HeliSki@Monte Rosa

Tulipa Italiassa tehtyä elämämme ensimmäinen heliski mäenlasku. Reissu hoidettiin onnistuneesti paikallisen Guide Monterosan italialaisen oppaan, Federico Daricoun johtamana. Heliskipäivää siirrettiin yhdellä, sillä paikallinen myrsky uhkasi tuhota koko suunnitelman, mutta onneksi lopulta saimme upean ja aurinkoisen laskupäivän.

Jännityksestä tutisevin polvin menimme aamutuimaan oppaiden päämajaan, jossa kerrottiin pelisäännöt. Meidän omien offarivarusteiden (piippari, lapio sekä sondi) lisäksi puimme päällemme turvavaljaat ja erityisen lumivyörytilanteisiin suunnitellun "Avalanche Airbag" turvarepun. Kamat päälle, pari hissinousua ja sitten kopteriin. Kopterissa oli omat pelisääntönsä, mutta mun mielestä jo tämä kokemus ja maisemat olivat huikeita. Harmittavasti videokamerassa oli jo tässä vaiheessa muisti täynnä. Noin viiden minuutin nousun jälkeen laskeuduimme paikkaan, jossa Suunto väitti korkeudeksi 3804 metriä. Todellisuus taisi kuitenkin olla lähempänä 4000 metriä, sillä en kalibroinut mittaria ennen lähtöä.

Oppaamme näytti ympäröiviä vuoria, ja kertoi ettei itsekään ollut koskaan tätä reittiä vetänyt, joten laskusuunnitelmaa kysyttäessä hän kohautti olkapäitään ja sanoi "no plans". Syy reittivalintaan oli se, että parin päivän kovan tuulen ja uuden lumen puuttumisen takia, vakioreitti Lyskammin alapuolelta kohti Stafalia oli jo täysin läpilaskettu, eli koskematonta reittiä ei sieltä olisi enään löytynyt. No, tämä ei meitä haitannut, joten siitä vaan oppaan perässä matkaan.

Pääpiirteittäin laskeminen oli aika helppoa, sillä todella jyrkkää ei ollut missään. Haasteita meille suksimiehille aiheutti lumen pinta, eli paikkapaikoin pinta ei kestänyt meidän painoa ja aivan yllättäen suksi upposi lumen sisään. Tällöin yleensä suksi vie miestä eikä päinvastoin.Erityisesti kun tämä tapahtui suksen takaosassa, niin tasapainon kanssa sai olla tarkkana. No, onneksi sieltä löytyi myös mukavaa laskettavaa, vaikka uutta lunta, puuterilumesta puhumattakaan, ei reitiltä oikeasti löytynyt. Mutta kyllähän se aina on kivaa korkkailla mestoja, ja havaita että ketään muita ihmisiä ei ole takana tulossa, vaan kaikkialla on täysin hiljaista.

Ja ne maisemat. Upeaa, kerrassaan upeita näkymiä kaikkialla. Toivottavasti kuvat onnistuvat, niitäkin voidaan tänne jossakin vaiheessa laittaa näkyville. Samoin sää, joka oli täysin aurinkoinen ja hyvin lämmin. Kun olimme päässeet takaisin kylään, niin ensimmäinen ajatus mielessäni oli "Uno birra litro..."

Mutta ehdottomasti kannattava reissu, ja varmasti tuollainen pitää joskus tehdä uudestaan. Statistiikan mukaan laskulle tuli vertikaalia noin 2400 metriä, on se ihan hyvä lukema yhdelle laskulle. Ohessa vielä pari kuvaa, molemmat kuvaruutukopioita, joten laatu voi olla sitä sun tätä.

Reittimme ylhäältä alas, noin suunnilleen siis.

Korkeuskäppyrää by Suunto.