Joulukuu 2014 - Joulu Kuusamossa

Meidän molempien työelämästatus mahdollisti vihdoin sen, mitä olimme jo useasti pohdiskelleet. Nimittäin joulu jossakin muualla kuin kotona. Meidän tapauksessa muita vaihtoehtoja kuin pimeys, lumi ja kylmyys ei oikein ole, tai ainakaan itse emme kykene näkemään meitä jouluna missään muussa ympäristössä.

Kuusamo tarjosi meille kaiken sen, mitä lähdimme sieltä hakemaan ja vielä enemmän. Mökkimme nimeltään Harjunranta sijaitsi noin 5 kilometria Kuusamosta kohti Rukaa, joten sen sijainti oli tietyllä tavalla syrjäinen, mutta myös kohtuulähellä Kuusamon palveluita. Meille tuo sijainti sopi erinomaisesti, sillä esimerkiksi aivan Rukan keskustassa eläminen olisi aiheuttanut haasteita koirien kanssa. Nyt tuota ongelmaa ei ollut, sillä mökin ympäristössä oli superhiljaisia mökkiteitä muutaman kilometrin verran, joten koirien ulkoitus oli hyvin helppoa. Näin siis teoriassa, sillä tämän primäärisuunnitelman muutti kova pakkanen ja mehevät porotuoksut. Useampana päivänä pakkanen näytti yli -25:n lukemia, joten meidän koirat osoittivat kovasti mieltään tuollaisia lukemia vastaan, joten ulkoilut olivat hyvin lyhyitä ja napakoita. Koirien, siis Sohvin ja perässä vipeltäneen Poppiksen, havaitsema porojälki ja sen ajaminen, olisi voinut päättyä hyvin huonosti. Onneksi tästäkin selvittiin, ratkaisumetodista ei voi järkevyyspisteitä Annelle antaa, toisenlainen palkinto olisi ollut parempi. Kuitenkin lopputulos oli paras mahdollinen, joten ei tästä sen enempää.

Jouluaatto ja sitä seurannut joulupäivä vietettiin enimmäkseen sisätiloissa. Pääsyyllinen tähän oli tietysti huippulukemissa pysytellyt pakkanen, ja taas toisaalta mökin mukavuus oli aivan huippuluokkaa. Mökin mahti-isojen ikkunoiden kautta auenneet hienot näkymät, nämä myös saunasta, ja yleinen toimivuus oli sillä tasolla, johon ainakin meidän oli helppo mukautua. Toisaalta myös meidän jouluun kuuluu pitkät kokkaamiset, ja perheen pääkokkina oli mukavaa puuhailla mökissä, jossa myös keittiosuunnitteluun oli panostettu. Ainoat miinukset tulivat siitä, että keittotaso ei ollut induktio, joten keittiöaikaa kului reippaasti normaalia enemmän ja katossa olleen palohälyyttimen herkkyydestä. Ainakin yksi turha hälyytys tuli aiheuttua, kiitos uunikäryjen.

Kokonaisuutena joulu Kuusamossa oli juuri sitä mitä toivoimme, upeita lumimaisemia, yhdessäoloa, kynttilöitä ja rauhallisuutta. Myöskään vajaat kolme tuntia kestänyt valoinen aika ei meitä häirinnyt, päinvastoin. Kyseisestä mökistä tai huvilasta tuli meidän uusi suosikkimme Kuusamon ja Rukan alueella, joten en ihmettele lainkaan, jos tuonne palaamme. Suunnitelmissa on jo kesäloma elokuussa 2015...

Lopuksi kuvaotoksia kyseilseltä viikolta. Kovista pakkasista johtuen ulkokuvia ei hirveästi ole, amerikan iPuhelimet kun eivät suostuneet toimimaan yli -20 asteen lukemissa...

Mökkikuva

Kynttilätunnelmaa

Juoksukisat, osa I

Juoksukisat, osa II

Rukalla.

Ruka. Käsittämätön valoefekti.

Murjotus. Onko vielä pakko olla ulkona?

No okei, kyllä me voidaan vähän ulkoilla.

Läheinen joki. Tässä vaiheessa vielä auki.

Lumikenkäilyä. 50 cm lunta on aika mukava juttu.

Sen verran oli kylmää, että hiuksetkin menivät huuruun...

Joulupukin ja pääkokin apuri. Tosin vain yksi sellainen.

Apurit lasissa. Kurkulla tietty.

Näkymä saunasta. Aika hieno.

Aattotunnelmia, osa I

Aattotunnelmia. Kokki ja apukokki.

Kyllä tästä hyvä vaniljarisotto tulee. Meidän oma jouluaaton perinneruoka.

Vaniljarisotto, vaihe II.

Kaikki valmiina risotolle, myös kuplaa saatavilla.

Tästä tulee hyvä punajuuri-vuohenjuustoshotti.

Alkupala, osa I

Limemarinoitua siikaa pitää aina olla.

Noin, ja kylmään. Kuva on tosin otettu aivan jouluaaton aamuna...

Poron ulkofile maitoliemessä. Uusi jippo.

Pääkokki vauhdissa.

Aina pitää maistella, ei sitä muuten voi tietää.

Arkinen uuniperuna muuttuu helposti juhlaruoaksi.

Perunatäyte.

Uuniperunat valmiina täytettäviksi ja uudelleen uuniin laitettaviksi.

Samaan aikaan toisaalla, Poppis ja Sohvi odottaa lahjojaan.

Poppis ja lahjan avaaminen.

Tehtävä suoritettu eli lahjat avattu.

Muita lahjoja. Ilmeisesti olemme olleet kilttejä.

Poppis demoaa kirjoittajan uusia skimbalaseja. Ovat ne ainakin isot.

Takaisin ruokaan. Tästä tulee hyvä twisti maa-artisokkakeitolle.

Valmis annos. Maku ihan ravintolatasoa. Heh. omakehu on aina parasta...

Voinko tarjota hieman juomaa ?

Kalapöytä.

Poroa, täytettyä uuniperunaa ja mahtavaa punajuomaa. Hyvä pääruokakokonaisuus.

  

Joulukuu 2014 - Kööpenhaminan ruokailut

Tämäkin kirjoitus piti tietysti tehdä jo viime vuoden puolella, mutta tietenkään näin en tehnyt. Suurimmaksi osaksi laiskuuttani, sillä mahdollisuuksia tämän postauksen tekemiseen oli useita.

Kävimme siis joulukuun alkupuolella Kööpenhaminassa, ja tästä matkastahan on jo kirjoitus tehtynä. Mutta haluan vielä palata Köpiksen ruokaskeneen, sillä se oli yksi tärkeimmistä syistä koko matkaan.
Omasta mielestäni Kööpenhamina on edelleen Pohjoismaiden ykköskaupunki ruokakulttuurin osalta. Toki oma kotikaupunkini eli stadi ja tunnin lentomatkan päässä oleva Tukholma omaavat paljon laadukkuutta, mutta matkaa Kööpenhaminan tasoon on vielä havaittavissa.

Itse pääsimme nauttimaan loistavia ja hyvin maittavia aterioita koko reissun ajan. Jo pelkästään hotellin aamiainen 21. kerroksen ravintolassa oli upea kokemus, paljon vaihtoehtoja ja tietysti ne näkymät yli koko Kööpenhaminan. Jopa maaginen Tanskan ja Ruotsin yhdistävä silta oli helposti tuolta nähtävissä. Samassa tilassa nautimme ensimmäisen illallisen. Illalla tiloissa toimii klassista skandinaavista ruokaa tarjoava Alberto K ravintola. Ehdottomasti fine dining paikka, jossa kaikki oli kohdallaan. Hienoja annoksia ja huippukorrektia palvelua, mutta ei mitään sellaista, jota emme olisi jo aiemmin jossakin samantasoisessa ravintolassa kokeneet. Suomessa vastaavaan tai jopa parempaan pystyy esimerkiksi Ravintola Olo. Kuvia annoksista tämän kirjoituksen loppupuolella.

Lounaaksi nautimme sekä pizzaa, burgereita ja tietysti fish 'n chips. Näistä pizzaa nautimme Nyhavnin Gorm's pizzeriassa. Itseään gourmet-tason pizzeriaksi mainitseva paikka saa meiltä kaikki plussat, harvemmin sitä perunaa tulee pizzassa nähtyä ja kuinka hyvin sitä oli niissä käytetty. Pubilounas tuli nautittua keskustassa sijaitsevassa mikropanimossa nimeltään Brew Pub. Oikein hyvin tehtyä ruokaa ja erinomaisen ystävällistä palvelua. Bonuksena maittavat oluet, luonnollisesti talon omaa tuotantoa.

Matkan tähtihetki osui perjantai-illalle, ja moderniin thaimaalaiseen ravintolaan nimeltä Kiin Kiin. Tämä Michelin-tähdellä palkittu ravintola täytti ja ylitti kaikki meidän omat ennakkovaatimuksemme. Luonnollisesti ravintolaan pitää varata pöytä hyvissä ajoin, ja aikaa ruokailuun kannattaa myös varata. Meidän illallisemme kesti neljä tuntia!
Ravintolassa ei ole mitään listoja, vaan tasan yksi menu, johon sitten voi valita valmiiksi mietityt viinit. Näin me myös teimme ja näin myös kannattaa tehdä, sillä koko ruokailun monipuolisen kokonaisuuden takia yhden tai kahden viinin valitseminen olisi aika haastava homma. Jännä yksityiskohta oli ravintolaan saapumisen jälkeen meidän ja muiden asiakkaiden istuttaminen ravintolan "sisäterassille", eli rentoon tilaan, jossa nautimme alkujuomat ja -ruoat. Ja näitä alkuruokia, jota ei tietenkään illan menussa ollut lainkaan mainittu, tuli ja tuli. Taisimme päästä lukemaan kahdeksan tai yhdeksän. Ja nämä olivat siis alkupaloja. Yksi fuusiokeittiöesitys osui myös tähän sektoriin, eli jossakin vaiheessa meidän eteen tuotiin kaksi kuvuilla peitettyä annosta, ja kun kuvut nostettiin, niin savuahan sieltä paljastui. Savun hälvennyttä saimme maistaa superhyvää ja tietysti vienosti savulle maistuvaa makkaraa. Aivan mahtava juttu.

Jossakin vaiheessa meidän sitten ohjattiin yläkertaan, jossa oikea illallinen tarjoiltiin. Taas kerran ruokaa ja annoksia oli vaikka kuinka paljon. Määrällisesti eniten oli erilaisia kasvis-, kala- ja äyriäisruokia, mutta kaikki oli niin hyvin tehtyjä, että mitään ei jäänyt lautaselle. Ei meiltä kummaltakaan. Tietysti joku annos oli parempi kuin joku toinen, mutta kokonaisuus oli superhyvä. Lopussa olimme molemmat jo niin täynnä, että viimeinen jälkiruoka ei meinannut enään millään mahtua. Erilaisia jälkiruokiakin taisi olla kolme kappaletta. Neljän tunnin ruokailoittelun jälkeen tuli aika maksaa, ja kokonaisuus normaaleilla tipeillä ja hyvällä viinipaketilla oli hieman yli 500 euroa. Meidän mielestämme tuo oli sen arvoista, joten Kiin Kiin:iä voimme ehdottomasti suositella kaikille sellaisille, jotka tykkäävät modernista thairuoasta. Lontoosta löytyvät, Michelin-tason ja meidän monesti hehkuttamat, huippuintialaiset ovat saaneet yhden vakavan haastajan.

Tähän hehkutukseen on hyvä lopettaa. Lopuksi nippu kuvia erilaisista annoksista. Näitä katsoessa tulee taas mieli lähteä uudestaan kohti Kööpenhaminaa...

Etualalla Old Fashioned. Ehkäpä maailman paras aperitiivi.

Alberto K:n keittiö sanoo moi.

Alberto K - ensimmäinen alkuruoka. Hienosti aseteltu ja hyvänmakuinen.

Alberto K - aluksi myös hieman lihaa.

Alberto K - tätä hummerisalaattia syödessä ei tarvinnut pelätä olematonta osaamista hummereiden syömisestä.

Alberto K - Annen pääruoka. Kalaa tietty.

Alberto K - Mikon pääruoka. Ankkaa, tosin Annen ruoka oli parempi veto.

Alberto K - jälkiruokataidetta. Oikein hienoa ja hyvää.

Alberto K - iltanäkymä ravintolasta. Vasemmassa alakulmassa näkyy Tivoli.

Kiin Kiin - huipputhaikku Norrebron kaupunginosassa

Kiin Kiin - makumatka on vasta alussa...

Kiin Kiin - yksi lukemattomista alkupaloista.

Kiin Kiin - eräs parhaista alkupaloista. Nämä jäätelötötterot muistetaan.

Kiin Kiin - lisää alkupaloja.

Kiin Kiin - ja vielä lisää...

Kiin Kiin - ja vielä muutama ennen oikeaa ruokaa...

Kiin Kiin - savun hälvennettyä tarkista lautanen. Makkaraa, njam.

Kiin Kiin - vihdoinkin oikean menun kimpussa. Ensimmäinen annos. Erinomaista.

Kiin Kiin - fuusiosalaatti, osa 1.

Kiin Kiin - fuusiosalaatti, osa 2. Vähän kastiketta päälle ja mitä sitten tapahtuu...

Kiin Kiin - fuusiosalaatin loppunäytös. Tälläistä lopulta söimme. Aivan superhyvää.

Kiin Kiin - kauniita annoksia ja myös paljon kasvisruokia.

Kiin Kiin - osa illan viineistä. Hyvin valittuja ja erinomaisesti ruokaan sopivia. Paikan viinimestari osaa asiansa.

Kiin Kiin - lopulta ollaan pääruoan kimpussa.

Kiin Kiin - onneksi tuota riisiä tuli vain noin pienet annokset...

Kiin Kiin - ennen jälkiruokia pitää nauttia jotakin himmeää piipusta imien. Hyvältä toki maistui tämäkin.

Kiin Kiin - ja lopulta jälkiruoat pöydässä. Vähän on jo täysi olo.

Kiin Kiin - viimeinen jälkiruoka, ei meinaa enään jaksaa...