Libanonin makuja

 Viimeaikoina olen taas innostunut kokkailemaan Lähi-idän makuja Libanonista. Olin aikoinaan todella paljon kallellaan kyseisen maan makumaailmaan, mutta sitten kuvioihin tuli Intia ja joku muu samalla alkukirjaimella alkava maa. Mutta kaikki viimeiset pidemmät kokkaukset ovat perustuneet Libanonin makuihin, ja hyvää settiä on keittiöstä pöytään siirtynyt.

Viimeisin keittiöproggis sisälsi seuraavia ruokia, kaikki tietysti Libanonista tai sen maan twistillä tehtyinä:
* Tahinidippiä valkosipulilla
* Tsatsikidippiä valkosipulilla
* Vihreitä papuja, sipulia ja chiliä
* Tabouleh-salaattia
* Mausteisia kana- ja lammaspaloja
* Paistettua halloumijuustoa
* Hashweh-paistosta lampaasta

Muutama tunti keittiössä, ja kaikki ylläoleva oli valmista. Nautinnon kruunasi hyvät juomavalinnat. Tällä kertaa jätin Libanonin tunnetuimman viinitalon eli Chateau Ksaran viinit viinikaappiin, ja laseihin kaatuikin laatujuomia sekä Saksasta että Chilestä. Molemmat toimivat erinomaisesti mausteisten ja osaltaan myös hapokkaiden annosten kanssa. Onneksi ruokaa tuli tehtyä sen verran paljon, että siitä nautitaan vielä kolmannenkin kerran huomenna.

Ilman ruokakuvia ei tämäkään blogipostaus olisi kiinnostava, joten tässä kuvia suoraan keittiöstä ja pari jopa pöydästä. Kuvien laatu taattua omenatasoa.

Kaikki alkaa marinaadeista. Ja vakuumiastiasta.

All done, kansi kiinni, ilmat pois ja jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

Superhelppo ja hyvä tsatsiki.

Boostattu tahinidippi. Ei ollut hassumpaa tämäkään.

Tarvikkeita seuraaviin ruokiin.

Papu-sipuli-chilipaistoksen ensimmäinen vaihe, freesaa sipulit ja chilit. 

Lisää puhdistetut pavut ja anna hautua 30 min.

Tabouleh-salaatti valmistuu tässä samalla.

Lihat paistumaan, luonnollisesti oikeassa järjestyksessä.

Lopuksi paprikat ja 5 min lämpöä.

Samaan aikaan toisaalla - paistettua halloumia valmiina pöytään.

Kaikki valmiina, vain ruokaseura puuttuu.

Beaujolais Nouveau 2015

Ollaan tästä uuden sadon viinien hyvyydestä mitä mieltä tahansa, niin kyllä se meidän marraskuun perinteisiin kuuluu. Eli aina marraskuun kolmantena torstaina korkataan uuden sadon viinit Ranskan Beaujolaisista. Tosin tänä vuonna pitää myöntää se tosiasia, että itse maistoin viiniä vasta perjantaina, duunijutut ajoivat perinteiden edelle.

Kotimaisesta Alkosta löytyi tänäkin vuonna kahta eri versiota, joista toinen eli melkein mustaan pulloon laitettu Doudet-Naudin Beaujolais-Villages Nouveau oli mielestämme parempaa. Toinen vaihtoehto oli "klassinen" nouveau Alkon hovitoimittajalta eli Georges Duboeuf:lta. Suolaisen piiraan kanssa tälläinen kevyempi punainen toimi ihan hyvin.

Se parempi BN 2015.

Klassinen kasvispiiras ja BN 2015. Ihan hyvä pari.

Ask

Pitkästä aikaan ulkona syömässä. Ja vähän fiinimmin tällä kertaa. Krunikassa sijaitseva Ravintola Ask oli ollut todo-listallani jo pitkään, ja lopulta pääsimme tänne. Tästä kuuluu iso kiitos turkulaisille ystävillemme, jotka illan organisoivat.

Ask on nykyään tähtitason ravintola, ja epäilemättä tähti on ansaittu. Tätä tukee meidän kokemamme illallinen. Yksi menu ja siihen sovitut viinit, konsepti on hyvin selkeä. Virallisesti menussa taisi olla kahdeksan annosta, mutta meidän laskuopin mukaan annoksia taisi tulla pöytään viisitoista. Kaikki toki pieniä, mutta aivan superhyviä ja hyvin kauniita. Tähän kun vielä laitettiin jokaiselle annokselle sopiva viini, niin olihan kokonaisuus melko mykistävä. Aikaa kokonaisuuden nauttimiseen meni liki viisi tuntia, ja illallisen jälkeen ei todellakaan tehnyt mieli enään minnekään.

Ask:in kokonaisuus oli todella hyvä, joten kyllä ravintolaa voi huoletta suositella. Ehdottomasti kannattaa ottaa suositusviinipaketti menun kylkeen, sillä viinit olivat todella hyviä, jopa yksi alkuviini pääsi meidän laseihin. Ask kuuluu Suomen terävimpään kärkeen, samassa kateogoriassa taitaa olla ainoastaan Olo ja Turun Kaskis. Näistä tuo Turun helmi on vielä kokematta, sinne kun on aika vaikea saada pöytää...

Ask pääsi myös White Guiden juuri julkistetulle listalle Pohjoismaiden parhaista ravintoloista. Sijoitus taisi olla 57., ja sen edellä oli Suomesta vain Olo. Itse en osaa noita kahta paremmuusjärjestykseen laittaa, molemmat ovat erinomaisia.

Ai niin, ne annoskuvat. Niitähän piisaa, joten tässä hienoja makuelämyksiä kuvien muodossa:

Keittiö sanoo moi, osa 1.

Lisää keittiötervehdyksiä.

Ja  vielä lisää, eihän tässä päästä menun kimppuun lainkaan...

Viimeinen keittiötervehdys.

Alkuruoka numero 1

Alkuruoka numero 2

Lisää alkuruokia. Tätä oli hieman modattu meidän ruokarajoitteiden takia.

Ja vielä kerran alkuruokaa.

Sitten pääruokaa eli kuhaa. Taivaallisen makuista.

Toinen pääruoka, muistaakseni hirveä ja maa-artisokkaa. Oliko hyvää. No oli.

Viimeinen pääruoka,

Jälkkäriosastoa, homejuustoa ja viikunaa.

Lisää jälkiruokia.

Ja vielä lisää.

Viimeinen jälkkäri, tämän jälkeen oli tiedossa se ikävämpi hetki, eli laskun maksaminen...