Nyrjähdys

Vasemman jalan nilkan nivelsiteet pääsivät teini-iässä fudispelin tiimellyksessä revähtämään pahemman kerran. En halunnut lähteä kavereiden mökiltä jalkaa kuvauttamaan, vaan hammasta purren nilkutin nilkka turvonneena sen loman.

Seuraavan kerran sama jalka ja samat nivelsiteet kokivat kovia, kun ei niin kokenut korkkareiden käyttäjä jorasi 8-sentin koroissa muutaman drinksun nauttineena tanssilattialla. Seuraavan päivän lennolla kotimaahan en osannut päättää sattuuko enemmän päähän vai nilkkaan. Silloin sinnittelin liimasiteellä seuraavan kuukauden.

Kolmas kerta oli sulkispelissä viikkoa ennen alppireissua. Silloin totinen ortopedisetä varoitti, että vielä kerta ja leikkaus on ainoa mahdollisuus korjata kovia kokenut nivelside kuntoon. Mutta rinteeseen mentiin ja kaverit arpoi vuoron, kuka joutui kunakin iltana kiskomaan monon pois jalastani.

Sitten menikin aika monta vuotta. Kunnes tänään taas kokeiltiin nivelsiteen venymistä. Voi kun voisinkin sanoa, että nilkka meni vauhtilenkillä liukkaalla metsäpolulla tai hikisellä combat-tunnilla. Mutta ehei.

Täti hyppäsi junaan, ja nyrjäytti nilkkansa. Prkl.