Bike-Fit, osa 2

Muutama päivä sitten kävin taas tutussa vakiokaupassani, eli Samin isännöimässä Mountain Bike Shopissa. Nyt käynti liittyi pyörän mitoituspalveluun, joka tällä kertaa tehtiin omaan maasturiini. Hieman yli vuosi sitten teetin saman mittauksen maantiepyörääni, ja siitä ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa.

Aiemman mittaussession perusteella uskon että myös maasturissa mittauksesta on hyötyä, ainakin mun tapauksessa moni juttu muuttui aika paljon. Esimerkiksi satulan etäisyys stongasta lyheni, stemmi sekä lyheni että sen nousukulma nousi reippaasti. Kaikki edelliset speksit oli tehty mutufiiliksellä pyörää ostaessa. Hyvin paljon aikaa käytettiin mun jalkoihin, klossien paikkoihin ja kenkien sopivuuteen. Pienillä hienosäädöillä saimme mun molemmat jalat likimain samanlaisiksi, ja polkeminen tuntui heti paljon paremmalta.

Molemmat säätösessiot on tehnyt asiaan pitkälle perehtynyt Aleksi Öhman, joka tuo tähän mittaukseen paljon omia ammattitason fysioterapiaan liittyviä näkökulmia. Esimerkiksi mun vakioselitys pitkästä selästä ja pitkistä käsistä, ja siitä syystä pitkästä stemmistä, ei mennyt kovin pitkään Aleksilla lävitse. Aika nopeasti hän näki mistä homma kiikastaa, ja mitä seuraavaksi pitää tehdä...

Mitään hyvää ei saa ilmaiseksi, mutta tässä kohtaa näen että saan rahoilleni paljon vastinetta. Aleksin tekemä Bike-Fit taitaa maksaa 215 euroa, tähän kuuluu noin kolme tuntia kestävä mittaus- ja säätösessio ja jälkisäädöt. Ainakin itse voin tätä mittauspalvelua suositella, ja vaikka se tehdään Specialized-liikkeessä ja heidän spekseillä, niin kaikki pyörämerkit kelpaavat. Sekä old-school Kleinit että Pivotit.  

1500 km

Tänään kun kävin polkemassa ulkona normaalia PK-lenkkiä, niin loppupuolella napsahti 1500 treenikilometriä täyteeen. Tavoite oli saada 1500 km per 3 kk, joten aika hyvin olen tavoitteessani pysynyt.

Ulkokausi maantieajojen kannalta on myös alkanut ennätysaikaisin, toivottavasti säät ovat mun puolella myös jatkossa, ja pääsen yhä enemmän ulos ajamaan. Oli se vaan niin siistiä tänään, vaikka vaatetta olikin vielä melkoisesti päällä.

Maaliskuun kilometrit

Maaliskuu on jo kaukana takana, joten statistiikka kertoo:

542 kilometriä pyöräilyä, josta valtaosa (452 km) sisällä polkien. Loppukilsat ulkona, maantietä ja maastoa. Juoksua maaliskuulle kertyi edelleen vaatimattomasti, vain 40 kilsaa. Huhtikuussa panostan tietoisesti hieman enemmän juoksemiseen, jotta kykenen suoritumaan toukokuun HCR:stä edes jollakin tavalla.

Pyöräkilsoja generoituu kyllä kiitettävällä tasolla. Se on hyvä juttu, ja kesällä maantie- ja maasturipyörän pitäisi siis kulkea kepeästi.

Singapore Sling

Tulipa piipahdettua tuolla toisella puolella maapalloa. Kesviikkona 1.4. startattiin, ja lauantaina 4.4. käännyttiin takaisin. Järkeä tuollaisessa reissussa ei tietysti ollut, mutta 50 hyvää syytä Turun suunnasta ohjasi meidät tähän temppuun.

Singapore oli aika erikoinen kaupunki. Eipä siihen 2 päivässä kunnolla ehtinyt tutustua, mutta kyllä siitä jonkinlaisen käsityksen sai. Selväähän oli se, että vaurautta kaupungissa esiintyy, oli se sitten paikallista tai turistien tuomaa. Hulppeita hotelleja ja ökyautoja, massiivisia shoppailukeskuksia ja kaikkea tälläistä kaupungissa kyllä riitti...

Omasta mielestä kaupungin plussat ja miinukset olivat suunnilleen seuraavanlaiset:

+ uskomaton ystävällisyys kaikkialla
+ siisteys ja turvallisuus
+ paikallinen eläintarha oli kyllä hienosti toteutettu
+ englanninkielisyys, sillä siis pärjästi tosi hyvin
+ Little India ja Chinatown olivat kiinnostavimmat kaupunginosat
+ halvat taksit, ristiriidassa muun hintatason kanssa

- hintataso, varsinkin alkoholi oli jopa kalliimpaa kuin Suomessa
- kuumuus, aamulla +30 astetta ei ole meidän juttu
- shoppailumeininki, joka paikassa ostoshelvettejä. Tosin ne olivat aina ilmastoituja...

En tiedä tuleeko tuonne koskaan enään lähdettyä, mutta jos matka suuntautuu esimerkiksi Australiaan tai Uuteen-Seelantiin, niin kyllä tuolla voisi pari päivää jälleen viettää. Tätä reissua siis odotellessa.