Col du Kaunispää - KOM

Päivävaellusten jälkeen oli hyvä ottaa vähän kovempi treeni, ja mikäs sen parempi vaihtoehto olisi ollut kuin mäkitreeni mökin viereisessä Kaunispään nousussa. Siispä kapearenkainen pyörä esiin, pukeutuminen lajinomaisesti ja eikun treenaamaan.

Mielestäni keksin tuolle nousulle loistavan nimen eli Col du Kaunispää, kansainväliseen tyyliin tietysti, nousun pituus Saariselän alemmasta liikenneympyrästä huipulle on 2,65 kilometriä, keskijyrkkyyden näyttäessä lukemaa 5,3% ja maksimijyrkkyys oli näköjään 8,5%. Tälläisiä mäkiä ei Suomesta ihan hirveän useita löydy, joten pitihän tämä päästä testaamaan.

Joten alkuun laskettelin Kaunispään Etelärinteillä sijaitsevalta mökiltä alas kohti Saariselän keskustaa, pyörittelin siellä sen kymmenen minuutia, ja sitten töihin. Ekan nousun otin hieman tunnustellen, sillä en ollut lainkaan varma, miten nouseminen lähtisi sujumaan. Onneksi oli pienoinen myötätuuli koko nousun ajan, nimittäin paljaassa tunturissa pienelläkin tuulella on aika iso merkitys. Ekan nousun loppuaikani Kaunispään huipulla oli 10:15:00, ja kyllä sykkeet olivat yli 160:n. Eipä muuta kuin hieman juomaa, ja pyörä alamäkeen. Siinä sitten kyllä huomasi tunturituulien merkityksen, nimittäin en vapaalla laskulla saanut edes 50 km/h nopeutta mittariin, ja pyörä tuntui melko levottomalta.

Seuraavaan nousuun päätin laittaa kaikki paukkuni, eli aloitin jo alhaalta kovempaa, ja päätin että vauhti ei missään kohtaa saa hiipua alle 15 km/h nopeuteen. No, lopputulos ylhäällä oli sitten uusi ennätys 9:42:00, ja hengitys rahisi sen verran, että tehokkaille astmalääkkeille olisi ollut käyttöä. Vaatimattomasti voin todeta, että tuolla ajalla johdan kaikkia tänä vuonna ko. mäen nousua yrittäneitä kuskeja aika selvästi, ja jopa all-time listalla tuolla ajalla pääsee 2. tilalle. Tässä vaiheessa olen siis Col du Kaunispään KOM (King of Mountain) mallia 2016. Toivottavasti kukaan tiukempi kuski ei tuota mäkeä enään syksyllä yritä tosissaan ajella ylös, ja tittelini säilyisi loppuun asti. Adrenaliinipiikki taisi olla sen verran kova, koska alamäessä päätin myös yrittää kovempaa nopeutta, ja tietyissa kohdissa polkemalla sain Garminin mittariin lukeman 55 km/h. Ei mikään supernopeus, omassa kotimäessäni Palojoella saan aina kovemmat nopeudet. Sen verran paljon vastatuuli söi tästä yrityksestä.

Kolmannen nousun alkaessa tiesin että eväät huippusuoritukseen oli jo syöty, joten ajattelin ajaa tämän ylös tasaisesti pyörittäen. Homma eteni ihan hyvin 2/3 koko matkasta, mutta jyrkimmällä yläosuudella tielle tuli sitten porotokka, jonka kanssa jouduin hieman neuvottelemaan pelisäännöistä ja marssijärjestyksestä. No, hyvä loppuaika meni tuossa ihmettelyssä täysin pipariksi, joten poljin hieman kevyemmin ylös saakka. Kello taisi näyttää aikaa 11:18:00, joten selvästi huonoin loppuaika tästä noususta tuli.

Tyytyväisenä otin viimeiset juomahörpyt, pyörä alamäkeen ja kohti omaa mökkiä. Treeni oli siinä, ja kyllähän sitä tunsi taas tehneensä. Kamat kasaan, ja kohti uusia seikkailuja, eli ylemmäs pohjoiseen.

Käppyrät näyttävät hyvin sekä nousut että rasitukset. Ja voin kyllä sanoa, että loppuvaiheen jyrkimmillä osuuksilla homma alkoi jo tuntumaan vähemmän hyvältä...

Nousukäppyrät, ihan hienoa graafia.

Sykkeet seuraavat kyllä nousumetrejä, mitä nyt kakkosnousussa on hieman kovemmat numerot.

Statistiikkaa by Garmin.