Giro d Espoo 2014

Viime syksynä päätin aloittaa systemaattisen treenaamisen, jonka tavoitteena oli parantaa suorituskykyäni vuoden 2014 pyöräkisoissa. Treeniohjelmista ja analyyseistä on vastannut Esa Skyttä Resistentiasta.

Samaan aikaan kävin Helsingin Urheilulääkäriasemalla perusteellisessa polkupyöräergometriatestissä, jonka perusteella sain tietää kuntotilanteeni syyskuussa 2013. Kävin uudelleen samassa testissä toukokuussa 2014, ja testien perusteella kehitystä oli tapahtunut jokaisella osa-alueella. Esimerkiksi polkuvoimaa oli tullut 10% lisää, nyt katkeamispiste löytyi 330 watin kohdalta. Merkittävin parannus oli kuitenkin veren laktaattitasojen selkeä aleneminen. Arvot olivat huomattavasti alempana kautta linjan, ja ne alkoivat kunnolla nousta vasta kun syke alkoi nousemaan 155 yläpuolelle.

Ylläolevien testien perusteella lähdin eiliseen kisaan luottavaisin mielen. Menin samaan 30 km/h ryhmään kuin viime vuonna, mutta nyt lähemmäksi kärkeä. Tavoitteena oli polkea ryhmässä alusta loppuun, pitää huolta siitä ettei sykkeet nouse kuin satunnaisesti tuon 155:n yläpuolelle ja huolehtia myös juoma- ja ruokahuollosta.

Kaikki tuo tuli tehtyä hyvin, ja ilman ongelmia. Ryhmäajoa oli tullut opeteltua, ja ajossa keskellä ryhmää ei ollut mitään vaikeuksia. Peesissäkin tuli aika paljon ajeltua, joten oppia vuoden takaisesta on näköjään tullut. Noin 10 kilometriä ennen maalia otimme pikkuporukalla irtioton pääjoukosta ja lähdimme vuorovedoin ajamaan pääjoukolta karkuun. Tämä joukkomme hajosi muutaman kilometrin jälkeen, kun kaikki mukana olleet eivät pysyneet mukana. Kun maaliin oli matkaa kuutisen kilometriä, niin eteemme tuli viimeinen isompi nousu, ja siinä päätin yrittää iskua. Sehän onnistui, ja jätin neljä muuta ajajaa selvästi taakseni. Ajoin yksin loppuun kovalla temmolla, ja maalissa olin ajalla 3 tuntia 44 minuuttia. Parannusta edelliseen vuoteen tuli aika mukavasti, 33 minuuttia.

Tulosten puolesta voinen uskoa että treeniohjelmista ja niiden säännöllisestä treenaamisesta on ollut hyötyä. Jatkan samalla tavalla eteenpäin, ja toivottavasti tulevan kesän muistakin kisoista on yhtä positiiviset fiilikset.

Lopuksi muutama käppyrä eiliseltä.

11 kilometrin kisäreitti. Bodomin kierroksella jengiä alkoi putoamaan...

Sykekäppyrät. Lopun irtiotto näkyy aika selvästi.

Kierrosajat per 5 km. Näidenkin perusteella lopussa ajettiin jo melko kovaa.

 

Viinejä Atlantin takaa

Vaikka olenkin harrastanut viinejä suunnilleen 25 vuotta, joista viimeiset 15 hieman vakavammin, niin mitään yksittäistä viinimaata tai -manteretta en ole halunnut löytää. Toki suurimmat vakiosuosikkini löytyvät Uudesta-Seelannista, Espanjasta ja Italiasta, mutta olen melkoisen avoin muillekin maille ja mantereille. Tästä hyvänä osoituksena toiminee viimeisin nettitilaukseni, jossa kaikki viinit olivat joko Argentiinasta tai USA:sta.

Laatikosta paljastui huippuluokan zinfandelia amerikkalaiselta Ridgeltä, rokkariosaston laatusyrahia Charles Smithiltä, puhdasta malbec-viiniä Argentiinan huipputuottaja Catena Zapata:lta ja hieman harvinaisempi sekoite Achaval Ferreriltä. Näistä ainostaan Charles Smithin Boom Boom Syrah pääsi suoraan kulutuskaappiin, muut menivät kypsymään muutamaksi vuodeksi. Tosin voi olla, että jos kesällä tulee järkättyä kunnon grillaussessiot, niin joku yllämainituista pääsee testaukseen. Tästä syystä pulloja pitää aina ostaa muutama kappale, vähintään se kolme.

Ohessa upeita pullokuvia ennen kaappiin menoa.

Hei hei, nähdään muutaman vuoden päästä.

Boom boom - Suomessa vain ravintolamyynnissä. Erinomaista.

Geyserville - iso zini ja tämä viinitalohan on suorastaan myyttisen arvostettu

Zapatan kakkosviini, tyylipuhdas Malbec.

Argentiinan nousevia tähtiä, italialaisen viinintekijän taidonnäyte

 

Juoksuruokaa

Hyvin menneen kisan jälkeen palkitsin itseni ja kotikannustusjoukkoni tekemällä pizzaa. Normaalisti pizza ei kuulu meidän ruokavalioon juuri koskaan, onhan siinä järkyttävä määrä rasvaa, suolaa ja hiilareita. Mutta hyväähän se aina on.

Meidän kotipizza tehdään alusta loppuun itse, eli ei mitään valmispohjia tai muita oikoteitä. Eli pikaruokaa tämäkään ei ole. Samoin täytteissä ei pihistellä, aidot italialaiset olisivat varmasti kauhuissaan näistä täytemääristä. Mutta tämä pizza onkin tarkoitettu meille, ei heille.

Ohessa kuvasarja onnistuneeseen kotipizzaan.

Kaikki alkaa hyvästä tomaattikastikkeesta.

Ja tunnin verran hiljaisella lämmöllä, niin hyvä tästä tulee.

Helppo perustaikina eli durum-jauhoja, suolaa, kuivahiivaa, oliiviöljyä ja lopuksi vettä.

Kovin homma oli tässä eli taikinan vaivaaminen. Tässä tulos 15 min jälkeen.

Täytteitä. Karitsan jauhelihaa, chorizoa ja paljon muuta.

Kaulittu pohja ja tomaattikastike. Perusta on valmiina,

Jauhelihaa ja kanaa, ei tietenkään sekaisin.

Melkein valmis kokonaisuus.

Vielä tomaatit päälle.

Lopuksi juustoraastetta ja 250-asteiseen uuniin noin 15 minuutiksi.

Boom Boom. Charles Smithin Syrah-osaamista.

Vähän vetäytymistä ja jäähtymistä.

Lopuksi rucolaa ja vähän ranskankermaa. Aivan mahtavaa!

HCR2014 - tulokset

Kisa meni osaltani ihan hienosti, loppuaikaan 1.54 olin enemmän kuin tyytyväinen. Aikatavoitteeni siis alittui kuudella minuutilla. Itse juoksu sujui hyvin alusta loppuun, melko tasaisesti tuli edettyä 5,30 kilometrivauhtia, ja lopun neljä kilometriä tulin sitten kovempaa. Viimeinen kilsa meni sitten ja reippaasti alle 5 min, joten voimavaroja oli vielä jäljellä.

Viralliseen tulospalveluun ei ole pääsyä, taitaa järjestäjien systeemit olla liian kovalla rasituksella, mutta ohessa linkki omiin statseihini, joista kaikki kohokohdat voi käydä tarkistamassa. Tuossa Garminin datassa on mukana vajaan kilometrin verran ylimääräistä kävelyä.

HCR 2014

Tänään taas on aika klassisen juoksukauden aloitukselle, eli HCR:lle. Matkana tietysti puolimaraton, joten 21,1 kilometriä pitäisi jaksaa kipittää. Tänä vuonna harjoituskilometrejä on takana hyvin vähän, eli alle 300 km, joten loppuajalla ei ole kovin suurta väliä. Lähden tavoittelemaan kahden tunnin alitusta, mutta katsotaan nyt miten tuo massajuoksu alkaa sujumaan.

Ensi vuonna olisi sitten 10. kerta HCR:ää, joten toivottavasti tämänvuotisesta kisasta jää niin hyvä mieli että tuonne omaan juhlajuoksuun kiinnostaa taas osallistua.

Reitti noudattelee pitkälti vanhoja ratoja, mitä nyt maaliintuloa on hieman muutettu, joten sitä pahinta loppunousua ei enään tarvitse äärirajoilla nykiä ylös. Suurin muutos on maalintulon jälkeisissä jutuissa, katsotaan myöhemmin miten ne sitten toimivat. Toivotaan parasta.

Ohessa reittikuvaus, joka on suoraan napattu HCR:n virallisilta sivuilta.

HCR 2014 reitti

Vappu menu 2014

Jatkoa eiliselle kirjoitukselle. Ruoat onnistuivat hyvin, ja hyvältä ne myös maistuivat. Ruokalistalta jäivät pois Naan-leivät, koska ruokaa oli muutenkin ihan riittävästi. Ohessa kuvasatoa eiliseltä ja tämän päivän vappubrunssilta.

Tästä lähtee hyvät kokkaussessiot. Aina.

Gazpacho, osa 1. Kalttaa tomaatit.

Gazpacho, osa 2. Pilko muut kasvikset.

Gazpacho, osa 2.1. Ota mukaan muut mausteet.

Gazpacho, osa 3. Kaikki valmiina.

Gazpacho, osa 4 - tästä lähtee.

Gazpacho osa 5, kaatoa valmis kylmä keitto.

Feta-kermaviili-kastike, osa 1 - osaset valmiina.

Feta-kermaviili-kastike, osa 2 - kermaviili + sitruuna.

Feta-kermaviili-kastike, osa 3 - lopullinen kastike valmiina.

Lihapullien maustearsenaalia. Tärkeitä lopputuloksen kannalta.

Paistovalmiit lihapullat. Maukkaita kuten aina.

Brunssi, osa 1 - manchegopallerot valmiina uuniin.

Brunssi, osa 2 - parsat ja uudet perunat kiehumassa.

Brunssi, osa 3 - perunasalaatti valmistuu.

Brunssi, osa 4 - valmis perunasalaatti.

Brunssi, osa 5 - chimurrikastikkeen valmistuksen ensimmäinen osa.

Brunssi, osa 6 - valmis chimurrikastike. Erinomaista makkaroiden ja perunoiden kanssa.

Brunssipöytä melkein valmiina,

Välikuplat a' la Ruinart.

Valmis peruna-parsapapusalaatti. Lisukkeena uunitomaatteja.

Koko kokonaisuus, ei muuta kuin nauttimaan.

Lautasella, setti 1.

Samaan aikaan ikkunassa, Söhveli ja Ilmari.