Jälkilöylyt

HCR taisi olla sen verran kova suoritus, että mahdollisesti jo taustalla piilotellut flunssapöpö pääsi nujertamaan oman puolustusjärjestelmäni. Tästä syystä olen ollut viimeiset 10 päivää flunssan kourissa, ja vasta nyt tauti alkaa selvästi poistumaan. Vieläkin on hieman tukkoista, mutta voitolla ollaan. Kuitenkaan treenaamista ei vielä uskalla aloittaa, pari päivää ajattelin vielä lepuutella. Eli sellainen toukokuu tähän mennessä. Treenausmielessä hyvin mollivoittoisesti on kuukausi edennyt, ja mahdollisesti tämä flunssa estää osallistumiseni kuun lopulla ajettavaan Giro d'Espoo ajoon. En usko saavani tarpeeksi treenikilometrejä kasaan, jotta tuo 110 km ajomatka sujuisi mukavasti. Mutta katsotaan tuota osallistumista vielä kerran ensi viikolla. Aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan, ja tässä tapauksessa harmitus on juuri nyt aika suuri. Mr. T

HCR 2012

Tulipahan tuo kisakausi avattua perinteitä kunnioittaen eli HCR:n puolimaratonilla. Aamun epävakainen sää muuttui juuri startin aikana mukavan puolipilviseksi, ja koska tuulikaan ei juuri häirinnyt, niin juoksusää oli mitä mainioin. Samoin kisan tunnelma, ennätysmäärä osallistujia, joista useimmat olivat mukana rennolla mielellä. Eli mitään tönimistä ei ainakaan kakkoslähtöryhmässä ollut lainkaan, itse pystyin juoksemaan täysin omaa juoksuani koko 21,1 km matkan. Lisäksi kannustajia oli mukavasti ympäri reittiä, ja myös oma tsempparini oli kahdessa eri kohdassa lisäämässä mieheen vauhtia.

Itse juoksu sujui ennakkoaavisteluista poiketen melkoisen hyvin. Loppuaika 1 h 56 min ei tietenkään ollut viimevuotisen huippuaikani veroinen, mutta vähäiseen treenimäärään nähden olin tuohon oikein tyytyväinen. Tavoitteeni oli kahden tunnin alitus, eli 5,40 min / km juoksuvauhti, mutta lopulta kykenin vetämään koko matkan 5,30 min kilometrivauhtia. Ainut murheeni oli oikean pohkeen kramppaus, josta eka muikkari tuli jo 7 km kohdalla, toinen 14 km kohdalla ja lopulta vikan 1,5 km matkalla jouduin kävelemään jokaisen ylämäen, sillä kramppi nappasi kiinni juuri ylämäkiä juostessa.

Kaikki kisat on mukava päättää stadikan sisälle, takasuoraa pitkin kohti maaliviivaa juosten. Niin eilenkin, ja kun nimeni oli sitten isolla tulostaululla, niin olin enemmän kuin tyytyväinen suoritukseeni. Ja kun tuloksia katselin, niin omalla ajallani löin mm. juoksuhullun ministerimme Alexander Stubbin yli kymmenellä minuutilla. No, ehkäpä Alexilla on tuohon aikaan hyvä selitys, mutta olin kuitenkin häntä tuon verran nopeampi... :-)

Muutama kuvaotos ennen matkaa ja matkalta. Kuvaajana oma hovikuvaajani, kaunis kiitos hänelle.

Ennen lähtöä. Juu, en lämmittele ennen kisoja. En.

13 km, itse kuvassa keskellä.

18 km, kyllä tästä maaliin selvitään.

Kyllähän se statistiikan mukaan koville otti.

Varma alkukesän merkki

Itselleni varma kesän, tai oikeammin alkukesän, merkki on HCR-puolimaraton. Tänäänhän se taas juostaan, ja itsekin olen siellä mukana. Tänä vuonna tietoisesti muutin treenaamisen painopistettä juoksusta pyöräilyyn, joten juoksukilometrejä on takana vain noin 45% edellisvuoteen verrattuna. Täten oma aikatavoitekin on selkeästi hitaampi, eli jos suoriudun 21,1 km:n kisamatkasta edes sekunnin alle kahden tunnin, olen tyytyväinen. Lisähaastetta tuo se, että melkein kaikki pidemmät treenit ovat hyytyneet erilaisiin ongelmiin, olivat ne sitten jaloissa tai vatsassa. Eli tällä hetkellä oma tunnelmani on kaikkea muuta kuin luottavainen.

Mutta katsotaan illemmalla miten matka sujui, vai tuleeko toinen DNF. Toivottavasti ei.


Mr. T.

Palauteboksi

Erinomaista palvelua tänään Suunnolta ja Minna Parikan myymälästä. Joillain homma vain pelaa. Kiitos kaunis.

Traineri

Keskellä syvintä talvea tuli hankittua Eliten traineri, jolla on sitten tuolla autotallissa tullut poljettua useamman tunnin verran. Sekä kotisektori ja että vakituinen pyöräkauppiaamme Sami ovat vahvasti epäilleet mielenterveyttäni, koska heidän mielestään polkeminen autotallissa jotakin Tour de Francelta tuttua ylämäkeä kuten esim. Col du Tourmaletin rajua loppuvetoa, ei voi olla kovin viisasta tai mielekästä. Mutta voin sanoa, että kyllähän noita Spotifyn hyvien soittolistojen tahdissa jaksaa kivasti polkea.

Toivon myös että noiden mäkitreenien ansiosta polkuvoimani olisi kehittynyt myös luonnossa tapahtuvia ajosessioita ajatellen. Ainakin trainerin statistiikka kertoo kehittymisestä, joten tulokset voivat kertoa puolestaan, tai sitten ei. Yli 300 watin polkutehojen ylläpitäminen koko treenin ajan on aika vaativa homma, voin taata sen. Lisäksi poljetut huipputehot muutaman minuutin ajalta ovat pyörineet 450 watin hujakoilla, ja tuo on jo aika paljon tavalliselta keski-ikäiseltä harrastajapolkijalta.

Ohessa parin treenin statistiikkaa. Klikkaamalla noita suuremmiksi, niistä selviää vaikka mitä dataa, mutta sykelukemat eivät pidä paikkaansa, sillä Elite Realaxiom ei oikein ymmärrä oman Suunto T6D:n lähettämää dataa. Pitäisi varmaankin kokeilla Garminin sykevyötä, jos vaikka sen avulla saisi noi sykelukematkin oikein.

Col du Tormalet, 18 km pelkkää ylämäkeä...

Tempotreeni

  

Pääsiäinen

Pääsiäinen on sujunut rentoilun ja perheen parissa. Ei lainkaan huonoa. Perjantaina tein pitkän kaavan mukaan ruokaa, ja sama on edessä tänään sunnuntaina. Muutama päivä sitten menu koostui osittain tutuista, osittain uusista sekä osittain pöllityistä ideoista. Suurimmalta osalta kokonaisuus onnistui hienosti, mutta kokki ei ollut aivan tyytyväinen väliruokana tarjotun fenkolirisoton rakenteeseen. Risotto oli hieman liian kuivaa omaan makuuni, mutta sen maku oli kyllä aivan mainio. Voimakkaasti fenkolilta ja sitruunalta maistuva kokonaisuus toimi italialaisen Lahn Sauvignon kanssa oikein upeasti. Ennen tuota tarjosin kevään ekat parsat, tällä kertaa voin ja parmesaanin kanssa pannun kautta pyöräytettynä. Njam.

Pääruokana oli tietysti karitsaa. Onneksi tuoretta ja kotimaista karitsaa saa hyvistä ruokakaupoista, joten ei ole mitään syytä tarttua pakasteeseen, joka on alunperin toiselta puolelta maailmaa. Maustoin ulkofileet suolalla, pippurilla sekä salvialla. Pinnat nopsasti pannulla, ja sitten lopuksi uuniin. 120 astetta, ja sitten kun sisälämpötila oli toivottu, niin lihat pois uunista. Pieni vetäytyminen ja pöytään. Karitsan kanssa tarjoiltiin haudutettuja shalottisipuleita ja siitakesieniä, sekä paistetusta pekonista, yrteistä ja rosamunda-perunasta tehtyä kakkua. Kokonaisuus toimi aivan erinomaisesti, ja myös viini rokkasi hyvin yhteen. Australialaisen Nugan Estate Durif:in hillomaisen kypsä hedelmäisyys sopi erinomaisesti yhteen karitsan, pekonin savuisuuden ja sienien tuoman metsäisyyden kanssa. Aivan mahtava viini tälläiselle ruoalle.

Jälkiruokana oli marenkikakkua, jonka Mrs. T teki jo aamulla. Kakku on aivan mahtavaa, mutta onhan siinä duuniakin. Vaikka itse en ole marenkijälkkäreiden suurin ystävä, niin tässä kakussa marengin sitkos ja makeus, passionhedelmän ja luomusitruunan raikkaus toimivat hyvin yhteen.    

Tänään sunnuntaina toinen menu, mutta eiköhän laatu pysy samalla tasolla.

Lopuksi muutama kuvaotos perjantailta.

Pääsiäishanu

Aurinkoista pääsiäistä kaikille. Meillä hengaillaan pihalla, istutetaan narsisseja ja helmililjoja ruukkuihin, juodaan inkivääriolutta ja syödään taivaallista ruokaa, ja suklaamunia. Ja nukutaan pitkään. <3

Omavaraiseksi rucolan suhteen?