Burgereita

Vaikka olemmekin jo useita vuosia onnistuneesti boikotoineet sekä kansainvälisiä että kansallisia burgeriketjuja, niin silloin tällöin nautittuja kotiburgereita ei mikään voita. Eilen illalla oli vuorossa karitsaburgerit sinappiaiolin, chevre-tahnan, maalaisperunoiden, modatun punakaalisalaatin sekä tuoreen piparjuuren kera. Laseihin hyvää, karitsan jauhelihaan sopivaa, italialaista punkkua, ja lauantai-illan nautinto oli siinä.

  

R.I.P.

Hätkähdimme aamuhesaria lukiessamme, Tavastian legendaarinen ovimies Pokla on kuollut. Muistan koko omalta noin 20 vuoden Tavastialla käyntiajaltani Poklan omintakeisen, juuri Tavastian ovelle sopivan tyylin. Tuntui aina niin kodikkaalta saapua keikalle, kun kuuli Poklan jyrisevän käskyn edetä jonossa ja ottaa takkia valmiiksi pois päältä narikkaa varten. Kuka nyt vartioi Tavastian ovia...

Voisin kuvitella, että lähtö tuli tavallaan mieleisellä tavalla. Saappaat jalassa, lempiduunissa. Hänet me muistamme.

Edit. Ohessa vielä linkki Rumban sivuille, jossa tunnetut muusikot muistelevat Poklaa. Emme todellakaan olleet ainoita, jotka miestä arvostivat.

HeliSki@Monte Rosa

Tulipa Italiassa tehtyä elämämme ensimmäinen heliski mäenlasku. Reissu hoidettiin onnistuneesti paikallisen Guide Monterosan italialaisen oppaan, Federico Daricoun johtamana. Heliskipäivää siirrettiin yhdellä, sillä paikallinen myrsky uhkasi tuhota koko suunnitelman, mutta onneksi lopulta saimme upean ja aurinkoisen laskupäivän.

Jännityksestä tutisevin polvin menimme aamutuimaan oppaiden päämajaan, jossa kerrottiin pelisäännöt. Meidän omien offarivarusteiden (piippari, lapio sekä sondi) lisäksi puimme päällemme turvavaljaat ja erityisen lumivyörytilanteisiin suunnitellun "Avalanche Airbag" turvarepun. Kamat päälle, pari hissinousua ja sitten kopteriin. Kopterissa oli omat pelisääntönsä, mutta mun mielestä jo tämä kokemus ja maisemat olivat huikeita. Harmittavasti videokamerassa oli jo tässä vaiheessa muisti täynnä. Noin viiden minuutin nousun jälkeen laskeuduimme paikkaan, jossa Suunto väitti korkeudeksi 3804 metriä. Todellisuus taisi kuitenkin olla lähempänä 4000 metriä, sillä en kalibroinut mittaria ennen lähtöä.

Oppaamme näytti ympäröiviä vuoria, ja kertoi ettei itsekään ollut koskaan tätä reittiä vetänyt, joten laskusuunnitelmaa kysyttäessä hän kohautti olkapäitään ja sanoi "no plans". Syy reittivalintaan oli se, että parin päivän kovan tuulen ja uuden lumen puuttumisen takia, vakioreitti Lyskammin alapuolelta kohti Stafalia oli jo täysin läpilaskettu, eli koskematonta reittiä ei sieltä olisi enään löytynyt. No, tämä ei meitä haitannut, joten siitä vaan oppaan perässä matkaan.

Pääpiirteittäin laskeminen oli aika helppoa, sillä todella jyrkkää ei ollut missään. Haasteita meille suksimiehille aiheutti lumen pinta, eli paikkapaikoin pinta ei kestänyt meidän painoa ja aivan yllättäen suksi upposi lumen sisään. Tällöin yleensä suksi vie miestä eikä päinvastoin.Erityisesti kun tämä tapahtui suksen takaosassa, niin tasapainon kanssa sai olla tarkkana. No, onneksi sieltä löytyi myös mukavaa laskettavaa, vaikka uutta lunta, puuterilumesta puhumattakaan, ei reitiltä oikeasti löytynyt. Mutta kyllähän se aina on kivaa korkkailla mestoja, ja havaita että ketään muita ihmisiä ei ole takana tulossa, vaan kaikkialla on täysin hiljaista.

Ja ne maisemat. Upeaa, kerrassaan upeita näkymiä kaikkialla. Toivottavasti kuvat onnistuvat, niitäkin voidaan tänne jossakin vaiheessa laittaa näkyville. Samoin sää, joka oli täysin aurinkoinen ja hyvin lämmin. Kun olimme päässeet takaisin kylään, niin ensimmäinen ajatus mielessäni oli "Uno birra litro..."

Mutta ehdottomasti kannattava reissu, ja varmasti tuollainen pitää joskus tehdä uudestaan. Statistiikan mukaan laskulle tuli vertikaalia noin 2400 metriä, on se ihan hyvä lukema yhdelle laskulle. Ohessa vielä pari kuvaa, molemmat kuvaruutukopioita, joten laatu voi olla sitä sun tätä.

Reittimme ylhäältä alas, noin suunnilleen siis.

Korkeuskäppyrää by Suunto.

  

Monte Rosan tunnelmia

Eka päivä Italian Monte Rosaa takana. Ensivaikutelma paikasta on, että kaikki on huomattavasti pienempää kuin esimerkiksi Itävallan St. Antonissa, tai Ranskan Chamoninixissa tai Val d'Iseressä. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii oman kylämmme hissitarjonta, joka koostuu yhdestä kahdenistuttavasta tuolihissistä suoraan 70-luvulta. Siis todellakin vain yksi hissi, joka toisaalta helpottaa sitä, mikä hissi aamulla otetaan. Sitten kun hissillä on päästy ylemmäksi, niin vaihtoehtoja on tietysti enemmän. Ruuhkaa rinteissä tai hisseissä ei ole ollut, ja sehän on tietysti hyvä juttu.

Itse kun tulimme tännekin niitä offareita hakemaan, niin sen perusteella eka päivä oli erinomainen. Kun löysimme oikeat mestat, niin mukavan helppoa offaria oli tarjolla suoraan hissilinjan vieressä. Yllättävän hyvää lunta, ja vapaita ajolinjoja vaikka kuinka paljon. Tuota settiä vedettiin useamman kerran. Paras offi oli kuitenkin päivän vika, joka lähti siitä ajatuksesta, että mennään tuolle toiselle puolelle, kyllä me sieltä johonkin päästään. Ja näin tehtiin. Ja niin myös kävi. Lopulta pitkähkön offarin, joka oli kaukana hissilinjoista ja jossa olimme aivan kahdestaan, loppulaskut puiden joukoissa oli sen verran haastavia, että ainakin suksimies joutui ottamaan sukset pois jalasta ja tetsaamaan. Loppusysteemeistä huolimatta lasku oli mielestäni erinomainen kokemus, ja sitä halutaan vielä lisää.

Reissun huipennus taitaa kuitenkin olla tuleva heli-ski sessio, jota ainakin itse odotan erityisen paljon.


Mr. T.

Elokuvissa

Tänään tsekattu Pasila sisälsi taas puhdasta asiaa. Rauno Repomies meni pahasti sekaisin Kyösti Pöystiltä lainaamistaan elokuvista, kuten Inception, Memento tai Epäillyt. Luonnollisesti kaikki edellämainitut on mun mielestä erittäin hyviä leffoja, joissa joko siirrytään aikajanoissa tai sitten mahdollisesti ollaan unimaailmassa. Kaikillehan nuokaan leffat eivät sovi, varsinkin jos aika- ja tilasiirtymät ovat liian kovaa kamaa.

Mutta onneksi Pöystillä on ehdotus kuinka tutustuminen näihin(kin) leffoihin kannattaa aloittaa. Tsekkaamalla Kuudes Aisti leffan, jossa päähenkilö on... No, jos joku ei ole tuota nähnyt, niin jätetään totuus kertomatta. Toinen vaihtoehto on katsoa vain esimerkiksi Sound of Music, jossa ei takuuvarmasti ole mitään tila- tai olosiirtymiä.

Parasta lisätietoa aiheesta antaa Pasilan Kontiovaaran uutiset, ja varsinkin elokuvakriitikko Peter Von Schnabel, joka eittämättä on Suomen kovin elokuva-asiantuntija.


Mr. T.

Asumisen sietämätön kalleus

Tämän kirjoituksen yllytyksenä toimi Vuokraturvan hallituksen pj:nä toimivan Timo Metsolan lausunto siitä, milloin asunto kannattaa ostaa tai vuokrata. Arvattavasti hän kannattaa asuntojen vuokraamista, mutta ainakin itselleni seuraava lause on puhdasta helmee: "Jos oma asunto on mahdollista ostaa niin, että siihen käytetään puolet omaa rahaa,se voi olla kannattavaa jopa näin epävarmassa taloustilanteessa."

Just. Normaali perheasunto, jonka koko on noin 90-100 neliömetriä, maksaa Helsingissä suunnilleen 3500-4000 euroa per neliö. Kantakaupungissa ja ytimessä asunnon hinta voi helposti olla 6000 euroa per neliö , kun taas Kehä I:n ulkopuolella hinta on jo pudonnut lähemmäksi 3000-3500 euron neliöhintaa.

Kirjoitukseni pointti on kuitenkin se, että kaikillahan meillä varmasti on tuo 150000 - 300000 euroa omaa rahaa, jonka voi helposti sijoittaa asuntoon. Ainakaan meillä ei kovasta yrittämisestä huolimatta ole vielä tuollaisia rahoja ole koskaan näkynyt, joten olisikohan sittenkin kannattanut pysyä vuokralaisena ?

No, itse kuitenkin uskon asuntojen omistamiseen ja niillä mahdollisesti tehtävään vaurauteen. Meillä tämä on kohtuullisesti onnistunut, vaikkakin pankki on aina sanellut viimeiset ehdot.


Mr. T.
      

Suomen presidentti

Tästähän on merkittävä kaikki jo sanottu, joten lyhyesti kommentoin seuraavaa:
Sauli Niinistö on Suomelle varmasti hyvä presidentti seuraavien kuuden vuoden ajan, mutta itse en hänen arvomaailmaansa monelta osin allekirjoita. Näistäkin syistä johtuen äänestin Pekka Haavistoa, mutta tulos oli mikä oli. Ja luonnollisesti se ei yllättänyt edes itseäni.

Hieno kamppailu ja lopputulos olisi voinut olla parempi. Tässä ei kuitenkaan ole mitään syytä laittaa päätä puskaan, vaalitaistelu oli hienoa seurattavaa. Aina ei voi voittaa. Kaikki kunnia voittaneelle ehdokkaalle, huomattavasti huonommikin olisi tässäkin kisassa voinut käydä.


Mr. T.