Disco Ensemble

Tavastia. Pitkästä aikaan. Keikan odotusta ja huomattavasti meitä nuoremman valtayleisön ihmettelyä. Näinhän ne keikat yleensä alkavat...

Disco Ensemble todisti taas kerran kuinka hieno bändi livenä voi olla.
Vasenkätiset (kitaristi ja basisti) soittajat, ja huippuenerginen Miikka Koivisto hyppimässä ja heilumassa laulamisen ja kosketinsoiton yhteydessä oli hyvin nautittavaa sekä visuaalisessa että musikaalisessa mielessä.

Keikkasetti koostui uusimman Magic Recoveries levyn että edellisen ja varmasti bändin tunnetuimman First Aid Kit levyn biiseistä, ja vaikka bändin hitit on tullut kuultua sekä livenä että levyltä useamman kerran, niin kyllä voi sanoa että nautinto oli taas kerran taattu. We might fall apart, Drop dead casanova, So long sisters ja muut vanhemmat toimivat hienosti, ja eipä uudelta levyltä kuullut Bad luck charm, Worst night out tai vaikkapa Stun gun hävenneet yhtään tuossa seurassa.

Taas kerran hieno kokemus, ja onneksi vielä keikka Tavalla alkoi näin arkipäivälle sopivaan aikaan, joten kotonakin tuli oltua ennen puoltayötä.



Mr. T.

Lohja 24H

Tulipa taas pyöräiltyä 24 tuntia Lohjan maisemissa. Yhdeksännen kerran järjestetyssä hyväntekeväisyystapahtumassa oli taas tiedossa riittävästi polkuajelua, vesisadetta, kylmä yö, mutta silti hyvä meininki. Reitti oli parempi kuin viime vuonna, teknisesti se oli aika helppo, mutta pari vaikeampaa kohtaa ja useita kovempaan ajoon houkuttelevaa pätkää teki siitä oikein mukavan.

Kuten sanottua, vesisade kuuluu aina tähän tapahtumaan. Niin nytkin. Saimme nauttia siitä, sen viilentävästä vaikutuksesta ja ennenkaikkea reitit juurakko-osuus muuttui melkoisen liukkaaksi. Meidän tiimille ei onneksi tapahtunut mitään haavereita, mutta useita kaatumisia ja pieniä loukkaantumisia kyllä porukoille pääsi tapahtumaan.

Ilta ja yö oli kyllä melkoisen kylmä, erityisesti meillä koska meidän teltassa ei ollut minkäänlaista lämmitystä. Makuupusseissa värjöteltiin, ulkona lämpötila kävi jo aika lähellä nollaa. Onneksi jokaisella oli vaatetta riittävästi, joten yöstä ei tullut liian tuskainen.

Sunnuntaiaamuna ajeltiin lisää, tai siis jotkut ajoivat ja jotkut nukkuivat, mutta ajaminen maistui taas ihan hyvältä. Reitti oli toki jo kulunut, ja viimeiset kierrokset vedettiin taas mukavassa vesisateessa.

Väsymyksestä ja rasituksesta huolimatta loppufiilarit olivat niin hyvät, että eiköhän tuonne Lohjalle taas ensi vuonna suunnata. Ennen sitä siellä ei kyllä käydä ajamassa kuin korkeintaan kerran, nimittäin paikallisen MTB-porukan järkkäämissä kauden lopettajaisissa eli Oktoberfesteissä.


Mr. T.

HCR

Elämäni kolmas HCR tuli ja meni, onneksi se on taas ohitse.
Lämpötila alkoi olemaan jo helteen puolella, kun starttilaukaus klo 15 pamahti, ja ensimmäisen ryhmän 2500 juoksijaa kirmasi vauhtiin.
Ensimmäinen kilometri meni melkoisessa härdelissä muita juoksioita varoen ja väistäen, mutta sen jälkeen pääsin jo melko vapaasti etenemään omaa vauhtiani.
Taisin kuitenkin lähteä omaan juoksukuntooni nähden hieman liian kovaa, sillä ensimmäiset kolme kilometria taittui aikaan 15 min 10 sek, ja syke alkoi kohoamaan kohti piipitysrajaa 165. Tästä eteenpäin vauhti alkoi tasaisesti hidastua, ja syke pysyi jatkuvasti tuon itselleni määrittämäni rajan yläpuolella.
Suurimmat vaikeudet koin 12-16 kilometrien välillä, sydän kävi jatkuvasti ylikierroksilla, molempiin kylkiin pisti, vatsassa kiersi ja kaikkea muuta epämukavaa. Tämän jälkeen olo hieman parani, ja tiesin pääseväni maaliin.
Loppuaikani vuoden 2008 HCR:ssä oli 1 h 54 min, eli 5 minuuttia hitaampi kuin viime vuonna, mutta olosuhteisiin ja kaikkiin vaikeuksiin nähden pidän sitä ihan kelpo suoritteena.

Rannetietokoneen statistiikat kertoivat olennaisen, keskisyke 169 ja maksimi 183, joten ei ihme jos juoksu tuntui hieman raskaalta ja aika painui yli viimevuotisen...

Tulevaa HCM:ää ajatellen tämä HCR toimi hyvänä opetusjuoksuna aloitusvauhdin, sykkeiden ja miksei myös tankkauksen suhteen. Toivottavasti näistä jokin tarttui myös takaraivoon.


Mr. T.

Testijuoksu

Vapun hulinoiden jälkeen alkoi viimeistely kauden ekaan koitokseen, joka perinteisesti on ollut Helsinki City Run puolimarathon.. Tavoiteaikaa kisassa on vähitellen hilattu alaspäin siitä kahden tunnin alittamisesta, ja viime vuotisen ajan 1,49 alittaminen on taas kerran tavoitteena. Toivottavasti tavoitteessa pysytään, 21 km testijuoksu Paloheinän kohtuumäkisessä maastossa meni ihan kivasti aikaan 1,58 ja jopa sykkeet pysyivät testijuoksuksi riittävän alhaalla.

Nyt vaan juoksutossut lepäilevät muutaman päivän, ja viimeinen kevytvauhtinen juoksuharjoite on tiedossa tiistaina. Sitä ennen hieman MTB:tä Nuuksiossa.


Mr. T.

Vappu 2008

Loistavan sään innoittamana vappu 2008 meni oikein komeasti ja iloisesti. Vappuaatto aloitettiin perinteen mukaisesti kuplajuomalla klo 18, paikkana tällä kertaa Tornin Ateljee Bar. Paikasta on tunnetusti hienot näköalat yli koko stadin, ja olihan se ihan hieno paikka aloittaa vapun juhlistaminen. Sieltä sitten meille kotiin pienimuotoisiin vappubileisiin. Ruoka ja juoma maittoi kaikille, ilta jatkui vielä Elviksen kera Loosessa. Suspicious Minds!

Vappupäivänä ilma ei ollut lainkaan huonontunut, niin mikäpä siinä oli startata ekat aidot kuplajuomat kotona ja sieltä sitten Kaivariin klo 12. Lisää kuplia koneeseen, ja vappulounaalle Groteskiin klo 13. Tällä kertaa vappulounas oli aivan erinomainen kokonaisuus, niin itse sisällöltään, tunnelmaltaan ja erityisesti henkilökunnaltaan. Ei kiirettä mihinkään, ja muutaman tunnin nautiskelun jälkeen siirryimme terassille nauttimaan lisäjuomista ja hyvästä chillausmeiningistä.

Terassilta toisten ja järkevimmien ihmisten polut veivät jo kotiin, mutta ei kaikkien, joten vasta erinäisten terassien ja baarien jälkeen väsyneenä kotiin ja siinähän se oli - vappu 2008.


Mr. T.