Tulipahan tuo kisakausi avattua perinteitä kunnioittaen eli HCR:n puolimaratonilla. Aamun epävakainen sää muuttui juuri startin aikana mukavan puolipilviseksi, ja koska tuulikaan ei juuri häirinnyt, niin juoksusää oli mitä mainioin. Samoin kisan tunnelma, ennätysmäärä osallistujia, joista useimmat olivat mukana rennolla mielellä. Eli mitään tönimistä ei ainakaan kakkoslähtöryhmässä ollut lainkaan, itse pystyin juoksemaan täysin omaa juoksuani koko 21,1 km matkan. Lisäksi kannustajia oli mukavasti ympäri reittiä, ja myös oma tsempparini oli kahdessa eri kohdassa lisäämässä mieheen vauhtia.
Itse juoksu sujui ennakkoaavisteluista poiketen melkoisen hyvin. Loppuaika 1 h 56 min ei tietenkään ollut viimevuotisen huippuaikani veroinen, mutta vähäiseen treenimäärään nähden olin tuohon oikein tyytyväinen. Tavoitteeni oli kahden tunnin alitus, eli 5,40 min / km juoksuvauhti, mutta lopulta kykenin vetämään koko matkan 5,30 min kilometrivauhtia. Ainut murheeni oli oikean pohkeen kramppaus, josta eka muikkari tuli jo 7 km kohdalla, toinen 14 km kohdalla ja lopulta vikan 1,5 km matkalla jouduin kävelemään jokaisen ylämäen, sillä kramppi nappasi kiinni juuri ylämäkiä juostessa.
Kaikki kisat on mukava päättää stadikan sisälle, takasuoraa pitkin kohti maaliviivaa juosten. Niin eilenkin, ja kun nimeni oli sitten isolla tulostaululla, niin olin enemmän kuin tyytyväinen suoritukseeni. Ja kun tuloksia katselin, niin omalla ajallani löin mm. juoksuhullun ministerimme Alexander Stubbin yli kymmenellä minuutilla. No, ehkäpä Alexilla on tuohon aikaan hyvä selitys, mutta olin kuitenkin häntä tuon verran nopeampi... :-)
Muutama kuvaotos ennen matkaa ja matkalta. Kuvaajana oma hovikuvaajani, kaunis kiitos hänelle.
 |
| Ennen lähtöä. Juu, en lämmittele ennen kisoja. En. |
 |
| 13 km, itse kuvassa keskellä. |
 |
| 18 km, kyllä tästä maaliin selvitään. |
 |
| Kyllähän se statistiikan mukaan koville otti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti