Montafon, osa II

No niin, nyt on viisi hiihtopäivää täällä Itävallan Montafonissa takana, joten nyt on hiihtotaustaa sen verran takana, että analyysiä alueesta voin tehdä.

Itse Montafonin alue koostuu muutamasta erillisestä hiihtoalueesta, joista toiset ovat saavutettavissa hiihtäen, ja toiset taas vaativat bussimatkailua. Fyysisesti Montafon sijaitsee aivan Itävallan länsireunalla, ja täältä on hyvin lyhyt matka Sveitsiin. Alueen vieressä, tosin vuorien toisella puolella, sijaitsevat tunnetut hiihtokeskukset kuten St. Anton ja Ischgl.

Montafon sopii parhaiten kovavauhtista rinnehiihtoa hamuaville. Primääristi rinteiden profiili on jyrkähkö, ja täällä usein siniseksi merkattu rinne voi olla aika jyrkkä. Punaisista tai mustista puhumattakaan. Samoin rinteiden leveys miellyttää useimpia, eli tietyllä alueellä on todella leveitä ja profiililtaan vaihtelevia punaisia rinteitä.

No, mitä hittoa me offarilaskua diggailevat täällä sitten tehdään ?
Valitettavan huono lumitilanne on pakottanut meidätkin rinteeseen, joten tästä syystä me täällä rinteitä enemmän tai vähemmän innostuneena kiertelemme. Toinen syy on se, että täällä karttaan merkatut Ski-Routet ovat olleet hyvin jyrkkiä, ja pääsääntöisesti omien suksitaitojen ulkopuolella. Onneksi mukani on ollut mitään pelkäämätön burtonlady, joka nuo ski-routet on hoidellut ilman ongelmia.

Huomenna on vielä uusi hiihtopäivä edessä, ja toivottavasti löydämme jotakin järkevää meininkiä. Pari hyvää routea me toki tiedämme, mutta jos vaikka jotakin uutta ja kiinnostavaa löytyisi. Toivotaan niin.

Montafon, osa I

Eka hiihtopäivä täällä Montafonissa takana, ja raportti on varmaankin tuttua luettavaa edellisiltä vuosilta: Täällä ei ole riittävästi lunta rinteiden ulkopuoliseen möyrimiseen. Tämä on tosi ikävä tilanne meidän molempien mielestä, koska tunnetusti viihdymme enemmän tuolla rinteiden ulkopuolella kuin itse merkkien välissä.

Lämpötila on täällä suosinut meitä, aamulla muutama pakkasaste ja iltapäivällä nollan pintaan. Ainakin eka päivä, joka meni 90% rinnelaskuksi, oli siis sääolosuhteiltaan optimi. Oppaan kanssa vedettiin iltapäivä, ihan hyviä ja vaihtelevia rinneprofiileja täältä kyllä löytyy, mutta tokihan suurin wow-efekti jäi kokematta.

Afteri oli hiljaista, ja sillä ei ollut mitään jakoa esim. St. Antonin tai Hintertuxin vastaaviin nähden. Mutta kuka sitä enään tässä iässä kovista aftereista innostuu, enemmänkin listalla on rentouttava sauna ja hyvä ruokailu. Ja näitä molempia pystyy hotellimme erinomaisesti tarjoamaan.

Alpit kutsuvat

Huomenna taas lähdetään kohti oikeita skimbamaastoja. Joka vuosihan me tuolla vähintään viikon koluamme, ja jos itseltäni kysyttäisiin, niin vastaisin että viikko tuota ei kyllä riitä. Valitettavasti sekä työnantajalla että myös siviilipuolelta tulee vastustusta pidempiä reissuja kohtaan. Mutta katsotaan nyt, jos sitä vielä kerran pääsisi pitkälle alppireissulle kuten vuonna 2007.

Huomenna siis lähdetään hyvin aikaisin aamulla. Kohteena siis Montafon Itävallassa.

Tunnustan

Eräänä tammikuisena lauantaina oli niin kiire ystävien illanviettoon, että päätin ottaa itsestäni valokuvan auton ratissa. Tunnustan, ja lupaan että en enään koskaan hurjastele tuolla tavalla.
Ohessa todiste moisesta törkeilystä.

Livestrong

Tuliko Lancen tunnustus jollekin muka yllätyksenä? No tunnustus joo ehkä, mutta käyttö tuskin. Olisin voinut lyödä pääni pantiksi kaikkien niiden lukuisten Tourin voittojen jälkeen.

Kaveri kuitenkin on. Sympaattinen. Lahjoittanut paljon hyväntekeväisyteen. Tehnyt mielettömästi töitä. Lahjakas. Ehkä maailman paras.

Kyynisesti totean, että kaikki ne käyttää. Uskotteko, että jos pyydettäisin Tahkon maastopyöräkilpailujen 60 km:n 20 kärki pissaamaan purkkiin, niin montako puhdasta näytettä saadaan? Ai, ette usko löydettävän mitään. Uskokaa huviksenne...

2012 Ironman, Hawaii

Holotna

Mikko ei usko, että sellaista sanaa on olemassakaan. Mutta on se. Ulkona on holotna juurikin nyt.

Kauniin pakkaspäivän ja silmiäsiristävän auringon paisteessa tämän päivän miete, olkaa hyvä:

Ihanaa viikonloppua. Minä saan perheeni kokoon tänään <3>

Tammikuu

Huomattavan poikkeuksellisesti vuosi 2013 ei meillä alkanut tipattomana. Syitä tähän oli ja on useita, suurimmat liittyivät kirjoittajan viikon mittaiseen jenkkireissuun. Ja koska tämä duunireissu oli jo aiemmin tiedossa, niin sitä myöten tammikuu oli meille muutenkin kuin tavallinen kuukausi.

Tämän seurauksena päätimme että tulevat kuukaudet ovat erittäin tarkan kontrollin alla. Mitä tämä sitten oikeasti tarkoittaa, selviää meille kaikille seuraavien kuukausien aikana. Joka tapauksessa seuraavat kuukaudet tarkoittavat meillä hiljaiseloa, joten mielenkiinnolla odottelen lähikuukausien tulevaisuutta.

Syntymäpäivä

Onnittelen itseäni tästä saavutuksesta, taas yksi vuosi lisää mittariin. Juhlistan tätä päivää matkoilla, etäisyys kotiin suunnilleen 8650 kilometriä. Nykyaikaisilla teknologioilla otan vastaan onnitteluja sekä faksilla että telefaksilla.

Kuukauden viinivinkki

Uuden vuoden kunniaksi on tavoitteeni julkaista kerran kuussa kevyehkö viiniaiheinen kirjoitus. Tässä niistä ensimmäinen. Ensimmäisen kirjoituksen tähdet ovat oma viimevuotinen suosikkivalkkarini, Kungfu Girl 2011 sekä Portugalin punaviiniosaamista parhaimmillaan osoittava Esporao Reserva 2010.

Kungfu Girl tulee jenkkilästä, Washingtonin osavallasta, ja se on erään viinimaailman toisenlaista ajattelua edustavan Charles Smithin tuotantoa. Tämä puolikuivaksi luokiteltu, mutta liki kuivalta maistuva ja erittäin hapokas, valkoviini toimii erinomaisena aperitiivina ja jäännössokerin ansiosta tietysti myös itämaisittan maustettujen ruokien kanssa. Erinomaisen pitkä jälkimaku kruunaa tämän upean viinin, joten tätä voni ehdottomasti suositella kaikille. Saatavilla Alkosta, pullon hinta 14.99 €.

Täyteläinen ja erittäin tanniininen sekoiteviini Portugalin eteläosasta oli itselleni eräs viimevuoden positiivista yllätyksistä. Tämä siitä syystä, koska yleensä en ole täyteläisten tai tanniinisten viinien superystävä, vaikka tokihan niilläkin on oma paikkansa ja hetkensä myös meidän ruokapöydässä. Tässä viinissä on sekoitettuna neljää erilaista rypälettä, ja näistä Cabernet Sauvignon on varmaankin ainut rypälelajile, joka tunnetaan muuallakin kuin Portugalissa. Syvä, mustaherukkainen ja paahteinen tuoksu, johdattaa pitkään ja runsaaseen makuun, josta ainakin itse maistan miellyttävää savuisuutta. Viini toimii upeasti erilaisten liharuokien kanssa, itse olen tarjoillut tätä karitsan ulkofileen kanssa. Samoin kovat ja suolaiset juustot ovat tämän viinin hyviä kavereita. Mainioita yhdistelmiä molemmat, joten pikavauhtia Alkoon ja 19.99 € tiskiin.

Kuvakavaldi sisältää tasan kaksi kuvaa, ja samalla voidaan mainita myös sellainen tieto, että molemmat ylläolevat viinin ovat Viini-lehden vuoden 2012 viinejä. Valinnat ovat tehneet Viini-lehden Antti Rinta-Huumo ja Juha Berglund, ja vaikka yleisöäänestyksen voitot menivät eri viineille, niin itse olen herrojen kanssa samaa mieltä.

Charles Smithin kaikissa viineissä on tyypillisestä poikkeavat etiketit. Niin tässäkin.

Esporao:n jokaisen vuosikerran etiketti on aina erilainen, ja se on aina jonkun paikallisen taitelijan käsialaa.