Nimittäin vuosi sitten sitä elettiin jo leikkauksen jälkeistä elämää, mutta vahvojen kipulääkkeiden siloittamassa maailmassa. Kun muutama päivä leikkauksen jälkeen pihalla köpötellessä mietiskeli sitä, että kuinka onnekas sitä voi olla että mitään vakavampaa ei ollut aiemmin tapahtunut, ja kuinka tästäkin kaatumisesta selvittiin tavallisella polvileikkauksella, niin pitihän sitä vähän huokaista helpotuksesta.
Viimeinen vuosi on osoittanut että ainakin joskus leikkaus voi todella onnistua. Itselläni polvi tuli vähintään samaan kuntoon kuin ennen kaatumista, eli mitään ongelmia sen suhteen ei ole ilmennyt. Jo viime syksynä havaitsin että polvi kestää normaalitreenaamisen, ja nyt treenit eivät ainakaan ole siitä kiinni. Tämä tietenkin vahvistaa omaa uskoani siihen että tulevana kesänä pystyn kunniallisesti suoriutumaan suunnitelluista kisamatkoista.
Lopuksi vielä muutaman viikon otos treenikalenteristani, samaisen suunnitelman mukaan mennään kevääseen saakka, ja sen jälkeen treenien painopisteet muuttuvat aika monelta kantilta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti