Chisu@Kaapelitehdas

Viime lauantaina käytiin tsekkaamassa Chisun Kun Valaistun kiertueen päätöskeikka Kaapelitehtaalla. Keikkaa oli odotettu jo pitkään, sillä ainakin itse tunnustaudun pitkäaikaiseksi Chisu-faniksi, ihan hänen ensimmäisestä levystään lähtien. Tokihan hän nykyisin on yksi Suomen suosituimpia naisartisteja, mikä tietysti häiritsee hieman, mutta ei kuitenkaan estä hänen musan diggaamista mitenkään.

Koska tiedossa oli, että keikka alkaa klo 22:15, niin osasimme suunnistaa Kaapelille vasta klo 21:n jälkeen. Keikalle oli tulossa täysi tupa, eli 3000 katsojaa, joten jonottamiselta ei voinut välttyä. Kun pääsimme sisään ja ängimme itsemme baarialueelle, niin yhtenä lämppärinä toiminut Mariska & Pahat Sudet vetivät jo settiään. Totesimme että baarialueelta ei näe mitään, ja saunditkin olivat aivan hirveät, jolloin muistin miksi yleensä boikotoin Kaapelitehdasta keikkapaikkana. No, juotiin siellä yhdet juomat, siirryimme pois baarialueelta kohti miksausaluetta. Sieltä näkymä lavalle oli jo huomattavasti parempi, samoin soundit alkoivat toimimaan.

Chisun keikka alkoi tasan klo 22:15 upeasti toteutetulla videolla, jossa Chisu ja bändi soittivat ison lakanan takana avausbiisiä Minä ja mun pää. Upea avaus, ja sen jälkeen vedetty Sabotage viritti yleisön kovalle biletysasteelle. Chisulla oli hieman vaikeuksia äänen kanssa, taisi flunssa olla päällä, tai pitkä kiertue oli vain vaatinut veronsa. Mutta äänihuolet eivät juurikaan vaikuttaneet keikkaan, sillä tuo nainen osaa kyllä laulaa upeasti. Tiiviiksi hioutunut bändi hoiti hommansa tyylikkäästi kotiin, vanhoista biiseistä oli tehty hienoja sovituksia, ja kaikilla tuntui olevan erittäin hauskaa. Ja jatkoa seurasi. Tietyn yleisön kovasti odottama Miehistä viis toimi ihan hienosti, mutta tässä vaiheessa tälläistä rockpoliisia alkoi yleisön laulattaminen ja käsien yhteisheilutus jo ärsyttämään. Ei tälläistä ole meidän mekassa eli Tavalla juuri koskaan nähty. Onneksi biisit ja niiden esitys olivat niin hyviä, että showsta pystyi itsekin paljon nauttimaan. Tie, Kolmas pyörä ja Kerrasta poikki sykkivät hienosti ja veivät keikkaa eteenpäin.

Itselleni keikan huippukohta taisi avauksen jälkeen tulla biisikolmikossa Yksinäisen keijun tarina, Etsijät sekä Sama nainen. Erityisesti kaksi viimeistä biisiä sisälsi niin paljon tunnelmaa, että en moista ole vähään aikaan päässyt kokemaan. Näiden jälkeen esitetyt Baden-Baden ja erityisesti superpitkänä versiona esitetty Kriisit laskivat valitettavasti tunnelmaa, sillä en todellakaan ole rumpu- tai bassosoolojen suurin ystävä. No, onneksi pääsetin vikana esitetty Frankenstein toimi todella hyvin ja koko kolmen biisin encoresettikin (Ennustus, Saaliit, Kohtalon oma) lopetti keikan infernaaliseen biletysmoodiin. Vikan biisin jälkeen Chisu itsekin oli todella fiiliksissä, ja kiitoksista ei meinannut tulla loppua. Aivan lopuksi hän sitten teki kunnon hypyn yleisön joukkoon, jossa häntä sitten pyöritettiin käsien päällä. Onneksi nainen ei varmasti paina edes 50 kiloa, joten homma oli eturiveissä olleille HC-faneille helppo. Itse singahdettiin kotiin ennen suurinta narikkaryysistä.

Kaikenkaikkiaan hieno keikka ja kokemus, kiitos Chisu tästä. Keikan jälkeen hän ilmoitti jäävänsä epämääräisen pitkälle keikkatauolle, sen hän ja koko bändi on varmasti ansainnut.


Mr. T.
   

I´m Specialized

Jo keväällä tilattu ja siis melko pitkään odotettu uutuuspyöräni saapui maanantaina maahan, ja vakiokauppani Mountain Bike Shopin Sami laittoi pyörän nopeasti ajokuntoon. Kuuleman mukaan Suomeen saatiin noita kuusi kappaletta, ja kun  omaani hain Kalliosta pois, niin toinen samanlainen odotteli liikkeessä työvuoroaan. Pyörää tilattaessani meillä ei ollut tiedossa vuoden 2013 värimaailmaa, joten kun pyöräni näin, niin olin sen väritykseen hyvin tyytyväinen. Se on musta. Kaikkialta musta, ja vieläpä pinnaltaan matta.

Pyörän detailit voi käydä tsekkaamassa valmistajan sivuilta, mutta nopeasti sanottuna se on Specialized S-Works Epic Carbon 29 XTR. Siis nykytyylin mukaisesti isopyöräinen, XC-ajoon tarkoitettu täysjoustopyörä täydellä Shimano XTR-osasarjalla. Se on myös kevyt, oma pyöräni painoi Samin puntarissa 10,1 kiloa. Spessun omia juttuja tuossa tietenkin on, ja isoin innovaatio taitaa olla heidän ja Foxin yhdessä kehittämä jousitus nimeltään Brain. Se tuo pyörään automaattijousituksen, joka valmistajan mukaan havaitsee maaston epätasaisuudet, ja joustaa sen mukaan. Yhden ajokerran mukaan en kyllä ole täysin vakuuttunut järjestelmän toimivuudesta, mutta sen avulla pyörän kyllä saa 100% jäykkikseksi, joten pyörän nousukyky ja putkelta ajaminen on kyllä melkoisen tehokasta. Ehkäpä jousitus pelaa isommissa epätasaisuuksissa, joita ei Keskuspuiston poluilla tänään osunut eteen. Eli tänään ajelin suurimmaksi osaksi Brainit pois päältä, jolloin pyörä on Fox/RockShock yhdistelmällä varustettu XC-pyörä. Paloheinän mäkitreeneissä tein pyörästä jäykkiksen, ja kyllähän se helpotti mäen ylöspolkemista. Toinen tekninen uutuus on Foxin takaiskarin AutoSag-toiminto, joka kyllä toimii todella upeasti.

Lenkkini sisälti tuttuja polkuja, ja ensiajon jälkeen pyörä tuntuu todella hyvältä. 2 * 10 vaihteisto mahdollisesti hieman kevyemmät välitykset kuin edellisessä TopFuelissa oli, ja muutenkin ajaminen tuntui hyvin vaivattomalta. Yhden asian huomasin välittömästi. Pyörä on nopea, todella nopea. En tiedä onko suurin syy isommat renkaat vai leveämpi stonga, mutta vauhtia tuo pyörä kyllä ottaa nopeasti ja se tuntuu myös hyvin vakaalta. Ainut huono puoli tuntui olevan Spessun ensiasennusrenkaat, jotka olivat ainakin märillä juurilla hyvin liukkaat. Myyjä niistä mua juuri varoitteli, mutta pitää nyt harkita niiden vaihtamista joihinkin muihin, jos ne jatkossakin tuntuvat yhtä huonoilta sivuttaispidon suhteen.

Lopuksi muutama kuvaotos tuosta uusimmasta perheenjäsenestä, josta ainakin itse tykkään kovasti...

Tuollaisena se kaupasta ulos tuli, täynnä keltaisia varoitustarroja.

Ainut valkoinen teksti on tuo Specialized. Tyylikästä, sanoisin.

Tekniikkaotoksia, kuvassa Spessun omaa tuotantoa olevat hiilarikammet.

Takajouston Brain-lisäyksikkö.

XTR vuosimallia 2013 sisältää myös yhden uuden ominaisuuden.

Sirkuksessa

Kävimme pitkästä aikaan sirkuksessa. Tosin kyseessä ei ollut ainakaan perinteinen sirkus, vaan kanadalaisen Cirque Eloize ryhmän tanssia, akrobatiaa, musiikkia, tehosteita sekä joitain sirkuselementtejä sisältänyt maailman ensi-ilta nimeltään Cirkopolis. Kaikenkaikkiaan upea esitys, jota katsoessa ei voinut kuin ihmetellä esiintyjien taitoja. Olivat ne sitten fyysistä voimaa, notkeutta tai rytmitajua vaativia. Esityksen juoni ja lavasteet olivat kuin sarjakuvakirjasta, ja upeasti lisävaloilla ja -äänillä höystetty kokonaisuus teki ainakin tähän kirjoittajaan todella positiivisen vaikutuksen.

Tällä kertaa Cirque Eloizen ryhmässä ei ollut yhtään suomalaista taiteilijaa, mutta eipä se tietenkään mitään haitannut. Koska kyseessä oli Cirkopoliksen ensi-ilta, niin pari pientä epäonnistumista mahtui vielä esitykseen, jota epäilemättä on treenattu useita satoja tunteja. Niin hienoja useimmat suoritukset olivat. Kuviahan tuolla ei saanut ottaa, joten ohessa netistä sattumalta löydettyjä mainosikuvia...

Dont try this at home

Dont try this at home too

Kesän lopetus

Kesäkausi voidaan laittaa pakettiin, ja täten myös aloittaa syksyn kunnollisuuskausi. Kesän paketointiin kuului torstainen grillaussessio, ja sen jatkumona hieman lisää ruoanlaittoa perjantaina. Erityisesti torstaina oli upea sää grillaukseen, joten mikäs sitä oli tehdä koko menu ulkona Weberin hiiliominaisuuksia hyödyntäen. Päivän grillauslistalla oli tarjolla seuraavaa: aasialaisesti marinoituja kasviksia, poron sisäfilettä sekä lopuksi marinoitua ananasta.

Valmistelutöissä meni tietysti aikaa, koska tuo brikettigrilli ei ole niitä nopeimpia ruoantekovälineitä, mutta yleensä se takaa maukkaan lopputuloksen. Niin nytkin, kaikki ruokalajit onnistuivat melkoisen hyvin, oma sisäfileeni olisi saanut olla hieman raaempi, mutta Anne kyllä tykkäsi omastaan. Kasvikset olivat kautta linjan erinomaisia, samoin iltamyöhällä nautittu chilimarinoitu ananas. Juomapuolikin onnistui mukavasti, oma suosikkini oli alkuruoan aikana nautittu amerikkalainen Kung Fu Girl Riesling, mutta vaimo taisi vaikuttua eniten jälkiherkkuna nautitusta pikkuisesta makeasta herkusta Ranskan Alsacesta.

Perjantaina tein sitten yleisön vaatimuksesta itämaisittain maustettuja lihapullia lampaan paistista. Niiden kanssa nautittiin edellisen päivän kasviksia, ja feta-oliivi-kermaviili kastiketta. Ja hyväähän tuostakin tuli, noita pullia tuli sen verran paljon että niitä on riittänyt vielä viikonlopulle.

Lopuksi fiilistelykuvat, joiden myötä kesä 2012 voidaan laittaa kansiin.

Kokin avausjuoma. Tällä kertaa Manchesterin aarretta.

Kasvisten grillaamista.

Nopeasti ne tuossa tulivat.

Kung Fu Girl toimi hienosti hieman makeiden grillikasvisten kanssa.

Pääruoka. Poron liha on yllättävän mietoa, mutta ehdottomasti hyvän makuista.

Tunnelmakuva ruokailun välillä.

Jälkiruokaviini. Hieno.

Vaahterasiirappi puuttui, mutta muuten onnistunut jälkkäri.

Perjantain ronskimpaa ruokaa. Maustepullat juuri uunista ulostulleina.

Ehdottoman maittavaa tämäkin.

Nelipyöräisiä

Yleensä kun meidän perheeseen hankitaan lisää kulkuneuvoja, niin se on ollut kaksipyöräinen ja ketjuvetoinen. Tällä kertaa uusimmassa hankinnassa on neljä pyörää, joista kaksi vetää. Pitkään harkinnassa ollut, ja useista erinäisistä syistä johtuen perusteltavissa ollut toinen auto on saapunut taloon. Kyllähän kaksi autoa sotii meidän Vihreitä arvoja vastaan, mutta onneksi molemmat autot ovat moderneja ja kohtuullisen vähäpäästöisiä vempaimia, joten emme omasta mielestämme ole myyneet sielujamme autoihmisille. Työmaailman matkustusvaatimukset ja harrastusten logistiset haasteet olivat viimeiset syyt, miksi tähän päädyttiin. Kallistahan kahden auton pitäminen Suomessa tietysti on, ja investointina siinä ei myöskään juuri järkeä ole.

Uusin perheenjäsen on siis pieni, punainen ja pippurinen VW Polo. Vähän käytetyn esittelyauton sai heti mukaan, ja kun hinnastakin päästiin yhteisymmärrykseen, niin kaupat tehtiin kahden päivän miettimisellä. Itse miellyin heti tuohon kokonaisuuteen, ja tästä tulikin se minun autoni. Pieni koko aiheuttaa haasteita, joten koko perheen loma-auto tuo ei ole, mutta työajot sillä sujuvat rivakasti. Näppärä pikkuauto kaupungissa, ja kun kaasupoljinta painaa, niin silloin jotakin myös tapahtuu.

Neitsytajo tehtiin Tammisaaressa, josta oheiset kuvat on napattu.

Matkalla kuvauspaikalle

Koko perhe mahtui hyvin kyytiin

Kattoluukku taitaa olla hieman turha lisävaruste, mutta ei sitä poiskaan tuosta saanut.

Punaiset jarrusatulat pitää tietysti punaisessa autossa olla