Giro d´Espoo 2013

No nyt se on tehty. Ensimmäinen maantiefillarointikisa siis. Vaikka omaa maantieuraani ei ole takana kuin 2 kautta, niin ajattelin että joskushan se kisaaminen on tässäkin lajissa aloitettava. Koko talvi- ja kevätkausihan on tullut tuolla autotallissa treenattua, joten nyt oli aika päästä tositoimiin.

Tänään Tapiolan Urheilupuistosta startanneeseen kisaan oli ilmoittautunut vajaat tuhat pyöräilijää, ja minä olin yksi heistä. Etukäteen olin ajatellut lähteväni ajamaan hivenen itsenäni hirvittävään 30 km/h keskivauhtia pitävään ryhmään, koska kaikissa omissa treeneissäni oma vauhti on nykyään ollut 28 km/h luokkaa.

Miksi siis lähdin tuohon kovempaan ajoryhmään ?
No siksi, koska kaikki kokeneemmat maantiefillarikaverini sanoivat että "peesaus tuo aina useita kilsoja lisää keskinopeuteen", joten kyllä sä siinä helposti pärjäät.

Kisa käynnistyi, ja lähdimme matkaan. Alkuhan mentiin johtoauton vetämänä, mutta jo siinä havaitsin että 30 km/h ryhmäläiset polkivat samaa vauhtia kuin kilpailun kärkiporukka, eli reippaasti yli 35 km/h. Kun johtoauto kaarsi pois, niin tilanne rauhoittui hieman, eli pääsimme ajamaan omaa ajoamme. Matka eteni joutuisasti, mutta itseni kannalta liiankin vauhdikkaasti.

Ekan tunnin jälkeen mittarini näytti ajomatkaksi 30,6 km, joten ryhmävauhdissa oltiin. Tosin itselläni oli jatkuvasti vaikeuksia pysyä ryhmän mukana, varsinkin suorat tuottivat mulle suuria vaikeuksia. Lisäbonusta ajamiseen aiheutti kova tuuli, joka primääristi oli joko vastainen tai sivu-vastainen.
Ylämäet puolestaan sujuivat erinomaisesti, ja aina niissä saavutin jo hieman karkuun päässeen ajoryhmäni.

Valitettavasti tekniikkaongelma, eli ketjuen putoaminen eturattailta, katkaisi oman ajamiseni kyseisessä ajoryhmässä. Jouduin pysähtymään kokonaan, ja aloittaa korjausoperaatiot. Vaikka ketjuen fiksaaminen ei kestänyt kuin 10-15 sekuntia, niin sinä aikana ajoporukka oli kadonnut toivottoman kauas. Yritin heitä vielä kovalla temmolla tavoittaa, mutta tämä ei onnistunut, eikä näin jälkikäteen ajatellen ollut mitenkään viisasta. Lopulta jouduin ajamaan 8-9 km yksin, kunnes takana tullut 28 km/h ryhmä otti mut kiinni. Ajoin tässä ryhmässä 70 km kohdalla olevaan taukopaikkaan saakka.

Tauon jälkeiset 40 km meni sitten tuossa 28 km/h ryhmässä, ja tässäkin tapauksessa ryhmän hännillä. Ylämäet pysyivät edelleen vahvuutenani, ja niissä muilla oli huomattavasti suurempia ongelmia kuin minulla. Kun vuoroon tuli Bodom-järven kiertäminen ja reitin sisältämät mäet, niin sitten alkoi omien jalkojen kramppaaminen. Aluksi oikealta, ja sitten lopulta molemmilta puolilta.

Onneksi krampit lopulta helpottivat, ja pääsin ajamaan viimeiset 8 kilometriä ilman mitään ongelmia. Maaliin tulin 4 tunnin ja 4 minuutin ajoajan jälkeen. Tavoiteena oli 4 tunnin ajoaika, joten hieman siitä jäin. Tuo ylitys ei tuntunut miltään kun maaliviivan Tapiolassa ylitin.


Mr. T.
 

 

Vapputunnelmia

Vähän myöhässä tämä kirjoitus tietenkin tulee, mutta tuskin tämän blogin tuhannet lukijat siitä hirveästi välittävät. Vappu siis oli ja meni, mukavaa seuraa oli sekä aattona että vappupäivänä ja myös säät olivat melkoisen kohdallaan.

Vappuaatto meni espanjalaisia makuja maistellessa, toki kokonaisuus tarvitsi suomalaisen vapputwistin munkkien ja siman merkeissä. Onneksi myös espanjalainen ruoka maittoi kaikille ja sitä oli ainakin riittävästi. Kuvia ohessa.

Vappupäivä käynnistyi protokollan mukaisesti kupla-aamiaisella ja myös kotiterassille ehdittiin auringosta nauttimaan. Mukava vappupäivän lopetus tapahtui jo hyvissä ajoin.

Vappukoristelua a´la Anne

Alkuun kylmät ruoat, mm. perunamunakasta ja Gazpachoa

Komeat kukat, kukahan nämä osasi ostaa ?

Jälkiruokapullat eli aivan mahtavan makuiset munkit

Lämpimiä pääruokia, kuvassa mausteiset espanjalaiset lammaspullat.

Välillä keskusteltiin jotakin järkevääkin, kait.

Nyt jo vappupäivän kuplajuoma-avaus, nam.

Odotellaan että aurinko alkaa terassille paistamaan.

Ja paistoihan se, kevään ekat paljaat varpaat.

  

Paloheinän mäki * 10

Ulkokauden mäkitreenit ovat sitten alkaneet. Tänään kävin siis vetämässä tuttua tutumman Paloheinän mäen 10 kertaa ylös. Nousun pituus tiereittiä myöten on aika tarkkaan 400 metriä, ja nousua tuolle matkalle tulee suunnilleen 33 metriä, joten onhan tuo ihan jyrkkä mäki.

Eka nousu meni aikaan 1 min 58 sek, mutta tuo tuntui sitten seuraavissa nousuissa, joten olisi pitänyt hieman himmailla tuossa ekassa nousussa. Viidennen nousun jälkeen nousuajat olivat luokkaa 2 min 10 sek tai hieman enemmän, ja jaloissa alkoi nousut tuntumaan. Vika nousu sitten jyrkimmän maastoreitin kautta aikaan 2 min 17 sek, ja ylhäällä sykkeet hieman yli 170. Hyvä treeni tuosta tuli, ja kevyemmällä rullailulla Haltian kautta kotiin.

Giro d´Italia

Italian ympäriajo on sitten alkanut. Siis tämä yksi näistä kolmesta suuresta maantiekisasta. Kivaahan tuolla olisi paikan päällä olla katsomassa, mutta tyydytään nyt EuroSportin kuvaan ja tuttujen Selinien ammattitaitoiseen selostukseen.

Ainakin vielä meno näytti lämpimältä, mutta sitten kun mennään vuorille, voi edessä olla mitä tahansa. Ohessa kuva legendaariselta vuodelta 1965, kuvassa kisaajilla on ainakin asenne kohdallaan.