Groteskia vai ei ?

Päätimme juhlistaa syyskauden loppumista ja talvikauden aloittamista illallisella ravintola Groteskissa. Paikka oli meille toki tuttu jo viime vapulta, ja jo silloin meitä vakuutti moni asia. Asiahan piti siis tarkistaa uudelleen, ja myös nyt kokonaisuutta voisi kutsua oikein onnistuneeksi.

Alkuun tilasin itselleni tryffelille maustettua purjo-perunasosekeittoa vuohenjuustokeksillä ja kumppanini nautiskeli paistetuista kampasimpukoista, jotka tarjoiltiin vaniljalla maustetun kukkakaalipyreen ja verigreippivinegreten kanssa. Näistä kahdesta kampasimpukat veivät kyllä voiton, oma annokseni oli hivenen mauton, ja itse olisin kaivannut sitä tryffelin makua hieman lisää.

Pääruokapuolella kumppanini päätyi paistettuun puna-ahveneen. Tarjoilija kertoi kuitenkin että puna-ahventa ei ollut saatu, ja että sen tilalla olisi turskaa. Muuten annos oli menuun mukainen. Annoksessa parasta oli ehdottomasti huippuluokan rapukastike, sillä itse turska on ainakin omasta mielestäni yleensä aika mautonta kalaa. Myös annoksessa ollut tuoretomaattipyre piristi kokonaisuutta mukavasti.

Itse päädyin maustepippurilla ja appelsiinilla karamellisoituun ankanrintaan. Itse en oikein koskaan ole tottunut ankan lihan rasvaisuuteen, joten lopputulos ei ollut yllätys. Itse liha oli kyllä mielestäni oikein maukasta, lisäksi annokseen kuulunut timjami-punaviinikastike sopi kokonaisuuteen erinomaisesti. Valitettavasti kyllä tuo karamellisointi jäi siitä ankanrinnan rasvapinnasta maistamatta. Lisukkeet kruunasivat tämän kokonaisuuden, erityisesti itsetehty lintumakkara oli aivan erinomaista.

Jälkiruoat, joista Groteskin toinen omistaja on hyvin kuuluisa, jäivät kyllä hieman pettymyksiksi. Itse nauttimani kardemummamousselini tyrnisorbetin ja maustekeksin kanssa oli kyllä ihan hyvää, mutta mielestäni kardemumman makua olisi saanut olla enemmän. No, nämähän ovat vain makuasioita. No, onneksi jälkiruokaviini oli ainakin täydellisesti kohdallaan.

Juomapuolella illalliskokonaisuus onnistui vallan mainiosti. Kumppanini nautti kaikkien ruokalajien yhteydessä ruokalistoilta löytyviä suositusviinejä, ja ne sopivat hänen annoksiinsa erinomaisesti. Itse nautin alkuruoanaikana Sancerren alueelta tulevaa valkoviiniä (Domaine Henry Pelle Sancerre La Croix Aux Gardes), mutta varsinainen kruunu oli ankanrinnan kanssa nautittu lasillinen Hautes-Cotes de Nuits "La Croix"viiniä. Kyseinen Pinot Noir rypäleestä valmistettu viini sopi aivan täydellisesti ankan kanssa. Aivan loistava kokonaisuus.

Koko illan aikana meitä palveli ja meille tarjoili uusi "harjoittelija" kyltillä varustettu nuorehko mies vakuuttavine hiuspehkoineen ja erityisesti mieleenpainuvine Buddy Holly-laseineen. Harjoittelija tai ei, erinomaisen hyvin ja miellyttävästi häneltä asiat hoituivat.

Kokonaisuus Groteskissa oli siis taas kerran hyvin positiivinen, jonka jälkeen hyvästä illasta voi sievoisen summan mielellään maksaakin.

Mr. T.

Marraskuun kolmas torstai

Bonjour,

Geneve on portti Sveitsin Alpeille. Harmi, että matkassa on tällä kertaa lumilaudan sijaan laptop ja nippu asiakirjoja. Koska ensimmäinen kokouspäivä yllätti lyhyydellään, ehdin vielä maleksimaan Genevenjärven rannalla auringonpaisteessa, ostamaan vinkeät joulukortit, hikoilemaan aerobisen treenin salilla ja ottamaan vaahtokylvyn. Seuraavaksi yritän löytää mukavan viinibaarin, jossa nauttia lasillisen vuotuista viinisatoa. Joskus työnteko on ilo.

/ Mrs. T

pst. 1 Mr. T voi kuitata maistuuko Beaujolais Nouveau myös kotona

pst. 2 Yksi ruokapostaus on vielä tulossa, olimme nimittäin viime viikonloppuna kohtuullisen onnistuneesti illallistamassa Groteskissa

Vicky Cristina Barcelona

Kävimme viikonloppuna tsekkaamassa Woody Allenin uusimman elokuvan nimeltään Vicky Cristina Barcelona.Vaikka itse en olekaan kovin suuri Allen diggari, niin miehen viimeisimmät työt, erityisesti loistava Match Pointja myös melkoisen hyvä Cassandra´s Dream, antoi olettaa hyvää elokuvanautintoa.Lisäksi näin alkuun pitää tietysti mainita, että elokuvan naisnäyttelijäkaarti (mm. Scarlett Johansson, Penelope Cruz sekä Rebecca Hall) ei haitannutnautintoa, päinvastoin. Kumppanini ehdotti kuolaimia mukaani, mutta hänelle mielihyvää antoi aina loistava Javier Bardem.




Elokuvahan kertoo kahdesta amerikkalaisturistista, Vickystä (Rebecca Hall) ja Cristinasta (Scarlett Johansson),ja heidän kesästään Barcelonassa. Vicky on heistä kahdesta se järkevä, joka on menossa naimisiin kunnollisen amerikkalaismiehen kanssa, ja levoton Cristina taas ei tiedä, mitä elämällään tekisi. Heti alkuun ystävykset tapaavat erässä ravintolassa espanjalaisen taiteilijanJuan Antonion (Javier Bardem), ja Juanin ehdotukseen viihdyttävästä viikonlopusta hänen kanssaan he suhtautuvat juuri samalla tavalla:Rebeccaa ei asia todellakaan kiinnosta, mutta Cristina on taas heti valmis pakkaamaan matkalaukkunsa.






Tästä samaisesta viikonlopusta, joka lopulta vietetään kolmistaan taiteilijan vanhassa kotikaupungissaan Oviedossa, elokuvaoikeastaan vasta kunnolla käynnistyy. Siellä Rebecca toimii lopulta täysin vaistonvaraisesti, ja hän joutuu myös yllättymääntunteistaan. Cristina taas jää hieman statistin rooliin.


Jatkossa Cristina ottaa isomman roolin, muuttaa Juan luoksi asumaan, ja lopulta myös taiteilijan ex-vaimo Maria Elena (Penelope Cruz)muuttaa samaan asuntoon, ja tämän räjähdysalttiin cocktailin lopputulos on varmaankin kaikkien helppo arvata.

Vaikka pitkälti näyttääkin että elokuva pyörii kolmikon Scarlett-Javier-Penelope ympärillä, niin mielestäni elokuvan hienoimman roolintekee Vickyä näyttelevä Rebecca Hall. Hänen hieno suunnitelmansa koko elämän ajaksi lähtee sivuraiteille tuona Oviedossa vietetynviikonlopun aikana, korjausliike ei näytä oikein toimivan ja lopulta sitä ollaan melko pahassa umpisolmussa.

Elokuvan loppuratkaisu ei siis ole yllättävä, ja Allenin pointti taitaa olla se että ihmiset eivät lopultakaan opi koskaan mitään.He voivat käydä läpi erilaisia kokemuksia, mukavia tai rankkoja, mutta silti he säilyttävät oman ajattelutapansa ja käyttäytymiskuvionsa.Eli he tekevät samat virheet tavalla tai toisella yhä uudestaan ja uudestaan. Allekirjoitan loppuratkaisun täysin, ja taidan jopa allekirjoittaa tuon Allenin analyysin, mikäli hän on tuota tässä elokuvassa ajanut takaa.

Elokuvan taso nousee ihan hyväksi, ja ehdottoman nautittava se on kaikella tavalla, mutta ei se kuitenkaan niin hyvä ole kuin Allenin edelliset työt parin viime vuoden takaa.
Silti tätä voi suositella kaikkien hyvien elokuvien ystäville.


Mr. T.

Marraskuu = PK- treenit

Näinhän se taas alkoi, eli meidän kaikkien suurenmoisesti diggailema peruskuntokausi (PK) ja sen kehittäminen.
PK-kausi on meille treenaajille toisaalta parasta aikaa, mutta taas toisaalta PK-treenien noudattaminen on yhtä tuskaa. Käytännössä tässä puhutaan treenaamisesta oikealla sykealuella. Tässä vaiheessa treenikautta meillä ei ole ongelmia tämän ohjelman suorittamiseen :-)

Mr. T.