torstai 1. tammikuuta 2015

Joulukuu 2014 - Kööpenhaminan ruokailut

Tämäkin kirjoitus piti tietysti tehdä jo viime vuoden puolella, mutta tietenkään näin en tehnyt. Suurimmaksi osaksi laiskuuttani, sillä mahdollisuuksia tämän postauksen tekemiseen oli useita.

Kävimme siis joulukuun alkupuolella Kööpenhaminassa, ja tästä matkastahan on jo kirjoitus tehtynä. Mutta haluan vielä palata Köpiksen ruokaskeneen, sillä se oli yksi tärkeimmistä syistä koko matkaan.
Omasta mielestäni Kööpenhamina on edelleen Pohjoismaiden ykköskaupunki ruokakulttuurin osalta. Toki oma kotikaupunkini eli stadi ja tunnin lentomatkan päässä oleva Tukholma omaavat paljon laadukkuutta, mutta matkaa Kööpenhaminan tasoon on vielä havaittavissa.

Itse pääsimme nauttimaan loistavia ja hyvin maittavia aterioita koko reissun ajan. Jo pelkästään hotellin aamiainen 21. kerroksen ravintolassa oli upea kokemus, paljon vaihtoehtoja ja tietysti ne näkymät yli koko Kööpenhaminan. Jopa maaginen Tanskan ja Ruotsin yhdistävä silta oli helposti tuolta nähtävissä. Samassa tilassa nautimme ensimmäisen illallisen. Illalla tiloissa toimii klassista skandinaavista ruokaa tarjoava Alberto K ravintola. Ehdottomasti fine dining paikka, jossa kaikki oli kohdallaan. Hienoja annoksia ja huippukorrektia palvelua, mutta ei mitään sellaista, jota emme olisi jo aiemmin jossakin samantasoisessa ravintolassa kokeneet. Suomessa vastaavaan tai jopa parempaan pystyy esimerkiksi Ravintola Olo. Kuvia annoksista tämän kirjoituksen loppupuolella.

Lounaaksi nautimme sekä pizzaa, burgereita ja tietysti fish 'n chips. Näistä pizzaa nautimme Nyhavnin Gorm's pizzeriassa. Itseään gourmet-tason pizzeriaksi mainitseva paikka saa meiltä kaikki plussat, harvemmin sitä perunaa tulee pizzassa nähtyä ja kuinka hyvin sitä oli niissä käytetty. Pubilounas tuli nautittua keskustassa sijaitsevassa mikropanimossa nimeltään Brew Pub. Oikein hyvin tehtyä ruokaa ja erinomaisen ystävällistä palvelua. Bonuksena maittavat oluet, luonnollisesti talon omaa tuotantoa.

Matkan tähtihetki osui perjantai-illalle, ja moderniin thaimaalaiseen ravintolaan nimeltä Kiin Kiin. Tämä Michelin-tähdellä palkittu ravintola täytti ja ylitti kaikki meidän omat ennakkovaatimuksemme. Luonnollisesti ravintolaan pitää varata pöytä hyvissä ajoin, ja aikaa ruokailuun kannattaa myös varata. Meidän illallisemme kesti neljä tuntia!
Ravintolassa ei ole mitään listoja, vaan tasan yksi menu, johon sitten voi valita valmiiksi mietityt viinit. Näin me myös teimme ja näin myös kannattaa tehdä, sillä koko ruokailun monipuolisen kokonaisuuden takia yhden tai kahden viinin valitseminen olisi aika haastava homma. Jännä yksityiskohta oli ravintolaan saapumisen jälkeen meidän ja muiden asiakkaiden istuttaminen ravintolan "sisäterassille", eli rentoon tilaan, jossa nautimme alkujuomat ja -ruoat. Ja näitä alkuruokia, jota ei tietenkään illan menussa ollut lainkaan mainittu, tuli ja tuli. Taisimme päästä lukemaan kahdeksan tai yhdeksän. Ja nämä olivat siis alkupaloja. Yksi fuusiokeittiöesitys osui myös tähän sektoriin, eli jossakin vaiheessa meidän eteen tuotiin kaksi kuvuilla peitettyä annosta, ja kun kuvut nostettiin, niin savuahan sieltä paljastui. Savun hälvennyttä saimme maistaa superhyvää ja tietysti vienosti savulle maistuvaa makkaraa. Aivan mahtava juttu.

Jossakin vaiheessa meidän sitten ohjattiin yläkertaan, jossa oikea illallinen tarjoiltiin. Taas kerran ruokaa ja annoksia oli vaikka kuinka paljon. Määrällisesti eniten oli erilaisia kasvis-, kala- ja äyriäisruokia, mutta kaikki oli niin hyvin tehtyjä, että mitään ei jäänyt lautaselle. Ei meiltä kummaltakaan. Tietysti joku annos oli parempi kuin joku toinen, mutta kokonaisuus oli superhyvä. Lopussa olimme molemmat jo niin täynnä, että viimeinen jälkiruoka ei meinannut enään millään mahtua. Erilaisia jälkiruokiakin taisi olla kolme kappaletta. Neljän tunnin ruokailoittelun jälkeen tuli aika maksaa, ja kokonaisuus normaaleilla tipeillä ja hyvällä viinipaketilla oli hieman yli 500 euroa. Meidän mielestämme tuo oli sen arvoista, joten Kiin Kiin:iä voimme ehdottomasti suositella kaikille sellaisille, jotka tykkäävät modernista thairuoasta. Lontoosta löytyvät, Michelin-tason ja meidän monesti hehkuttamat, huippuintialaiset ovat saaneet yhden vakavan haastajan.

Tähän hehkutukseen on hyvä lopettaa. Lopuksi nippu kuvia erilaisista annoksista. Näitä katsoessa tulee taas mieli lähteä uudestaan kohti Kööpenhaminaa...

Etualalla Old Fashioned. Ehkäpä maailman paras aperitiivi.

Alberto K:n keittiö sanoo moi.

Alberto K - ensimmäinen alkuruoka. Hienosti aseteltu ja hyvänmakuinen.

Alberto K - aluksi myös hieman lihaa.

Alberto K - tätä hummerisalaattia syödessä ei tarvinnut pelätä olematonta osaamista hummereiden syömisestä.

Alberto K - Annen pääruoka. Kalaa tietty.


Alberto K - Mikon pääruoka. Ankkaa, tosin Annen ruoka oli parempi veto.

Alberto K - jälkiruokataidetta. Oikein hienoa ja hyvää.

Alberto K - iltanäkymä ravintolasta. Vasemmassa alakulmassa näkyy Tivoli.

Kiin Kiin - huipputhaikku Norrebron kaupunginosassa

Kiin Kiin - makumatka on vasta alussa...

Kiin Kiin - yksi lukemattomista alkupaloista.

Kiin Kiin - eräs parhaista alkupaloista. Nämä jäätelötötterot muistetaan.

Kiin Kiin - lisää alkupaloja.

Kiin Kiin - ja vielä lisää...

Kiin Kiin - ja vielä muutama ennen oikeaa ruokaa...


Kiin Kiin - savun hälvennettyä tarkista lautanen. Makkaraa, njam.

Kiin Kiin - vihdoinkin oikean menun kimpussa. Ensimmäinen annos. Erinomaista.

Kiin Kiin - fuusiosalaatti, osa 1.

Kiin Kiin - fuusiosalaatti, osa 2. Vähän kastiketta päälle ja mitä sitten tapahtuu...

Kiin Kiin - fuusiosalaatin loppunäytös. Tälläistä lopulta söimme. Aivan superhyvää.

Kiin Kiin - kauniita annoksia ja myös paljon kasvisruokia.

Kiin Kiin - osa illan viineistä. Hyvin valittuja ja erinomaisesti ruokaan sopivia. Paikan viinimestari osaa asiansa.


Kiin Kiin - lopulta ollaan pääruoan kimpussa.

Kiin Kiin - onneksi tuota riisiä tuli vain noin pienet annokset...

Kiin Kiin - ennen jälkiruokia pitää nauttia jotakin himmeää piipusta imien. Hyvältä toki maistui tämäkin.

Kiin Kiin - ja lopulta jälkiruoat pöydässä. Vähän on jo täysi olo.

Kiin Kiin - viimeinen jälkiruoka, ei meinaa enään jaksaa...

Ei kommentteja: