Kevättä kohti

Eiköhän jo nyt voida sanoa että talvi on lopullisesti takana, eli kevättä sekä kesää kohti mennään ja lujaa.
Ainakin itse haluaisin jo kiivaasti päästä fillaroimaan ohut- tai paksurenkaisella pyörällä ilman suurempia lumikinoksia, sillä nastarenkaita ei yhdessäkään pyörässä tänä talvena ole näkynyt. Saamattomuuta vai mitä, mutta salilla tapahtuneen sisäpyöräilyn nimissä talven ja kevään pyöräkilometrit ovat syntyneet.

Samoin juoksuharrastuksen puolella kaipaisin jo hieman kevyempää vaatetusta ja vähemmän liukkaita reittejä. Tosin alkuvuonna olen juossut enemmän kuin koskaan aiemmin, joten talvi ei ole tätä harrastusta juurikaan haitannut, mutta toki pitävämmällä alustalla on aina kivempi juosta kuin jäisillä kevätreiteillä.

Eipä muuta kuin lisää lämpöä ulkoilmaan ja nopeaa kevään etenemistä toivoen.


Mr. T.

Hotelliloma

Viikonlopun miniloma Vierumäellä sopii ainakin meille. Vierumäki sijaitsee vain hieman yli tunnin ajomatkan päässä kotiosoitteesta, ja tunnetusti siellä pystyy monipuolisesti harrastamaan vaikka mitä. Meillä perjantai-illan vietto aloitettiin 8 kilometrin hiihdolla, sillä Vierumäen ladut menevät aivan majapaikkana käyttämämme Scandic hotellin vierestä. Näin lenkin jälkeen voi sanoa että jäisillä laduilla luistoa riitti. Lenkin loppupuolella eli Urheiluopiston lähettyvillä ladut olivat sitten täynnä puista pudonneita neulasia ja muita risuja, ja siellä luisto oli sitten suorastaan minimaalinen. Mutta kokonaisuutena hiihtolenkki oli ihan mukava. Varsinkin koska laduilla ei ollut ketään muita meidän lisäksi...

Huomenna on sitten tiedossa issikkavaellusta, juoksua sekä kuntosalia, joten toimintaa riittää vielä huomiseksi. Nautintoja jatketaan myös ruoan ja juoman merkeissä, eikä myöskään pidä unohtaa perheemme kolmatta jäsentä ja hänen viihdyttäviä tempauksiaan.

Kuvamateriaalia ei ensimmäiseltä päivältä juurikaan ole, mutta upea taidekuvaus huoneemme seinältä kertonee riittävästi:

Onni onnettomuudessa?

Meidän perhe on tunnettu viherpiperrysajattelusta. Ja on muutama varma aihe, joista kaveripiireissä saa hyvän debatin käyntiin:

• kyllä kiitos tietulleille
• turkistarhauksesta on luovuttava
• tiukka ei ydinvoimalle

Japanin valitettavan tilanteen myötä herännyt keskustelu ydinvoiman riskeistä vähän ärsyttää. On ollut ja on vastuutonta sanoa ydinvoimaa ongelmattomaksi ratkaisuksi ja kieltäytyä huomioimasta mahdollisuutta hallitsemattomiin onnettomuuksiiin.

Meillä siis jatketaan liputtamista uusiutuvan energian lisäykselle ja energiaa säästäville ratkaisuille.

Yksityiskokoelma

Taidemaalariliiton Teosvälityksestä ei tänäkään vuonna poistuttu tyhjin käsin. Mukaan lähti teokset kahdelta nuoreltamieheltä.

Tuomas Korkalon työ jäi jo viime kerralta mieleen, ja nyt mukaan lähti pellille maalattu Katunäkymä. Taulu löysi heti paikkansa kotona, ja luo ihan oman tunnelmaa huoneeseen. .

Ville Rädyn Snow falls in to the sea on meidännäköinen työ. Utuinen tunnelma sopivalla rosoisuudella terästettynä.

Retkimessut

Retkimessujen antia: karttoja ja muutama opus, tuttuja, keskustelua lumitilanteesta Keski-Euroopassa ja pyörän päivittämisestä 10-pakkaiseksi, uusi issikkatalli testattavaksi, lahjoitus SEY:lle, vaelluskenkien sovitusta ja päätös päivittää tuleva lomareissu kiertämään Hossan katta.

Vuosi elämästä

Raflaava otsikko, jonka tarkoitus ei ole viitata Mike Leighin uuteen huippuleffaan, vaan omiin kokemuksiin polvileikkauksen jälkeen.

Nimittäin vuosi sitten sitä elettiin jo leikkauksen jälkeistä elämää, mutta vahvojen kipulääkkeiden siloittamassa maailmassa. Kun muutama päivä leikkauksen jälkeen pihalla köpötellessä mietiskeli sitä, että kuinka onnekas sitä voi olla että mitään vakavampaa ei ollut aiemmin tapahtunut, ja kuinka tästäkin kaatumisesta selvittiin tavallisella polvileikkauksella, niin pitihän sitä vähän huokaista helpotuksesta.

Viimeinen vuosi on osoittanut että ainakin joskus leikkaus voi todella onnistua. Itselläni polvi tuli vähintään samaan kuntoon kuin ennen kaatumista, eli mitään ongelmia sen suhteen ei ole ilmennyt. Jo viime syksynä havaitsin että polvi kestää normaalitreenaamisen, ja nyt treenit eivät ainakaan ole siitä kiinni. Tämä tietenkin vahvistaa omaa uskoani siihen että tulevana kesänä pystyn kunniallisesti suoriutumaan suunnitelluista kisamatkoista.

Lopuksi vielä muutaman viikon otos treenikalenteristani, samaisen suunnitelman mukaan mennään kevääseen saakka, ja sen jälkeen treenien painopisteet muuttuvat aika monelta kantilta...

Laskiaisblinit

Sopivasti ennen laskiaissunnuntaita nautimme perinteisen blini-illallisen. Tällä kertaa päätin tehdä blinit itse, joten illalliseen piti valmistautua hieman enemmän kuin normaaliin ravintolailtaan. Itse blinit eivät ole mitenkään vaikeita tehdä, tärkein tekijä on tietysti pitkään nostatettu ja muutenkin huolella tehty blinitaikina. Ja se maaginen oluttilkka kruunaa tietysti koko taikinan.

Sitten kun taikina on melkein valmiiksi nostattu, niin sitten ei muuta kuin täytteitä tekemään. Klassiset täytteet ovat tietysti mäti, smetana, suolakurkku, hunaja sekä sipuli, ja näiden lisäksi tein tällä kertaa savuporomoussea. Siinä kaikki. Lopullisesti homman kruunaa oikea ja toimiva blinipannu, ja ammattitaitoinen paistaja. Meillä paistovastuun otti Mrs. T., ja voin suositella häntä myös jatkossa vaativaan blinien paistamiseen, niin hyvin hän tehtävästään suoriutui.

Tyypillisesti blinien kanssa nautiskellaan esimerkiksi aitoa shampanjaa läpi aterian, mutta nyt päätimme toisin.
Eli tällä kertaa savuporomousse määritteli blinijuomamme, ja laseihin kaadettiin itävaltalaista punaviiniä nimeltä Muenzenrieder Zweigelt Classic. Alkon perusvalikoimasta löytyvä ja suhteellisen edullinen viini toimi hyvin melko rasvaisten blinien ja eri täytteiden kanssa, varsinkin silloin kun viini oli riittävän kylmää. Kun viini pääsi lämpenemään ja kun sitä nautittiin ilman ruokaa, niin silloin se ei enään tuntunut toimivan.

Lopuksi tietysti pakollinen kuvaosasto blini-illalliselta, ennen ja jälkeen nauttimisen.

Uuden De Buyer blinipannun esivalmistelua...

Savuporomoussehan tästä tulee.

Muutamia muita lisukkeita.

Tästähän ne blinit valmistuvat...

Vain blinit ja punajuoma puuttuu...

Lautasella pari bliniä ja ihanat täytteet. Nautinto oli taattu.