Uusivuosi

Kuluva vuosi loppuu hieman yli tunnin kuluttua. Ei siitä sen enempää, kaikenkaikkiaan hyvinhän tämäkin vuosi on mennyt. Joitain isoja tapahtumia, ja joitain pienempiä. Luonnollisesti hyviä ja huonoja tapahtumia on myös mahtunut mukaan.

Mitäpä vuosi 2013 tuo tullessaan ?

Sitä ei voi tietää kukaan, mutta omat lupaukseni ovat sen verran henkilökohtaisia, että niitä ei halua tällä foorumilla kertoa. Sen voin kertoa että ne liittyvät fyysiseen olemukseeni ja johonkin muuhun.

Lopuksi muutama sana: Hyvää Uutta Vuotta 2013!

Edit. Kuvaotoksia vuoden viimeiseltä päivältä. Pöydässä turkkilaisia meze-herkkuja ja juomana kuplivaa.

Laatukuohuvaa Englannista.

Meze-pöytä alkaa valmistua.

Marinoituja oliiveja, paahdettuha paprikoita, viinilehtikääryleitä ja kastikkeita.

Lisänä edelliseen lammaskebabit ja pitaleipää.

Haastava kuvakohde, useasti liian paljon liikkuvia osia,

Joulupäivä

Monivuotisen perinteen mukaisesti myös joulupäivä meni kuten olimme sen suunnitelleet. Heti heräämisen jälkeen kivi-saksi-paperi kisa ja voittaja/häviäjä ulos koirien kanssa ja kisan toinen osapuoli keittiöön. Manchego-juustosta valmistetut chipsit saksanpähkinätwistillä olivat vuoden 2012 hitti. Toki aivan mahtava makea kuplajuoma lisäsi yhteisnautintoa ainakin 100%.

Pitkän rentoilun jälkeen piti kuitenkin ryhdistäytyä, joten tunnetusti ulkona lumityöt odottivat. Kuitenkin päätin että joulupäivänä ei pidä hirveästi rehkiä, joten sisäpihan lumityöt riittävät. Ja siinäkin mulla oli kaksi tehokasta apuria, jotka puuttuivat suunnilleen jokaiseen lumilapion heilahdukseen.

Meidän jouluspeksit ovat sellaiset, että joulupäivänä syödään etnistä. Niin tänäkin vuonna. Tänä vuonna ajattelin panostaa fine-dining tyyppiseen intialaiseen ruokaan, joten jo iltapäivällä ilmoitin että nyt on aika siirtyä keittiöön. Ja kyllähän tuossa ruoanlaitossa sai taas kerran aikaa kulumaan, kokonaisaika joulupäivältä taisi lopulta olla lähelle kuutta tuntia. Hieman kitkerää palautetta tästä sain salin puolelta, mutta käsittääkseni tarjottu ruoka ja sen taso hiljensi arvostelun...

Joulupäivä päättyi erinomaiseen ja pitkän kaavan mukaan nautittuun intialaiseen päivälliseen. Jälkiruoan aikaan kello tikitti jo lähemmäksi puoltayötä, ja sen jälkeen yhdessä rakkaan seuralaisen kanssa todettiin että olipa tämä suuri nautinto ja tähän on hyvä lopettaa. Ohessa muutama kuvaotos, reseptit saatavilla jos siltä tuntuu...

Loistava aamusetti, kuplajuomaa ja chipsejä

Huoh, lumitöitä

Apurit, niistähän on tässä hommassa paljon apua...

Luminaamat * 2

Tästähän se lähti, kalttaa luumutomaatit

Kaltatut ja operoidut tomaattipalat valmiina chutneytä varten

Maustekastike #1

Maustekastike #2, aina tarvitaan chiliä, inkivääriä ja muita mausteita

Maustekastike #2 - hyvä tästä tulee

Ensimmäinen valmis ruoka - kookoskeitto

Viinikin pääsi kuvaan - luomua ZH:n tilalta Ranskasta

Väliruoka - mahtavaa chicken kormaa ja sahramiriisiä

Kuvassa maaginen chutney, hyväähän se kieltämättä oli

Pääruoka . marinoitua karitsaa, sahramiriisiä, raita, chutneytä ja muita herkkuja

Jouluaatto

Aatto meni meillä jo pienimuotoisen perinnekaavan mukaisesti, eli kotona ja pitkään ruokapöydässä viipyen. Toki kotikokki viipyi myös keittiössä, mutta hyvää kannatti varmaankin odottaa. Välillä jaettiin lahjoja perheen nelijalkaisille jäsenille, ja sitten takaisin ruokapöytään. Lahjat olivat tänä vuonna aika lumipainotteisia, sillä pukki toi mm. seuraavia lahjoja: Burton Feelgood Flying V, Blizzard Bonafide, Marker Jester Schizo, POC Fornix, Leki Peak Vario S, TSL 227 Escape ja paljon muuta kivaa. Onneksi pukki oli ollut niin viisas, että hän oli hankkinut lahjoja pitkin syksyä ja ympäri maailmaa, niin tuotekustannukset olivat ehtineet jo jakautua useammalle eri kuukaudelle...

Kotikokki oli aattona sen verran kiireinen, ettei kuvia keittiövuorosta ehtinyt napsia, mutta lopputulokset ovatkin paljon tärkeämpiä. Ainakin kuvien perusteella ruoka oli kiinnostavaa, ja lopulta pääsimme myös pikkuepeleiden lahjoja jakamaan.

Keittiö sanoo Moi!. Punajuurishotti ja karamellisoitua valkosipulia.

Alkuruokapöytä.

Rouvan alkupalalautanen, osa 1.

Mummonkurkkuja, savusiikaa ja mätiä.

Maa-artisokkakeittoa ja paahdettua kylmäsavuporoa.

Viiniä suoraan Zind-Humbrechtin luomutilalta.

Nyt ne lahjat tänne ja sassiin!

Molemmille omat lahjat, toista piti hieman auttaa avaamisessa.

Kesken omien lahjojen avaamisen Sohvilla oli tärkeää asiaa...

Luz Ardidien

Otsikko tarkoittaa yhtä mäkeä tuolla Ranskassa. Mäen kipuaminen ylös fillarilla on vakiokamaa myös Tour de Francella, jossa mäki on merkattu HC-luokkaan kuuluvaksi. Ja sitä se myös käytännössä on, pituus 14,7 kilometriä, keskijyrkkyys 6,9 %, maksimijyrkkyys 10% ja nousumetrejä 1010 metriä. Tuota lähdin autotallissa trainerillani hinkkaamaan ylös, ja kyllähän se ylös meni. Kovillehan se otti, kuten oheisista kuvista voi päätellä. Harjoitusefekti oli melkein tapissa, eli 4,8.

Hyvä mieli tuosta treenistä kyllä tuli, erityisesti se tieto että mäki nousi nyt ylös hieman nopeammin kuin viime keväänä, teki itseeni positiivisen vaikutuksen. Jos talven ja kevään aikana jaksan autotallissa treenata samalla tavalla, niin tulosten pitäisi olla entistä parempia. Toivotaan niin.

55 minuutin kova treeni, paljon enempää ei olisi ollut annettavana

EPOC-arvo on myös suoraviivaista luettavaa, eli hapenkulutus on kasvanut jatkuvasti lepotilaan nähden. Ei ihme että hiki valui treenin jälkeen ihan solkenaan,

VO2-arvo ei ole lähellä huippuani, joten tämän mukaan kovempaa olisi pitänyt polkea...

Tuollainen se mäki on oikeasti, mulla oli hieman toisenlaiset näkymät tuolla autotallissa.