Rastia seinään, täällä leivotaan. Innoituksen aiheutti Bake&Partysta hankittu kakkuvuoka. Kakun valmistuessa käydään polkemassa maastopyörällä kalorivajetta.
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Ylivieskan kosto
Ilmailurajoitusten vuoksi matkustin Ouluun junalla. Nopealla ja mukavalla pendolla. Hyvin meni, ja mennessä ehti irvailemaan Ylivieskan ankeutta.
Paluumatkalla äkillinen kuulutus kertoi junan hajonneen alta, ja ikkunasta kurkistaessa näin Ylivieskan kyltin irvistävän vahingoniloisena takaisin.
Kamat kasaan, ulos tuuliselle laiturille odottelemaan seuraavaa junaa, joka saapuisi joskus. Tunnin päästä laiturille lipui verkkaisesti liikkuva junavanhus, joka pysähtyi joka seisakkeella. Pännäinen. Kotimatka kesti 10 tuntia.
Ensi viikon Rovaniemen reissulle tuhka haihtukoon.
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Täällä taas: HCR 2010
Jos multa olisi maaliskuussa kysytty että mitä meinaat tehdä la 8.5.2010, niin olisin varmasti vastannut että en ainakaan ole HCR:ää juoksemassa. Polvi on kuitenkin parantunut maaliskuisesta leikkausoperaatiosta niin hyvin, että nyt olen aivan toisissa ajatuksissa, joten eiköhän sitä starttipisteessä ja numerolappu rinnassa tuolloin taas olla.
Olen päässyt vetämään säännöllistä lenkkiä jo kaksi viikkoa, ja ilokseni olen huomannut että polvi ei tule enään lainkaan kipeäksi. Tosin kuuden viikon totaalinen juoksutauko ja muutenkin pienempi treenaaminen vaikuttaa edelleen juoksukuntoon, vauhti ei ole lainkaan samalla tasolla kuin viime vuonna. Käytännössä alle kahden tunnin HCR-suoritus on tällä kunnolla mahdoton suoritus, nyt tähtään suunnilleen 6 min / km vauhtiin.
Tärkeintä tänä vuonna on päästä maaliin, ja lopputulokset kerrotaan sitten itse kisan jälkeen.
Mr. T.
Olen päässyt vetämään säännöllistä lenkkiä jo kaksi viikkoa, ja ilokseni olen huomannut että polvi ei tule enään lainkaan kipeäksi. Tosin kuuden viikon totaalinen juoksutauko ja muutenkin pienempi treenaaminen vaikuttaa edelleen juoksukuntoon, vauhti ei ole lainkaan samalla tasolla kuin viime vuonna. Käytännössä alle kahden tunnin HCR-suoritus on tällä kunnolla mahdoton suoritus, nyt tähtään suunnilleen 6 min / km vauhtiin.
Tärkeintä tänä vuonna on päästä maaliin, ja lopputulokset kerrotaan sitten itse kisan jälkeen.
Mr. T.
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Sokkokokki
Kuori ja viipaloi kurkku.
Lisää oliiviöljyä, valkopippuria ja ryytisinappia.
Anna maustua kylmässä.
Sekoita kuohukermaan valkoviinietikkaa, valkoviiniä ja valkopippuria.
Lisää ruohosipulisilppu.
Keitä ja vaahdota.
Murskaa pistaasipähkinät.
Pyörittele ahvenfileet pähkinärouheessa ja paista.
= Filets de perche frits, de pistaches et de concombre de moutarde, sauce mousse.
Bon appétit.
Lisää oliiviöljyä, valkopippuria ja ryytisinappia.
Anna maustua kylmässä.
Sekoita kuohukermaan valkoviinietikkaa, valkoviiniä ja valkopippuria.
Lisää ruohosipulisilppu.
Keitä ja vaahdota.
Murskaa pistaasipähkinät.
Pyörittele ahvenfileet pähkinärouheessa ja paista.
= Filets de perche frits, de pistaches et de concombre de moutarde, sauce mousse.
Bon appétit.
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Yksi auto vähemmän
Työmatkapyöräilykausi on avattu 12.4.2010.
Vinhasti polkiessa Keskuspuiston aamussa toivoo vain, että työmatka olisi pidempi.
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Teatteria x 2
Tällä viikolla tuli tsekattua kaksi hyvinkin erilaista teatteriproduktiota.
Ensin viihdyimme Ilves-teatterin Katkolla -iltamissa, jossa käsiteltiin aikamme ilmiöitä -kiirettä ja suorittamista. Nuori ja energinen näyttelijäkaarti yhdessä bänditrion kanssa teki vakuuttavaa ja samalla viihdyttävää jälkeä. Esitys ei tarjonnut niinkään vastauksia, vaan nipun ajatuksiaherättäviä kysymyksiä. Mihin meillä on oikein kiire? Ja mitä tapahtuu, jos loputtoman suoriteviidakon jälkeen vihdoin saavumme maaliin?
Ilveksen karussa, mutta kodikkaassa katsomossa tunsi olevansa osa näytöstä ja sen erinomaisesti rakennettuja ryhmäkohtauksia. Alku- ja loppukohtaukset ansaitsevat kiitosta. Erityisplussat myös näytelmän neiti A:lle ja väliajan ihanille pikkuleiville. Suosittelisimme, mutta näytökset loppuivat eilen. Seuraamme tupsukorvien tarjontaa jatkossakin.
Toinen katselmus pidettiin Q-tetterissa, jossa tyrmäävän rankka Aivan kuin minua ei olisi hiljensi katsojansa. Näytelmä perustuu kroatialaisen kirjailijan Slavenka Drakulicin romaaniin, jossa käsitellään naisvankien kohtaloita Bosnian sodassa vuonna 1992. Nieleskelin näytelmän alun epäuskoani. Vuonna 1992? Vuonna 1992 Euroopassa?
Sisällissota ja sen vaihtoehdoton raakuus ei ole aikakauteen tai maanosaan sidottu ominaisuus. Ihmisen kyky pahuuteen hätkähdyttää silti. Elena Leeven ja Hannu-Pekka Björkmanin tulkinnat olivat jäätäviä. Suosittelemme, pala kurkussa.
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Suloinen Sylvi
Mukava Pääsiäinen taas kerran. Tunnelmakuvat piitkältä illalliselta perjantailta. Kiitos Kokille ja pidetyille vieraillemme: T&E ja suloinen Sylvi (uninen kuva otettu ennen kotiinlähtöä).
Lauantaina piipahdimme naapurikapupunginosaan viimein avattuun Maltaiseen Monniin. Kiva saada oma, viihtyisä korttelikapakka. Keskustavuosina virkaa hoiti mallikkaasti jo edesmennyt Last Hope sekä Ankku ja Loose.
Lauantaina piipahdimme naapurikapupunginosaan viimein avattuun Maltaiseen Monniin. Kiva saada oma, viihtyisä korttelikapakka. Keskustavuosina virkaa hoiti mallikkaasti jo edesmennyt Last Hope sekä Ankku ja Loose.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)