In the meanwhile

Tällä välin toisaalla... Hotel Havenissa vuosikertakuplaa vuosikertaihmisille, vuodelta 2002 tietysti. Elämä näyttää parhaat puolensa. Mr. T.

You Make Me Feel Like I Am Home Again

12 vuotta sitten lähdin sokkotreffeille. Mies, jolla oli taivaansiniset silmät sai minut nauramaan ja viihtymään.

11 vuotta sitten yllätyskosinta Kitsiputouksella. Vaelsin loppumatkan onnesta kevyin askelin.

10 vuotta sitten Tahdoin. Rakkausavioliitto.

Tänään kilistelemme onnellisina 10-v häämatkalla Helsingissä...

Juhlavuoden kunniaksi uudet sormukset, design Mia Manner.

giVERIghtnow

Kiltit ihmiset, muistattehan luovuttaa verta myös kesällä. Tarvitsijoita on paljon, joskus myös sinä itse tai läheisesi. Me luovutimme tänään. Hyvä mieli.

Sato

Omalta maalta:

Rucolaa

 Ei tästä vielä taida omppupiirakkaa saada. 

Say NO to helle

Hellekesän pelastus: ilmalämpöpumppu. Aah, ihanuutta.

Kotona taas

Vihdoinkin kotona, se oli ensimmäinen ajatukseni, kun eilen illalla Helsinki-Vantaalla raahasin matkalaukut tullin ohitse ja näin kotijoukot. Kaikki kolme naistani oli tullut mua vastaan, joten viimeinen pätkä kotiintulossa sujui oikein mukavissa merkeissä.

En tiedä kumpaan suuntaan aikaero on pahempi, mutta tätä kirjoitettaessani oma koneistoni on vielä San Fransiscon ajassa, eli täysin keskellä yötä. Ja siltähän tämä olo tuntuukin, eli nukkumaan tekisi mieli keskellä päivää. No, eiköhän sisäinen kello melko pikaisesti adaptoidu kotiaikaan, ja olo normalisoidu.

Viimeinen ilta Friscossa meni Saksan EM-ottelun lopputulosta murehtiessa. No, oikeasti en sitä ihan hirveästi enään miettinyt, mutta annoin itselleni luvan ottaa muutaman ylimääräisen juoman, jotta suurin järkitys poistuisi. Ja sitähän se tekikin, ja sieltä perjantaina alkanut kotiinpaluu sujui sitten hyvin rauhallisissa merkeissä.

Kohtalon ivaa tai ei, niin viimeiseksi illaksi olin varannut pöydän hyvin suositusta italialaisesta ravintolasta nimeltään Barbacco. Juuri tuolloin jokin italialainen maininta jalkapallosta olisi voinut hermostuttaa, mutta mitään sellaista ei tapahtunut, joten pääsin nauttimaan oleellisesta eli hyvästä ruoasta ja viineistä. Ravintolan erikoisuus on jaettavat pöydät, eli yksityisyyttä tuolla ei ollut luvassa, vaan kommunikointia aivan ventovieraiden kanssa. Itse kun kuvailin ruokia, niin hetihän siitä alkoi keskustelu tyyliin "oletko foodie vai ravintola-arvioitsija". Pikkaisen kun tuohon höysti omia vastauksiaan, niin kyllähän siitä keskustelua saatiin hyvin aikaiseksi.

Ravintolan ruoka oli erinomaista, itse otin alkuun punajuuri-rucola-vuohenjuusto salaatin, ja sen jälkeen sisilialaisia lihapullia ja polentaa. Kaikki olivat oikein maukkaita, ja jos lihapullat olisi vielä tehty lampaasta, niin sitten ne olisivat olleet täydellisiä. Ravintolan erikoisuus oli jokaiseen eteen telineeseen tuotu iPad, jolla pystyi selaamaan viinilistoja ja muita juomajuttuja. Lisäksi viinilistoissa oli sellainen hyvä ominaisuus, että kun valitsi jonkun viinin, niin sovellus ehdotti sille sopivia ruokalajeja ravintolan listalta. Ihan mukava teknologoinen kikkailu, ja jos se olisi vielä toiminut toiseenkin suuntaan, eli ruokalistasta ruoan valittua se olisi ehdottanut sille sopivaa viiniä, niin sitten toteutus olisi ollut vieläkin parempi.

Ravintolasta käppäilin melko lähellä hotellia sijaitsevaan panimoravintolaan nimeltä Thirsty Bear, jota muut kurssilaiset olivat jo ehtineet kehua. Erinomaisia ja maittavia juomia, lisäksi olisi ollut saatavilla pieniä tapaspaloja. Paljon porukkaa, mutta tarjoilu toimi kiitettävästi. Tuolta sitten hotellille ilman sivumutkia, vaikka tuon baarin vieressä olisi ollut myös toisenlaista säihkebaaria tarjolla.

Lopuksi pakolliset kuvaotokset, edelleen by iPhone...

Mukavan mausteisia sisilialaisia lihapullia

Polentatikut, njam.

Näppärä iPad sovellus

Näkymä yhteispöydästä, ruoka todella tehtiin suoraan silmien edessä.

Polar Bear, aina maittavaa orgaanista juomaa

Brown Bear, hivenen tummempaa.

California dreamin

Jep, pitkästä aikaan työmatkalla uuden työnantajan toimesta. Ja heti pääsin reissaamaan riittävästi, sillä kohteena oli meidän päämaja San Franciscossa. Melkoisen uuvuttavan lentomatkan, kesto vaihtoineen ja muine lentokenttäjuttujen kanssa noin 23 tuntia, saavuin tänne viime sunnuntaina. Eka yö meni aikaeroon tottumisessa, ja kyllähän tämä 10 tunnin aikaero Suomeen aika erikoiselta tuntuukin. Kun täällä on alkuilta, niin Suomessa jo seuraavan päivän aamu. No, vielä en ole vähemmän selkokielisiä puhelinsoittoja täältä kotiin generoinut, mutta voipi olla että tänään niin pääsee tapahtumaan. Nimittäin sen verran koville ottaa tuo Saksan äskeinen EM-tappio Italialle, että tämä pitää nollata jollakin tavalla...

Päivät täällä kaupungin ytimessä, sillä meidän pääkonttori sijaitsee mukavasti SoMa:n ja Financial Districtin välimaastossa, ovat menneet kurssilla oltaessa. Kurssipäivät ovat olleet ihan riittävän pitkiä, eli ne ovat loppuneet joskus viiden pintaan tai vähän myöhemmin. Täten nähtävyyksiä en ole käynyt lainkaan katsomassa, ja täältä SoMa:n alueelta on melkoinen matka esim. Golden Gatelle. Tosin eilen kävin pyörähtämässä Embarcoderolla, eli tuolla rantabulevardilla, ja siellä piipahdin Ferry Buildingissa, luonnollisesti viinien perässä. Ystävällisen nuoren neidon kanssa keskusteltiin pitkään viineistä, ja lopulta raahasin niitä kädet notkuen hotellille. Koskaan eivät ole viinipullot matkalaukussa hajonneet, ja pitää toivoa ettei näin pääse käymään tälläkään kertaa.

Illalla olen sitten käynyt syömässä. Ja koska tykkään hyvästä ruoasta monellakin eri tavalla, niin en luottanut siihen, että johonkin suosittuun ravintolaan pääsee noin vain ilman varausta sisään, vaan varasin itselleni pöytiä eri illoiksi eri ravintoloista. Tähän käytin loistavasti toimivaa OpenTable palvelua. Ja näin jälkikäteen voin sanoa, että ilman tätä sisäänpääsy olisi ollut mahdotonta ainakin hyvin suosittuun kreikkalaiseen ravintolaan nimeltä Kokkari Estiotorio. Tuolla söin erinomaisen lammasvartaan ja alkuun melkoisesti suolaa sisältäneen juustovirityksen, joka oli hienosti grillattu. Erityisen vaikutuksen itseeni teki tarjoilijan viiniosaaminen ja tilannetaju, siitä täydet pisteet. Ravintola ei ollut halvimmasta päästä, mutta en usko että "halpa ja hyvä" voi koskaan kohdata missään asiassa.

Lopuksi muutamia kuvia, jotka ovat hätäisesti iPhonella napsattu, joten täydellisiä ne eivät ole...

Meidän pääkonttori. Juu, kaikki kerrokset eivät ole meidän käytössä :-)

Kurssin jälkeen relaksaatiota hotellihuoneessa. Valitettavasti alakerran kauppa ei myynyt paikallisia tuotteita, joten piti tyytyä Bostonin osaamiseen. Hyvää tuokin tietty on.

Kokkarin loistava lammasvarras, tämän takia voisin mennä sinne uudestaan.

Hyvää ja halpaa ei ole olemassakaan, kiitos Kokkari Estiatorio.

Illalla jopa Friscon Market St. voi olla näin tyhjä. Ja pimeäähän täällä on jo kello 21:n jälkeen.