täällä maalla, kun istun työpisteessäni keittiönpöydän ääressä näkyy metsää. Pääsiäisenä asennettiin vielä linnunpönttö niin, että näen sen tästä, kun katseeni dokkareista maltan kääntää. Kaupunkilaispenskaksi tykkään tästä hämmästyttävän paljon.
