Juoksuruokaa

Hyvin menneen kisan jälkeen palkitsin itseni ja kotikannustusjoukkoni tekemällä pizzaa. Normaalisti pizza ei kuulu meidän ruokavalioon juuri koskaan, onhan siinä järkyttävä määrä rasvaa, suolaa ja hiilareita. Mutta hyväähän se aina on.

Meidän kotipizza tehdään alusta loppuun itse, eli ei mitään valmispohjia tai muita oikoteitä. Eli pikaruokaa tämäkään ei ole. Samoin täytteissä ei pihistellä, aidot italialaiset olisivat varmasti kauhuissaan näistä täytemääristä. Mutta tämä pizza onkin tarkoitettu meille, ei heille.

Ohessa kuvasarja onnistuneeseen kotipizzaan.

Kaikki alkaa hyvästä tomaattikastikkeesta.

Ja tunnin verran hiljaisella lämmöllä, niin hyvä tästä tulee.

Helppo perustaikina eli durum-jauhoja, suolaa, kuivahiivaa, oliiviöljyä ja lopuksi vettä.

Kovin homma oli tässä eli taikinan vaivaaminen. Tässä tulos 15 min jälkeen.

Täytteitä. Karitsan jauhelihaa, chorizoa ja paljon muuta.

Kaulittu pohja ja tomaattikastike. Perusta on valmiina,

Jauhelihaa ja kanaa, ei tietenkään sekaisin.

Melkein valmis kokonaisuus.

Vielä tomaatit päälle.

Lopuksi juustoraastetta ja 250-asteiseen uuniin noin 15 minuutiksi.

Boom Boom. Charles Smithin Syrah-osaamista.

Vähän vetäytymistä ja jäähtymistä.

Lopuksi rucolaa ja vähän ranskankermaa. Aivan mahtavaa!