DNF

Tämän vuoden Espoon rantamaratonista tuli sitten oma henkilökohtainen Via Dolorosa. Sää oli upea, ja Otaniemessä oli paljon kannustajia, joten startti tapahtui hyvissä fiiliksissä. Eka kymppi meni ihan suunnitelmien mukaisesti, eli vauhti pysyi helposti hieman 5,40 / km alapuolella. Tosin omat syketasot hieman huolestuttivat, koska syke pyöri säännöllisesti 155-160 alueella, eli anaerobisella alueella oltiin jatkuvasti.

Kolmentoista kilsan kohdalla oli oma henkilökohtainen kannustajakaksikko reitin varrella, ja heidän näkemisestä sain sopivasti lisävirtaa, joten seuraavat 5 kilsaa meni ihan hienosti tavoitevauhtia.
Hieman ennen puoltaväliä alkoi sitten ekat merkittävät ongelmat. Tuolloin havaitsin että nesteet eivät imeytyneet lainkaan, sormet turposivat melkoisiksi makkaroiksi ja vatsakin ilmoitti omista ongelmista.
22 km kohdalla oli onneksi Bajamaja, jossa käyminen helpotti oloa hieman. Jo silloin ajattelin että tästä kisasta ei taida hyvä seurata. Vauhtikin oli jo hiipunut tavoiteajan huonommalle puolelle, mutta ajattelin vielä jatkaa.

Seuraavat kilsat olivat sitten tuota Via Dolorosaa, jouduin kävelemään jatkuvasti ja epämääräisen huono olo ei helpottanut lainkaan. Jossakin 25 kilsan kohdalla jouduin uudelleen singahtamaan metsän kätköihin, onneksi katsojia ei siinä kohtaa ollut lainkaan. Siinä kohtaa päätin että koska tästä ei näytä mitään tänään tulevan, niin jatkan seuraavaan juomapisteeseen ja lopetan homman siihen. Onneksi oma ja luotettava huoltojoukkoni oli mua vastassa 28 kilsan kohdalla, ja siellä kerroin tuntemuksistani ja päätöksestäni jättää kisa kesken. Vähän siinä yritettiin mua saada kisaa jatkamaan, vaikka kävelen loppuun saakka, mutta itse olin jo päätökseni tehnyt. Olin tullut hakemaan hyvää alle neljän tunnin tulosta, joten sellainen 4:30 loppuaika ei tuossa vaiheessa kiinnostanut lainkaan.

Eli jätin kisan kesken tuossa 28 km kohdalla, ja nyt myös omalla kohdallani voi tuloksissa ekan kerran lukea DNF - Did Not Finish. Syyt tähän ovat tuossa ylhäällä, tuota olotilaa ja syitä siihen pitää tarkasti myöhemmin miettiä. Nyt energia ei siihen riitä.


Mr. T.

Habitare

Fiilistelyä, uusia ja vanhoja tuttavuuksia, muutama uusi löytö ja idea. Kaksi valaisinta ja yksi naulakko siirrettiin hankintalistalle ja taidettiin löytää kierrätyspuusta valmistettu penkki ulkotiloihin. Muutamia pieniä sieviä lähti heti matkaan:

Think Today:n kierrätysmateriaalista valmistettu hippalaukku.

Lintu mökissään ja avaimet tallessa.

Ajatus hyppii kauas

Aavistus syksystä on viimein konkretisoitumassa todeksi. Esiin on kaivettu kumpparit, villasukat ja teepannu. Ulkona näyttää tältä. Harmi, että sadepisarat eivät erotu kuvassa. Tämän näkymän vien mukanani, kun on aika muuttaa kohti uusia seikkailuja.

Toiseksi voisin napata matkaan mukaan ihanan kylpyammeeni ja purkkikaupalla Jo Malonen kylpyöljyä. Onneksi Koti Kodikkaassa on ikioma sauna, jonka vahaan mustaksi Joulusaunaan mennessä. Kuka hullu puhuu Joulusta.

Blogi suosittelee

Sisustaulkona.fi

Kävimme tutustumassa yrityksen tuotteisiin Roihuvuoren noutomyymälässä, ja olisimme olleet valmiit kotiuttamaan useammankin tuotteen. Nyt matkaan lähti 2 metallituolia ja 2 metallijakkaraa. Lisäksi liikkeessä saa loistavaa palvelua yrittäjältä itseltään. Sisustaulkona.fi löytyy myös Habitaresta. Me ainakin poikkeamme moikkaamaan Piaa.

YoYo kotoisammin jojo valaisin ulkokäyttöön, vieritä minne haluan.

Urban gardenin kangasruukut kasveille.

Blomuksen soihdut.

Koti, piha ja puutarha

Asunto- ja remonttiasiat pyörivät mielessä kiihtyvällä tahdilla. Tänään opin ison joukon asioita kosteusmittauksissa, joita pääsimme seuraamaan. Aistinvaraisesti asunto on ollut moitteeton ja nyt tarkemmissakaan mittauksisa ei kosteutta eikä muitakaan hälyttäviä merkkejä onneksi löytynyt, joten seuraavaksi pääsemme ottamaan mittoja ja tilaamaan uuden keittiön. Onneksi se on miehen valtakunta meillä, joten minulle jää lähinnä makutuomarin rooli värimaailmaa valkatessa. Tulossa tietääkseni mattapintaa, komposiittitasoa, induktioliettä ja Savon liesituuletinta sekä saareke, jonka äärellä minä voin siemailla kuplajuomaa kokin seurana :)

Yksi seinä puretaan ja yksi oviaukko tehdään lisää sekä suditaan maalia seiniin, eli hyvä remonttireiska olisi hakusessa, anyone?

Ja puutarhuri. Suunnitelmissa olisi mielenkiintoinen ja helppo piha. Havupuita ja pensaita, luonnonkiviä, kaatuneita puunrunkoja ja kaivonrenkaita. Kesäkukat ja hyötykasvit ruukkuihin ja istutuslaatikoihin, jotta koirat saavat vapaasti temmeltää pihassa. Aloitin tämän puutarhan toteuttamisen jo Lapin kiertueella hankkimalla porontaljat lämmittämään puutarhan penkkejä syksyksi. Tosin mies huomatti tuolloin, että meillä ei nyt vielä satu olemaan niitä penkkejä eikä sitä pihaakaan. Hah, mutta nytpä on. Lisäksi koira hyökkäsi taljan kimppuun verenhimoisesti, joten asetelma hakee vielä muotoaan.

Seuraavaksi löysin puutarhatuolit, herkullisen värisiksi maalatut metallijakkarat. Miten niin puutarhasuunnittelua ei voi aloittaa hankkimalla ensin istuinryhmän tuolit.

Midnight Run 2011

Lauantai-iltana tuli juostua 10 km Midnight Run kisa. Jo viime vuonna kehuin tapahtuman järjestelyjä ja tunnelmaa, ja samat sanat voin sanoa myös tältä vuodelta. Osallistujia tähän kisaan oli jopa enemmän kuin viime vuonna, lukema taisi lähestyä jopa 6000:n juoksijan maksimimäärää. Järjestäjä oli määrännyt että jokaisella juoksijalla piti olla tapahtuman oranssi kilpailupaita päällä, joten lauantai-ilta klo 20-22 Helsingin keskusta näkyi hyvin oranssipitoisena.

Oma juoksuni sujui alusta loppuun erinomaisesti. Olin oman lähtöryhmäni kärkiporukassa, joten sain hyvin valita oman juoksurytmini. Lähdin melko heti seuraamaan yhtä juoksijapariskuntaa, joka piti itselleni kovahkoa 4,50 - 4,55 min kilometrivauhtia yllä. Viiden kilometrin väliaika oli 24,27, ja ajattelin seurata näitä juoksijoita niin pitkälle kuin oma juoksukuntoni kestää. 8 km kohdalla vauhti oli edelleen pysynyt samana, ja tuolloin päätin että tällä vauhdilla vedetään loppuun saakka, nyt en voi enään luovuttaa. Vajaat kilometri ennen maalia oli pari kovempaa ylämäkeä, ja niissä oma vauhtini tuntui hyytyvän, mutta kisakumppaneillani vauhti tuntui vielä enemmän, ja näissä mäissä jätin heidän taakseni. Lopulta helpottava maaliviiva tuli ylitettyä ajassa 48,57 ja silloin tuntui kyllä hienolta. Tuolla ajalla olin kokonaiskisan 512. ja M45-sarjan 13., joten tuloksiin voin olla tyytyväinen.

Oheisista kuvista voi välittyä tapahtuman hyvä tunnelma, tai sitten ei. Joka tapauksessa minä ja tuhannet muut juoksijat nauttivat lämpimästä lauantai-illasta hyvin paljon. Paljon kiitoksia hovikuvaajalle, joka hoiti oman osuutensa aivan mainiosti.

Vajaa tunti ennen lähtöä.

Viimeinen ryyppy ennen suoritusta.

Ykkösryhmän lähto, mukana myös naamiaisjoukkueet. Meidän ryhmä odottaa lähtöään aidan takana.

Oman ryhmäni alkumetrit.



Melkein loppusuora, vauhti oli varmasti niin kova että kamera ei ehtinyt täysin mukaan.




Kotona taas, palkintona Annen tekemä illallinen. Ja kello seinällä näyttää todellista ilta-aikaa.

  

Koti Kodikas

Nyt on valkattu meille uusi koti. Se on pieni, mutta kodikas. Ja siinä on ISO autotalli ja oma, aidattu piha. Ja se on Helsingin Keskuspuiston vieressä.