Söin muroja aamiaiseksi

Olen alusta saakka inhonnut Facebookia.
Kammottava yhteisöpalvelu.

"Heräsin juuri", "Söin muroja aamiaiseksi", "Töissä on tylsää". "Karsee krapula."
-kuinka valtavan mielenkiintoista

"Mul o 1156 ystävää"
-kaikki varmasti tosiystäviä

"Allekirjoita adressini, pelaa sitä, pelaa tätä, tässä ovat top 5 autot, jotka olen omistanut..."
- mielummin teen vaikka työajankirjausta kuin tuota shaibaa
- tosin olen provosoitunut vastaamaan yhteen kyselyyn, joka koski pääkaupunkiseudun jääkiekkojoukkueiden paremmuutta (tämä on pyhä)

Iltalehdessä lisää raivostuttavia piirteitä.
Ei vain ole mun juttuni.

/MrsT

HCM 2009 - Via Dolorosa

HCM 2009 on sitten takana, ja nyt voisi taas sanoa ettei koskaan enään. Tai ainakin tuollaiset ajatukset tulevat mieleen, kun miettii eilisen päivän viimeisiä 12 kilometriä. Todellinen Via Dolorosa. Juoksuni sujui ekat 30 km ihan suunnitelmien mukaisesti, olin tuohon pisteeseen saakka jopa hivenen aikataulustani edellä, vaikka itse juoksun aikana kuumuus oli aika kova ja matkamittari näytti noin 50 m / 1 km liikaa, joten treenivauhti oli antanut hieman väärän kuvan omasta juoksuvauhdista.

Kolmenkympin jälkeen tulivat krampit, alkaen vasemmasta pohkeesta ja edeten järjestyksessä oikeaan reiteen, joten juokseminen oli melko hankalaa. Erityisesti ylämäet ja myös alamäet tuottivat vaikeuksia, ja kävelyksihän nuo krampit etenemisen pakottivat. Viimeiset 2 km Manskun reunamaa ja maaliin saakka vedin väkisin, tyyli ja askel vapaa, eikä enään kovin lennokas. Allaolevista statistiikkakuvista voi saada jotakin osviittaa matkasta ja rasituksesta:

HCM 2009 loppuaikani oli 4:07:31, ja tavoitteeni oli siis tuon 7 min 31 paremmalla puolella. No, maaliin pääsin ja huolto toimi erinomaisesti, joten kaiketi tuo oli suunnilleen tyydyttyvä suoritus. Positiivista oli myös se että kuumuudesta ja krampeista huolimatta aikani parani viime vuodesta 10 minuuttia, joten jos sitä kuitenkin vielä ensi vuonna...

Mr. T.

HCM 2009

Huomennahan tuo pitäisi juosta. Tavoitteena on ainakin harrastajalle maaginen neljän tunnin alitus. Käytännössä se tarkoittaa 5,40 / km vauhtia alusta loppuun. Pitkät juoksutreenit ovat aika helposti menneet tuota vauhtia, mutta huomennahan tuo nähdään. Katsotaan nyt miten tuo lähtee sujumaan, ja pääsenkö tavoitteeseeni. Uskotaan ja toivotaan niin.


Kaikki valmistelut on jo tehty, treenaukset ajoitettu mahdollisimman oikein ja jopa tankkaus on suoritettu viimevuotisilla ja hyvin toimineilla ohjeilla. Huomisen onnistumisen ratkaisee enään päivän juoksukunto, sillä sääkin lupaa ihan hyvää...

Myyräkuume

Ei vaan koira.
Tuommoinen on tilattu.
Odotusaika noin 12 kk.

Vain urpot ajaa ilman

Viimeaikainen keskustelu pyöräilykypärän käytöstä nyppii.

Kertokaa yksi hyvä syy miksi ei pitäisi kypärää?

Bowling

Juhlistimme myötä- ja vastamäkiemme vuosipäivää pistämällä keilat kumoon.
Fun.















Tourin päättyminen saattaa aiheuttaa lieviä vieroitusoireita, jotka on hyvä lopettaa aloittamalla Vueltan spekulaatiot.

Loma muuten loppuu just.
Mutta uudet projektit niin loma- kuin urheilukuvioissa ovat jo hautumassa...

Kesäloma 2009 - osa VII (Ranska - Alsace)

Lomamme toinen pääkohta oli tutustuminen Alsacen viinialueeseen, käynti muutamalla viinitilalla ja tastingissä sekä alueen pikkukylien ihastelu. Itse asuimme alueen "pääkaupungissa" eli Colmarissa. Kaupunki jäi mieleemme hyvin miellyttävänä ja arkkitehtuurisesti äärettömän kauniina. Kaupungin talot olivat hyvin värikkäitä, ja kaupungin pitkä historia näkyi kaikkialla. Samoin myös Tour de France kilpailu, jonka yksi etappi päättyi juuri Colmariin:

Kaupungin keskusta oli melkein kokonaan pyhitetty jalankulkijoille, mitä nyt autolla ranskalaiseen tapaan mekin siellä muiden turistien joukossa ajoimme, sillä hotellimme sijaitsi aivan kaupungin ytimessä:

Ja sitten siihen pääsyyhyn, miksi me Colmariin tultiin - Alsacen viinit! Alueen viinejä myytiin tietysti jokaisessa nurkassa, ja katuravintoloissa niiden hintataso oli ihailtavan edullinen. Harvemmin sitä erinomaista gewurtzia tai pinot grissiä saa ravintolassa 20 euron ulosmyyntihintaan. Seuraavana päivänä kun ajoimme viereiseen Ribeauvillen kylään ja tutustuimme mm. Andrea Kientzlerin tilaan, niin havaitsimme että hintataso pysyi kautta linjan edullisena - tai ainakin huomattavasti Suomen hintoja halvempana. Hyvä niin, ja tokihan mukaamme tarttui 14 pulloa mm. Kientzlerin ja Domaine Ostertagin laatutuotteita. Paras tasting-tapahtuma oli Domaine Ostertagin, jossa tämän pienen perheyrityksen eräs omistajista Annie Ostertag kertoi laajalti heidän viinien taustoista, bioviljelystä ja kaikesta muusta. Erinomainen kokemus!. Samoin ajelu pitkin Route des Viniä myöten eri kyliin jäi kyllä mieleemme. Alla muutama kuvaotos matkan varrelta:

Kaikenkaikkiaan Colmarista ja Alsacesta jäi meille erittäin positiivinen kuva, jonka ansiosta meidän diggaama ranskalaisuus sai taas muutaman ylimääräisen plussapisteen.

Mr. T.