Aikaisemmat Paniikki (2005) ja Kaaos (2008) olivat kasvattaneet odotukset korkeiksi, mutta Heiskanen, Lymi ja Kukkonen tekivät kelpo suorituksen ja lähdimme Ryhmiksen näytöksestä tyytyväisinä -kuten lähes aina.
Angleterressä siemaillessa Thatchersin siidereitä pohdimme omaa suhdettamme työhön. Myönsimme kuuluvamme joukkoon, joka suhtautuu intohimoisesti työhön ja tekee sitä ajoittain liikaa. Ja usein on kiire. Mutta että se uhkaisi terveyttämme tai edes parisuhdettamme, niin enpä usko. Jos alkaa tuntua kököltä, niin sitten pitää olla rohkeutta tehdä jotain ihan muuta. Lapasmainen vuosikausien kituuttaminen työssä, joka on kamalaa, ja ikuinen narina, se jos joku vie mielenterveyden.
Arvottaminen työn tai tittelin saatika palkan kautta on yhtä epäilyttävää kuin arvottaminen koulutustaustan kautta. Mutta jos on helvetin hyvä siinä mitä tekee, se on aina arvostettavaa.
/Rouva T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti