Kisakauden avaus - mustan kissan kosto

Eilen tuli sitten avattua kisakauteni. Normaalista poiketen avasin sen pyöräkisalla, enkä klassisella HCR-juoksukisalla, koska itselläni on ollut melkoisia vaikeuksia tuon juoksun suhteen. On ollut sekä fyysisiä että henkisiä vaikeuksia, joten tällä kertaa päätin jättää HCR:n väliin, ja avata kauden pyöräkisalla.

Kisakauteni alkoi siis itselleni tutuissa Seutulan maisemissa, jossa osallistuin Seutulan Kierros kisaan. Tavoitteena oli ajaa 2 kpl 41 km kierroksia itselleni hyvin tutuissa maisemissa, ja toivottavasti myös hyvässä ajoporukassa.

No, kun lauantaina saavuin lähtöalueelle, niin hieman ihmettelin porukan valmistautumista. Nimittäin 99% porukalla oli kireät, omien joukkueiden logopaidat päällä, mutta suurempi ihmetys mulle oli useimmat lämppäteltat, joissa eri joukkueiden ajajat ajoivat reisiään lämpimiksi. Itselläni ei moista ollut, ja ennen lähtöä kävin pyörittämissä polkimia noin 2 km verran.

Juuri ennen lähtöä kerrottiin että oma lähtöryhmäni (kategoria 2) on vallitsevan sateisen sään takia yhdistetty eliittitason ryhmään, ja kisa on vain 82 km mittainen kaikilta. Tämä selvä, ei muuta kuin valmiina lähtöön.

Sitten kun lähtölaukaus tuli, niin kaikki omassa ryhmässäni olleet lähtivät kuin tykin suusta lähtöalueen ylämäkeen kiihdyttämään. Olin hetkessä 20-60 metriä muista jäljessä, ja jo tuossa vaiheessa ajattelin että mitäköhän tästä tulee. Alkukiihdytyksen jälkeen käännyimme vasemmalla alamäkeen, jonka jälkeen tuli eka kova ylämäki. Tässä kohtaa olin muuta ajoryhmää jäljessä noin 80 metriä. Kaiken kukkuraksi epäonni hyppäsi eteeni, tällä kertaa mustan kissan muodossa. Eli alamäen loppuosassa, juuri ennen joen ylitystä , tielle juoksi kissa, musta sellainen. Kovasti jarruttaen, ja kissan häntäpuolelle ohjaten, sain törmäyksen vältettyä, mutta samalla sateen liukastamalla asvaltilla pyöräni ohjaitui ensin pientareelle ja lopulta etupyörän verran pöpelikköön.

Tästä tapahtumasta selvittyäni jatkoin ekan ylämäen nousemista nollavauhdista lähtien, joten lopputulos ei ollut kovin kummoinen. Muu porukka oli mennyt ko. nousun jo aikoja sitten, joten sooloajona jatkoin etenemistäni. Tässä vaiheessa tiesin että pitkä tulee olemaan matkani.

Vesisade yltyi entisestään, samoin vastatuuli tuntui olevan jatkuvasti kiusana, joten mukavaa ajorytmiä en saanut missään kohtaa päälle. Samoin jalat olivat jatkuvasti kohmeloisen oloiset, joten rentoa pyöritystä ei vain löytynyt. Jossakin vaiheessa ennen Palojoentietä mut ajettiin kiinni 5 min myöhemmin lähteneen kategoria 3. ajajien kesken, ja koko juna meni mun ohitse heittämällä, en pysynyt heidänkään mukana kuin max. 500 metriä.

Reitti meni meidän nykyisen kotimme ohitse, mutta vastatuuli oli sen verran kova että ennen tunnettua ylämäkeä olevassa alamäessä en saanut vauhtia yli 50 km/h, joten myös klassikkomäen nousu ei onnistunut kovin hyvin. Tässä vaiheessa päätin että jos omalla postilaatikollani on kannustusjoukkoja hurraamassa, niin joko ajan suoraan kotiin tai sitten yritän motivoida itseni myös toisella kierroksella. Näin ei kuitenkaan ollut, joten päätin että ajan vain yhden kierroksen, ja sen jälkeen suuntaan kotiin ja saunaan lämmittelemään.

Kierroksen loppupuolisko meni jo vähän paremmin, ja kun Lahelan kohdalla olin ajanut noin 30 km, niin jalat tuntuivat ekan kerran hyvältä. Vaikka kellotin henkilökohtaisesti parhaat 5 km segmentit välille 30-40 km, niin olin kuitenkin selkeästi viimeisten joukossa tulossa maaliin tai ekan kierroksen päätökseen Täten kun lopulta saavuin Seutulan koululle, niin oli helppo ohjata pyörä vasemmalle ja kohti omaa autoa. Eli keskeytin oman kisani yhden kierroksen jälkeen, syitä tähän oli aika monta.

Vasta Jjlkikäteen olen ymmärtänyt että kyseessä olikin kansallisen tason pyöräkisa, ei kuntotapahtuma. Täten olin jo lähtökohtaisesti liian kovassa seurassa, ajajien iästä tai muusta huolimatta. Tulihan tämäkin itselleni selväksi, eli jatkossa pitää olla sen verran tarkkuutta että osallistun vain kuntoajoihin...