Testiajo

Ensimmäinen kunnollisen raastava testiajo on nyt takana. Nimittäin Luukin ulkoilualueelta Pirttimäen suuntaan lähtevä 50 km vaativa MTB-lenkki, joka tunnetaan myös nimellä "Gary Fisher reitti" tai "Sigma reitti" edellisvuotisten kisojen mukaan.

Sää lauantaiaamuna klo 10 oli mitä mainioin, kun fillareita purettiin Luukin parkkiksella. Tuntui jopa melkein kesäiseltä, vaikka lämpöä ei oikeasti ollut kuin hieman yli 10 astetta. Luonnollisesti osa ajoporukasta oli reippaasti myöhässä, mutta sekään ei himmentänyt sitä ajamisen riemua mikä meillä tuossa vaiheessa oli.

Mrs. T. lähti hieman ennen meitä muita, ja meillä oli tietysti tavoitteena ajaa jänis piakkoin kiinni. Alun vauhdikkaan etenemisen jälkeen tekniset murheet kuitenkin hidastivat meitä, nimittäin ketjut menivät yhdestä Marinista poikki, joten huoltotauko oli pakollinen. Korjaamisen jälkeen matka jatkui kovalla temmolla, kaikki pysyivät hyvin vauhdissa, ja jänis saatiin kiinni pari kilometriä Pirttimäen jälkeen. Tosin hän oli pysähtynyt jo odottelemaan meitä, sillä kyllä meillä aika kauan oli jo siinä vaiheessa kestänyt.

Tästä eteenpäin kimppa-ajoa kohti Nuuksiota, mukaan mahtui eräs komea kaatuminen ja ensimmäiset merkit hyytymisestä. Myös tekniset ongelmat tuntuivat vaivaavan sekä Marinilla että Santa Cruzilla ajelevia kavereitamme, joten kiroilulta ei säästytty.
Nuuksion huipulla pidettiin lounastauko, meillä herkullisia PowerBar-patukoita, muilla jopa leipää.

Nuuksion "pikkumäkien" jälkeen tulivat eteen Solvallan raastavan kovat mäet, jotka sitten alkoivat tekemään tasarahaa osasta ajajista. Löytyi jalkakramppeja ja vaillinaisesti toimivia pyöriä, onneksi itselläni ei ollut mitään ongelmia.
Muutama kilometri ennen Pirttimäkeä Santa Cruzista katkesi ketjut, ja siihen loppui miehen ajo. Samanaikaisesti porukan Marin kuljettaja oli jo niin zippi, kiitos kramppien että teknisten ongelmien, että myös hän päätti jättää leikin kesken. Kaksikko aloitti hitaan etenemisen kohti Pirttimäkeä, josta me lupasimme heidät autoilla hakea.

Meidän loppuporukka jatkoi alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti kohti Luukkia, ja itse onnistui vielä kaatumaan kunnolla yhdessä alamäessä. Jokin puukepakko meni etupinnojen väliin, ja Mr. T. pääsi jälleen kerran tutkimaan maastoa hyvin läheltä.
Luukkiin palasimme vajaan 3,5 tunnin ajamisen jälkeen, luonnollisesti väsyneinä, mutta tietysti onnellisina.

Eka kunnon testiajo on siis nyt takana, ja ainakin omalta osalta se meni sen verran hyvin, että positiivisin mielin kohti kesän Tahkoa tässä mennään.


Mr. T.

GI ja treenaaminen

Meidän vähähiilarista ruokavaliota on nyt kolme viikkoa takana, ja pakko myöntää että tämä menetelmä toimii tähän sektoriin aivan mainiosti. Painoa on lähtenyt pois kaksi kiloa, joten hitaasti mutta varmasti kohti tavoitetta mennään.

Alunperin epäilin että tälläinen ruokavalio, jossa on aikaisempaa huomattavasti vähemmän hiilaria, ei voi edes tälläiselle semiurheilijalle toimia. Tuntui että erityisesti pitkäkestoiset maastopyörä- ja juoksutreenit eivät yksinkertaisesti voi olla mahdollista ilman kunnon hiilaritankkausta.

Mutta nyt pitää sanoa että olin väärässä. Paria poikkeusta lukuunottamatta en ole havainnut suurempaa väsymystä, vaikka hiilarimäärät ovat selkeästi pienentyneet, ja proteiinipitoiset annokset runsailla kasviksilla ovat tulleet tilalle.
Ainoastaan viime perjantaina tankkasimme hieman enemmän hiilaria, sillä lauantaina oli tiedossa eka pitkä maastoajo, tunnettu 50 km Nuuksionjärven ympäri...


Mr. T.

Kesäkausi startattu!

Ulkona vaikuttavasta +2 asteen lämpötilasta ja vesisateesta huolimatta kesäkausi fillaroinnin suhteen avattiin eilen. Käytännössä tämä tarkoitti Nokian nastarenkaiden vaihtumista hyvin rullaaviin Schwalbe Nobby Nicceihin, ja kylläpä tälläinen muutos vaikutti pyörän rullaavuuteen ja ajamisen mukavuuteen.

Keskuspuisto oli jo oikein hyvässä kunnossa, mutta heti kun mentiin oikeaan maastoon ja poluille Silvolan tekoaltaan ympäristöön, niin johan alkoi sitä mutaa löytymään. Eli maasto on kyllä vielä aika märkää, ja ilmeisesti näin tulee asia olemaan melkoisen pitkään. Mutta muta kuuluu tähän maastopyöräilyyn, joten en valita, vaan nautin vaan enemmän kesän tulosta...!


Mr. T.

GI-kokeiluja

Joopa joo, kun ei mikään muu näytä auttavan painon saamiseksi halutulle tasolle, niin kokeillaan nyt sitten tätä.

Vähähiilarinen dieetti, jolla useimmissa julkaisuissa tarkoitetaan ns. GI-dieettiä, perustuu siihen faktaan että runsaasti hiilaria sisältävät vaikuttavat eri tavalla verensokeriarvoihimme. Ja tätä verensokerin arvon nousua voidaan mitata glykeemisellä indeksillä (GI).

Teoriassa homma menee niin, että glykeeminen indeksi kertoo sen, miten korkealle verensokeri nousee -- ja samalla sen, miten paljon insuliinia erittyy vereen raivaamaan hiilihydraatteja pois. Mutta käytännössähän asia ei ole näin helppoa ja yksiselitteistä, koska moni muukin asia vaikuttaa näihin lukuihin. Esimerkiksi ruoan valmistustapa ja tietysti ruoka-annoksen koko vaikuttavat näihin asioihin. Tämä lienee itsestäänselvyys.

No, se teoriasta. Tämän kokeilun tarkoituksena on siis kokeilla, onnistuuko melkoisen kova ja paljon pitkäkestoisia harjoituksia sisältävä treenaaminen ja GI-tyyppisen ruokavalion noudattaminen samanaikaisesti. Lopputavoitteena on siis hyvä treenaaminen ja alentunut paino. Helppoa vai mitä :-)

GI-ruokavaliota on nyt takana kolme päivää, joihin on mahtunut myös kaksi pitkäkestoista treeniä, toinen vaativaa MTB:tä ja toinen juoksua. Tämänpäiväinen juoksu ei kyllä sujunut lainkaan, meno oli koko ajan jotenkin voimatonta. Tiedä sitten oliko tämä GI-ruokavalio syynä tähän, vai mikä lie vaikutti...

Katsotaan nyt hieman pidempään voiko nähtä kahta asiaa edes yhdistää. Toivottavasti voi, sillä painoa pitäisi saada pois ja kaikenlaista on tullut jo kokeiltua.
Harmillisesti paino ei ainakaan lähde alaspäin ylisuurilla ja mahtavilla pasta-annoksilla :-)


Mr. T.