Piha kuntoon

Olen odotellut kiireisiä puutarhaurakoitsijoita vasta kesäkuun puolella tänne meidä pihalle. Mutta eilen tuli kiireinen soitto, jossa tarjottiin urakasta ylijääneitä valmisnurmikon osia niin edullisesti, että ei voinut kuin muuttaa alkuperäisiä suunnitelmia ja päästää jyrsijät pihalle jo tänään.

Olin ajatellut laatoittaa ja kattaa soralla työstämättömän osan pihasta, mutta nyt sinne tuleekin nurtsia.

Grillikauden avaus

Kun kerran muutettiin kerrostalosta omalla pihalla varustettuun paritaloon, niin pitihän sitä myös grilli hankkia. Ja koska halusin kunnon vehkeet heti alusta pitäen, sekä suhtaudun ruoanlaittoon melko vakavamielisesti, niin eihän grillin valinnassa ollut kuin yksi vaihtoehto - Weber brikettigrilli.

Tietenkään briketti- tai hiiligrilli ei ole mikään nopeutta arvostavan kokin ruoanvalmistusväline, mutta mielestäni ruoan laitossa ei muutenkaan saisi koskaan olla kiire. Tästä syystä brikettigrilli sopii erinomaisesti mukaviin lauantai-iltapäiviin ja melko hitaasti valmistuvaan ruokaan, jossa on sitten erinomainen hiiligrillin tuoma lisämaku.

Ensimmäinen testaus oli hyvin yksinkertainen. Brikettien sytytys mainiosti toimivalla piippusytyttimellä ja sitten vain odoteltiin 30-40 minuuttia niiden valmistumista. Tämän jälkeen niiden kaataminen grillausalustalle ja näin grilli oli valmis ruoanlaittoon. Sitten vaan sopivia ruokia kuvun alle kypsymään, tietenkin kypsymisajan sanelemassa järjestyksessä. Homma oli hyvin helppoa, pari kertaa kääntelin eri aineksia ja ruoka oli valmista noin 15 minuutissa.

Tämä ruoanvalmistusmenetelmä tulee tulevana kesänä olemaan useamman kerran käytössä.

Eka kerta. Sytytyspalat toimivat erinomaisesti.

Ei savua ilman tulta.

Kohta alkaa olla valmista.

Grillausvalmiit briketit grilliin

Vain ruoka puuttuu.

Grillausaika 5 min, kohtapuoliin valmista.

Lämpötila nousi helposti 175-200 asteen välille.

Jälkilöylyt

HCR taisi olla sen verran kova suoritus, että mahdollisesti jo taustalla piilotellut flunssapöpö pääsi nujertamaan oman puolustusjärjestelmäni. Tästä syystä olen ollut viimeiset 10 päivää flunssan kourissa, ja vasta nyt tauti alkaa selvästi poistumaan. Vieläkin on hieman tukkoista, mutta voitolla ollaan. Kuitenkaan treenaamista ei vielä uskalla aloittaa, pari päivää ajattelin vielä lepuutella. Eli sellainen toukokuu tähän mennessä. Treenausmielessä hyvin mollivoittoisesti on kuukausi edennyt, ja mahdollisesti tämä flunssa estää osallistumiseni kuun lopulla ajettavaan Giro d'Espoo ajoon. En usko saavani tarpeeksi treenikilometrejä kasaan, jotta tuo 110 km ajomatka sujuisi mukavasti. Mutta katsotaan tuota osallistumista vielä kerran ensi viikolla. Aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan, ja tässä tapauksessa harmitus on juuri nyt aika suuri. Mr. T

HCR 2012

Tulipahan tuo kisakausi avattua perinteitä kunnioittaen eli HCR:n puolimaratonilla. Aamun epävakainen sää muuttui juuri startin aikana mukavan puolipilviseksi, ja koska tuulikaan ei juuri häirinnyt, niin juoksusää oli mitä mainioin. Samoin kisan tunnelma, ennätysmäärä osallistujia, joista useimmat olivat mukana rennolla mielellä. Eli mitään tönimistä ei ainakaan kakkoslähtöryhmässä ollut lainkaan, itse pystyin juoksemaan täysin omaa juoksuani koko 21,1 km matkan. Lisäksi kannustajia oli mukavasti ympäri reittiä, ja myös oma tsempparini oli kahdessa eri kohdassa lisäämässä mieheen vauhtia.

Itse juoksu sujui ennakkoaavisteluista poiketen melkoisen hyvin. Loppuaika 1 h 56 min ei tietenkään ollut viimevuotisen huippuaikani veroinen, mutta vähäiseen treenimäärään nähden olin tuohon oikein tyytyväinen. Tavoitteeni oli kahden tunnin alitus, eli 5,40 min / km juoksuvauhti, mutta lopulta kykenin vetämään koko matkan 5,30 min kilometrivauhtia. Ainut murheeni oli oikean pohkeen kramppaus, josta eka muikkari tuli jo 7 km kohdalla, toinen 14 km kohdalla ja lopulta vikan 1,5 km matkalla jouduin kävelemään jokaisen ylämäen, sillä kramppi nappasi kiinni juuri ylämäkiä juostessa.

Kaikki kisat on mukava päättää stadikan sisälle, takasuoraa pitkin kohti maaliviivaa juosten. Niin eilenkin, ja kun nimeni oli sitten isolla tulostaululla, niin olin enemmän kuin tyytyväinen suoritukseeni. Ja kun tuloksia katselin, niin omalla ajallani löin mm. juoksuhullun ministerimme Alexander Stubbin yli kymmenellä minuutilla. No, ehkäpä Alexilla on tuohon aikaan hyvä selitys, mutta olin kuitenkin häntä tuon verran nopeampi... :-)

Muutama kuvaotos ennen matkaa ja matkalta. Kuvaajana oma hovikuvaajani, kaunis kiitos hänelle.

Ennen lähtöä. Juu, en lämmittele ennen kisoja. En.

13 km, itse kuvassa keskellä.

18 km, kyllä tästä maaliin selvitään.

Kyllähän se statistiikan mukaan koville otti.

Varma alkukesän merkki

Itselleni varma kesän, tai oikeammin alkukesän, merkki on HCR-puolimaraton. Tänäänhän se taas juostaan, ja itsekin olen siellä mukana. Tänä vuonna tietoisesti muutin treenaamisen painopistettä juoksusta pyöräilyyn, joten juoksukilometrejä on takana vain noin 45% edellisvuoteen verrattuna. Täten oma aikatavoitekin on selkeästi hitaampi, eli jos suoriudun 21,1 km:n kisamatkasta edes sekunnin alle kahden tunnin, olen tyytyväinen. Lisähaastetta tuo se, että melkein kaikki pidemmät treenit ovat hyytyneet erilaisiin ongelmiin, olivat ne sitten jaloissa tai vatsassa. Eli tällä hetkellä oma tunnelmani on kaikkea muuta kuin luottavainen.

Mutta katsotaan illemmalla miten matka sujui, vai tuleeko toinen DNF. Toivottavasti ei.


Mr. T.