sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Hyvä Olo

Eilen vietimme tämän kotikokin vapaailtaa, ja suuntasimme nokkamme kohti kotikaupungimme ydintä. Ensin askeleet veivät rentoon viinibaariin nimeltä Vin-Vin, jossa annoimme paikan ammattilaisten näyttää osaamistaan. Ja kyllä, muutaman minuutin kuluttua laseissamme oli aivan upeaa Rieslingiä Saksan Moselista sekä hyvin modernia Baroloa Italiasta. Oiva työnäyte viinibaarin osaamisesta, ja muutenkin baari näytti hyvin miellyttävältä, joten tuolla pitää käydä uudestaan.

Tämän jälkeen marssimme läpi tuulen ja sateen uudessa osoitteessa sijaitsevaan Ravintola Oloon. Kyseiseen ravintolaan on melko hankala saada pöytää, varsinkin perjantai- ja lauantai-illat ovat hyvin pitkälle varattuja, itse varasin meidän pöydän yli kuukautta aiemmin.

Meidät huomioitiin heti ovelta lähtien, ja kun meidät ohjattiin täysin valkoiseen ravintolasaliin ja pöytäämme, niin arvelin että tästä illasta taitaa tulla aika hieno. Ja näin asia olikin, yksinkertaisesti sanottuna kaikki toimi todella upeasti alusta loppuun. Ololla on iltaisin tarjolla kolme eripituista maistelumenu:ta, joiden sisältöä tai lähinnä raaka-aineita hivenen avataan pöydällä olevassa kirjekäärössä, mutta muuten mennään sokkona maistelemaan.

Me otimme keskipitkän Retken ja siihen Prestige-viinipaketin, ja tästähän sitten se ruokailotulitus alkoi. Alkuun tarjoiltiin muutama keittiöterveydys, sitten ensimmäiset ruoat ja sitten lisää ruokaa. Ja sitten taas lisää ruokaa. Ja lopuksi liuta erilaisia jälkiruokia. Kyllä, annokset ovat kooltaan hyvin pieniä. Kyllä, ne ovat melkoista piperrystä eli hyvin taidokkaita. Kyllä, aika uskomattoman hienoja makuyhdistelmiä tuli maistettua. Kyllä, suurin liha-annos oli kooltaan 3 x 3 cm pala poroa. Kyllä, paikka on kallis.

Jos ylläolevat ominaisuudet tuntuvat siltä että Olo ei tunnu kiinnostavalta, niin sitten se kannattaa jättää väliin ja suunnata jonnekin muualle. Mutta me kyllä nautimme aivan täydellisesti. Tarjoilu oli aivan ensiluokkaista, mutta mukavan rentoa, samoin asiantuntemus viinien suhteen. Toki, koska myös viinit tulivat meille valmiiksi speksattuina, niin aina ei omat makutottumukset sovi täydellisesti yhteen sommalierin näkemykseen. Mutta illan paras viini sopi kyllä, aivan uskomaton punaviini Pohjois-Kreikasta, en olisi ikinä itse osannut kyseistä viiniä valita, joten tuon viinin kohdalla Olon asiantuntemus on supertasoa.

Mitäpä muuta tähän voi lopuksi sanoa, kuin että ilta oli täydellinen. Mielestäni Olo on varmasti Suomen paras ravintola, ja tuolla esityksellä he voivat aivan hyvin napata sen toisenkin tähden.

Keittiön ensimmäinen tervehdys, fenkolipuu

Toinen tervehdys, porkkanaa ja kuivattua karpalojauhetta,

Hetkinen, illan leipänne ei vielä ole aivan valmis...

Huippuhyviä ruislastuja.

Makukimaraa

Ja maistelu vain jatkuu

Mannapuuroa ja paahdettua mallasta.

Yksi illan kohokohdista, kokonaisena paahdettu ja tarjoiltu maa-artisokka.

Kerrankin silliä, jonka myös Mikko mielellään söi.


Hirvitartaria ja vuohenjuustoa,

No niin, leipänne on nyt valmis nautittavaksi. Lisukkeena valkosipulikeittoa ja voita. Njam.

Ja leivän kanssa tietysti olutta. Malmgårdin panimosta.

Turskaa ja perunaa.

Metsään mennään eli illan liha-annoksen aterimet.

Poroa Sallasta, mustajuurta ja lakritsakastikketta.

Loppuun hieman sorbetteja.

Ja vielä toinen,

Viimeiset jälkiruoat. Kyytönmaidosta tehdyt jäätelötuutit. Aivan huippuhyviä.

Kiitos Olo. Tulemme varmasti uudestaan.
 

lauantai 21. joulukuuta 2013

Retki

Lähestyvän joulun ja kotikokin vapaaillan kunniaksi suuntaamme tänään kohti Ravintola Oloa ja juhlistamme iltaa siellä. Illallisella ei ole a'la cartea, joten valintamme on helppo: Retki hyvällä viinipaketilla. Sisällöstä ei ole tietoa, mutta uskon että pääsemme suuresti nauttimaan.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Joulu lähestyy ja lahjat teknistyy

Jouluhan on ihan pian ovella, ja näin myös joululahjojen odotuskuume on nousussa. Näin myös meillä, vaikkakin aikuismaiseen tyyliin tiedämme jo suurimman osan lahjoistamme. Onneksi itse kirjoitin jo aikoja sitten teknopukille, ja laitoin listalle kaksi itseäni kiinnostavaa teknologiatuotetta. Uskon että joulupukki ja hänen apurinsa ovat kuunnelleet toiveitani, ja jompi kumpi allaolevista ubertuotteista löytyy jouluaattona lahjapaketista.

Garmin Vector wattipolkimet. Wattitreenaus on juuri nyt kuuminta hottia maantiepyöräilyssä, pelkkien sykelukemien ja EPOC/TE-arvojen tuijottaminen ja analysointi ei sitä enään ole, mutta toki vielä tarpeellista. Tähän kehitykseen on useita eri juttuja, joita en ala tähän kirjoittamaan, mutta trendi on nyt tämä. Käytännössä kaikki ammattilaistallit ovat jo vuosia ajaneet erilaisilla polkemisen tehoa mittaavilla järjestelmillä, likimain kaikista Alppien legendanousuista löytyy huippukuskien käyttämät wattilukemat per nousu ja nyt kun markkinoilla on oikeasti hyvin toimivia ratkaisuja myös meille amatööreille, niin ainakin itselläni kiinnostus on jo kuumeen puolella...

Pari kuvaa Vector-polkimista ohessa.




Entäpä se toinen kiinnostava juttu ?
No vaikkapa Zeal Optics:in skimbalaseihin integroitu, leveällä kuvakulmalla varustettu, HD-kamera. Ulkoinen kypäräkamera on siis tänä jouluna so-last-season, ja nyt kaikilla laskufriikeillä pitää olla tuollaiset lasit. Tälläisten ratkaisujen tuloa markkinoille on jo pidempään odoteltu, koska mikäs sen parempaa jos kamera oikeasti kuvaa juuri näkymää mitä skimbaaja kulloinkin katselee. Sanoisin että aikas hienot laskettelulasit noi Zeal HD:t voisivat oikeasti olla. Lisäksi kun noihin laseihin vielä saisi heijastettua kaikki tarpeelliset tiedot rannetietokoneesta, niin sitten voisi olla robottimainen olo. Ja sama tietysti kesäversioon, eli maastoihin. Olisi todella hienoa kuvamateriaalia mökinTahko MTB aftersessioissa tarjolla...

Tässä vielä kuvia näistä upeista laseista:




  
 

tiistai 10. joulukuuta 2013

Lontoo 2013

Pari kuukautta on tullut pidetty blogikirjoituksista taukoa, pahoittelen sitä ja yritän jatkossa pysyä enemmän aktiivisena myös täällä.

Monien tapahtumien syksyn jälkeen oli hyvä käydä vähän lomalla hengähtämässä. Kohteeksi valikoitui (taas kerran) Lontoo, mutta kyllähän sielläkin voi mainiosti joulukuussa pyörähtää.
Löysin meille upean boutique-hotellin, nimeltään The Soho Hotel, joka sijainti on varmaankin tuosta nimestä helppo päätellä. Edes itse minä en olllut aiemmin Sohossa majoittunut, joten siinä mielessä keskeinen sijainti oli meille molemmille uusi, vaikkakin Soho oli mulle tietysti jo ennestään tuttu.
Hotellissa oli hienot ja isot huoneet, aivan mahtava aamupala ja klassinen iltapäivän teetarjoilu. Illalla hotellin baari oli aina niin täynnä, että sen tarjoomaa emme päässeet testaamaan. Toki tuolla hotellilla oli aika tyyris hinta, mutta niin nautittava se kyllä oli, että ensi kerralla Lontoon majoitus löytynee samasta osoitteesta.

Mitäpä muuta me muutaman päivän pikalomalla teimme ?
No, kävimme Hyde Parkissa sijaitsevassa Winter Wonderlandissa, joka siis jollakin tavalla vastaa Keski-Euroopan joulutoreja. Tosin briteille näyttää olevan tärkeää erilaiset huvipuistolaitteet ja runsas baaritarjonta, joita tuolta alueelta tosiaankin löytyi. Meillä glögi, Saksassa Gluhwein ja briteissä mulled wine, kaikissa sama idea ja kaikkea on nyt tullut maistettua.

Ulkoilmareissun lisäksi kävimme sekä shoppailemassa että tietysti hyvin syömässä. Ravintoloista listalle tällä kertaa pääsi italialainen Bocca di Lupo, huippuluokan, ja meille jo hyvin tuttu intialainen Moti Mahal, sekä myös hieman hienompi thaimaalainen nimeltään Patara. Kaikki olivat hyviä, ja ehkäpä ei-niin-yllättäen voittaja löytyi Covent Gardenista sijaitsevasta intialaisesta. Lisäksi hieman pubilounasta ja jotakin muuta, niin päivät olivat tässä. Shoppailut sijoittuivat myös akselille Soho-Covent Garden, joissa oli muutenkin erittäin mukava kävellä.

Kuviakin tuli otettua, joten ohessa vielä fiilistelyä matkalta. Joissa sisäkuvissa ei enään iOS-kameran kyvyt oikein riittäneet, joten pahoittelut laadusta...

Hotellin logo

Ja jättimäinen maskotti

Bocca di Lupo, alkuruokia

Väliruoka #1

Väliruoka #2

Kyllä ravintolassa risottoa osattiin tehdä

Winter Wonderland

Näkymä maailmanpyörästä

Lisää näkymiä

Hyde Park joulukuussa

Lisää Hyde Parkin väriloistoa

Winter Wonderland yläkulmasta

Magic Ride vempain, tuo olisi kyllä pitänyt kokea

Afternoon tea, saatavilla myös kuplilla

Kakkuja

Ja klassikoita

Moti Mahal, tutut alkuvihannekset

Alkuruokia jo odotellaan



Old Fashioned by Moti Mahal


Maistelumenu

Alkuun juustoja intialaiseen tyyliin


Hieman mausteista kanaa

Ja lisää mausteruokaa

Loistavat lisukkeet

Jälkiruokatee


Brittiläiset jouluoluet, hyviä olivat...

Dog & Duck, aivan loistopubi hotellimme lähellä.

aah, shoppailun jälkeen maistuu aina...

Classic hamburger

Toiselle toista klassikkoa, fish & chips

Fine Thai,

Alkuruoat olivat hyvin mausteisia ja erinomaisia



Pääruoka, hieman yllättävä esillepano

Lisää pääruokia

Ja lopuksi aivan huippuhyvä jälkiruoka.


torstai 19. syyskuuta 2013

Pyöräpäivityksiä, osa 2

Maantiepyöräprojektini etenee. Nyt on jo runko, vanteet sekä renkaat hankittuna, aiemminhan tuli jo polkimet ostettua. Enään puuttuu vaihteisto, jarrut ja muutama muu pikkujuttu. Shimanon uutuusvaihteet saapuvat kauppoihin vasta loppuvuodesta, joten tänä vuonna tuolla pyörällä ei vielä päästä polkemaan. Mutta heti keväällä sitten, ja luonnollisesti parempaa vauhtia kuin nykyisellä pyörällä.

Tästä pääsee katsomaan runkosetin speksit, ja ohessa muutama kuva. Hyvä tästä vielä tulee.

Vuoden 2014 Comp-version runkoväri on valkoinen

Vanteet, Shimano DuraAce.

Uutta teknologiaa myös maantielle. Vihdoinkin.

torstai 5. syyskuuta 2013

Kuntotestissä

Kesäloman jälkeen on hyvä suunnata katse eteenpäin. Omalla kohdallani, ja ainakin treenaamisessa, tämä tarkoittaa syyskauden aloittamista ja ensi vuoden tavoitteiden asettamista.

Tätä tavoitetta varten pitää tietenkin tietää oma lähtötaso, joten siitä syystä päätin mennä täydelliseen terveys- ja kuntotestiin. Varasin itselleni ajan Helsingin Urheilulääkäriasemalta, joka esimerkiksi tälläisiä testejä suorittaa. Ennen fillaritestiä mulle tehtiin terveystarkastus, jossa mm. katsottiin sydänkäyrät, keuhkojen puhalluskyky ja muutama muu juttu. Ja tietysti keholle tehtiin myös InBody-mittaus, jolla saadaan selville kaikenlaista jännää. Mittauksen mukaan mulla todellakin on keskimääräistä suuremmat lihakset, tämä tarkoittanee jalkoja, käsistä noin ei varmasti voi sanoa. Eli klassinen BMI-lukema oli tuon InBody-mittauksen mukaan pienempi kuin perinteinen laskukaava antaa, mutta silti painoa olisi hyvä pudottaa. Ja tässä on yksi omista tavoitteistani.

Näiden juttujen jälkeen mentiin itse kuntotestiin, joka tehtiin perinteisellä kuntopyörällä. Pyöriä oli kaksi, ja itse valitsin enemmän maastopyöräasetuksilla olevan pyörän. Pyörän polkimissa oli SPD-klossit, joten omilla kengillä oli tuttua polkea.

Itse olin halunnut täydellisen testipaketin, eli perinteisten aerobisen ja anaerobisen kynnysarvojen lisäksi halusin tietää omat maitohappo- ja ventilaatiotasoni, eli niiden kynnysarvot jokaisella tehotasolla. Testaaja, joka vaikutti todella kovalta ammattilaiselta, kertoi omana mielipitenään että ilman näitä kynnysarvoja pelkkien sykearvojen perusteella saadut tulokset ovat arvoltaan melko vähäisiä.

Puin siis hengitysmaskin nokalleni ja antureita laitettiin paljon pitkin yläkroppaani. Lisäksi verta otettiin jatkuvasti oikean käden keskisormesta. Näiden jälkeen lähdin siis polkemaan. Testin tavoitteena on polkea 3 minuuttia tietyllä teholla ja riittävällä kadenssilla, jonka jälkeen tehoa lisätään aina 30 wattia ja sormenpäästä otetaan uusi verinäyte. Aluksi tehot ovat sen verran matalia, joten vastus ei mulle juurikaan tuntunut, syke pysyi alle 100:ssa, ja maitohappotasot alhaisina.

Viime vuonna pyörätrainerilla treenatessani se kertoi mulle aina reippaasti yli 300 watin huipputehoista, ja staattinen tehokin oli mulla kovissa mäkitreeneissä 310 watin paremmalla puolella. Kuitenkin testissä kun tehoja jatkuvasti nostettiin, niin aloin hieman epäilemään noita trainerin ilmoittamia lukemia. Nimittäin 18 minuutin pyörityksen jälkeen tehoja pyörässä oli 210 wattia ja keskisyke huuteli 149-150 lukemia, ja maitohappotaso oli nelinkertainen lähtötasoon verrattuna. 24 minuutin kohdalla vastus oli nostettu jo 270 wattiin, keskisyke oli 169-171 ja maitohappotasot yli kymmenkertaisia lähtöön verrattuna. Tässä hengitykseni oli jo absoluuttista ja kovaäänistä läähätystä, ja töitä sai tehdä todella, jotta kadenssi olisi pysynyt 80:ssä. Seuraavaksi vastus nostettiin 300 wattiin, ja siihen meikäläinen sitten hyytyi. Jaksoin polkea tuota vastusta about minuutin verran, ja sitten nostin kädet pystyyn. Testi oli siinä. Lopuksi kahdeksan minuuttia palauttelua nollavastuksilla.

Analyysit kertoivat että fillarilla mun aerobinen kynnys on 122 ja anaerobinen kynnys löytyy lukemasta 149. Maksimisykkeeksi kirjattiin lopetushetkellä testilaitteessa näkynyt lukema, eli 173.
Juosten tehtynä kynnysarvot ovat tyyppillisesti 8-10 lukemaa suuremmat, maksimisyke ei nouse yhtä paljon.

Mitä sitten tuosta testistä jäi käteen ?
Tietysti mielenkiintoista dataa, joka ainakin mua kiinnostaa paljon. Testaaja pystyi esimerkiksi tulosten perusteella kertomaan, millaiseen keskivauhtiin kykenen pitkillä maantielenkeillä ja maantiekisoissa. Samoin data oli hänen mielestään hyvin tyypillinen maastopyöräilijän data, joka eroaa maantiepyöräilijän datasta melko selvästi.

Parannettavaa ja kehitettävää siis jäi. Ja tämä on yksi tavoitteeni tuleville kuukausille. Kykyä polkea pidempään ja isommilla tehoilla pitää saada lisää, ja tulenkin uusimaan tuon testin joskus ensi keväänä. Toivottavasti silloin mies katkeaa vasta silloin kun pyörässä on vastusta yli 300 wattia.

Tarkkaa dataa on toki saatavilla, mutta ohessa omasta Suunnosta napatut kuvat. Niistä näkee ainakin rasituksen selkeän lisääntymisen...

Sykekäyrä.

EPOC

VO2