Lontoo 2015, osa II

Tarinat Lontoosta jatkuvat. Yksi matkamme kohokohdista oli käydä katsomassa jalkapalloa livenä. Klassinen lauantai-iltapäivä, pubissa ennen ottelua tunnelmaan virittäytyminen, todennäköisesti kylmät olosuhteet, koti- ja vierasjoukkueiden kuuluvat kannatukset ja tietysti ne pilkkalaulut. Kaikesta tästä on perienglantilainen jalkapallo-ottelu ja erityisesti sen tunnelma tehty. Oikeastaan pelin tasolla ei ole niin suurta väliä, ei myöskään sillä tunteeko ennestään yhtään pelaajaa nimeltä, tai myöskään sillä, millä tasolla joukkueet pelaavat. Tunnelmalla sitä vastoin on.

Oma pelimme oli toiseksi korkeimmalla eli Championships-tasolla pelaavien Fulham FC:n ja Reading FC:n kohtaaminen. Peli pelattiin tietysti Fulhamin kotistadionilla eli upealla Craven Cottagella, jonne on melko lyhyt matka Lontoon ytimestä. Lähimmältä tubeasemalta oli stadikalle noin 15 minuutin kävely Thamesin reunaa myöten, ja vähitellen Cottage oli edessämme. Kyseinen stadion ei ole mikään jättiläinen, se vetää hieman alle 25000 katsojaa. Olin etukäteen hankkinut meille normaalia kalliimmat "hospitality" liput, joten omasta sisäänkäynnistä sisään, passit kaulaan ja hyvin ystävällinen ohjaus Thamesin puolella sijaitsevaan katsomo-osaan ja omaan baariin. Siellä sitten pääsi tutustumaan Fulham FC:n historiaan ja tapaamaan muita ihmisiä. Juomat ja ruoka oli ilmaista. Istumapaikat olivat aivan erinomaisella paikalla, aivan keskiviivalla ja melko alhaalla, joten pelin tunnelmaan pääsi hyvin mukaan. Fulhamin fanit olivat toisessa päädyssä, ja Readingin toisessa, luonnollisesti molemmat päädyt pitivät meteliä omiensa puolesta. Itse peli päättyi lisäajalla tehtyyn 2-1 voittomaaliin Fulhamin hyväksi, ja ainakin itse olin tähän tulokseen hyvin tyytyväinen. Pelin jälkeen vielä pikaiset juomat, ja sitten kävelemään takaisin kohti tubea. Kokonaisuutena hieno nelituntinen kokemus.

Myöhemmin illalla menimme sitten rennommin syömään Covent Gardenissa sijaitsevaan ja hyvin suosittuun meksikolaiseen nimeltään Cantina Laredo. Lupaus modernista meksikolaisruoasta taisi jäädä lupaukseksi, sillä ruoka oli kyllä ihan hyvää perustasoa, ja itse sain jopa klassista molekastiketta sisältäneen annoksen. Illan parasta antia oli kyllä alkuun pöydässä tehty guacamole, joka maistui todella tuoreelta ja hyvältä. Jos haluaa parempaa modernia meksikolaista, niin sitten suositan suuntaamista kotikaupungissamme sijaitsevaan Patronaan.  

Lauantai muuttui sunnuntaiksi, parisen tuntia maisemien katsomista, vielä kerran lähipubiin ja sieltä sitten kohti lentokenttää. Kotimatka sai jo alkaa.

Hyde Parkissa pääsee myös ratsastamaan. Ehkä sitten ensi kerralla...

Pubi. Toiselle isompi, toiselle puolikas.

Gastroburgeri. Oli todella hyvää, samoin hyvin tehdyt ranskalaiset.

Saman pubin näkemys klassikosta Fish 'n Chips. Maku tässäkin hyvin kohdallaan.

Illalla lisää tähti-inkkaria. Alkuun hyvät coctailit.

Melko jämäkät maustekastikkeet ja pieniä poppadum-leipiä.

Alkuruokana jaettavia annoksia, kaikki erinomaisia.

Väliin lämmintä tomaattikeittoa. Tällä putsattiin makunystyröitä.

Pääruokaa, lihaa ja kalaa.

Oma annokseni, tälle voi antaa arvosanan 9-

Toinen meistä halusi nauttia lopuksi teetä, toinen jotakin muuta.

Lauantai. Matka matsiin voi alkaa.

Matka Putney Bridgen tubeasemalta Cottagelle menee upean puiston lävitse.

Tervetuloa Craven Cottagelle.

Melkein paikallismatsi tiedossa...

Oma klubiravintolamme oli tässä vaiheessa vielä melko tyhjä, mutta ei kovin pitkään...

Vedonlyöntiä tuloksesta. Ei osunut kohdalleen, vaikkakin oma suosikkini kyllä matsin voitti.

Avauskokoonpanot.

Ilmassa oli kyllä suuren juhlan tuntua, matsi alkaa minuutin kuluttua.

Illalla sitten meksikolaiseen, harvemmin sitä piipparin kanssa pöytää odotellaan...

Näin se guacamole valmistuu, varmasti tuoretta.

Tämä oli kyllä oikeasti yhtä hyvää kuin kotona itsetehty.

Mole-kastikkeella päällystetyt enchilladat. Ei hassumpi yhdistelmä.

Toinen annos, hyvää oli tämäkin.

Jälkiruokadrinksu.

Ja lopuksi itse jälkiruoka, suklaata tietty.