Oma piha

Kolmas kerta - Boulevard Social

Vanhan sanonnan mukaan kolmas kerta toden sanoo, ja ehkäpä se useasti pitääkin paikkaansa.
Kirjoituksen otsikko perustuu siihen faktaan että Boulevard Social on Helsingin nykyisen ravintolaskenen ykköskenttään kuuluvien Tom Björkin ja Markus Wikbergin kolmas ravintola. Ne kaksi muuta ovat tietysti maineikkaat sisarukset Farang ja Gaijin.

Jos sekä Farang että Gaijin edustaa makumaailmaltaan modernia thai/korea/japani sektoria, niin Bulevardin alkupäässä pyöritään Välimeren ympäristössä. Onneksi Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka kuuluvat myös välimeren ympäristöön, joten mainion mausteisiakin ruokia ovat kaksikko apulaisineen ruokalistalle kehittäneet.

Kävimme testaamassa ravintolan heti tuoreeltaan, toukokuun lopussa se oli auki neljättä
päivää. Keskiviikkoiltana ravintola oli melkein täynnä, onneksi rentoa salihenkilökuntaa oli reippaasti työvuorossa, joten tarjoilu pelasi oikein mukavasti.

Itse ruoka perustuu muista ravintoloista tuttuun ajatukseen, eli pieniin maisteluannoksiin, joita sitten jaetaan pöytäseurueen kesken. Menu oli sen verran pitkä, että me valitsimme maistelumenun, Menu Boulevardin, jolla uskoimme saavamme parhaan läpileikkauksen ravintolan osaamisesta. Samaa linjaa jatkoimme viineissä, eli otimme menun ruokiin räätälöidyt viinipaketit. Viinilistan kävin lävitse, ja havaitsin että Janne Hallan kokoama ja mielenkiintoinen lista oli järkevästi hinnoiteltu, iso osa pulloista maksoi alle 50 €. Toki listalta löytyi hienoja ja kalliita aarteitakin.

Ensimmäisen alkupalan aikana tuli mieleen että ruoka ja mausteet ovat tikissä, kuten herrojen muissakin ravintoloissa. Luonnollisesti harissa tehdään alusta alkaen itse, samoin kaikki muut maustesekoitukset ja -tahnat. Jos tykkää vihersimpukasta ja mausteista, niin varmasti tykkää tästä. Itselleni alkuruoan mausteet olivat pop, mutta vihersimpukka ei.

Seuraava ruokalaji tuli pöytään niin nopeasti, että ensimmäinen oli vielä kesken. No, kyseessä oli marmorihärästä tehtyä tartaria, jonka päällä oli harissalla maustettua remoulademassaa. Tämä toimi hyvin, ja epäilyistä huolimatta myös seuralainen veti annoksen alas tyytyväisenä.

Sitten pöytään ilmestyi kampasimpukkaa mahtavassa liemessä (hyvää), pieniä, mintulla maustettuja lampaankyljyksiä (pieni pettymys), rapeapintaista lohta (positiivinen yllätys) sekä pieniä pitaleipiä. Tämä neljän eri ruokalajin setti sisälsi siis sekä onnistumisia että tavanomaisempia esityksiä, joten kokonaisuus jäi sellaiseksi 8 - 8+ arvoiseksi.

Pääruokaa jouduttiin sitten jo odottelemaan, mutta tässä kohtaa se todellakin kannatti. Nimittäin "grillattu kebabvarras" lampaasta hyvillä lisukkeilla oli täysosuma. Itsekin kun teen aika paljon lammasruokia ja -lihapullia, niin kyllä tämä setti veti hymyn huulille. Erinomainen suoritus.

Jälkiruokana tarjottiin makeaa baklavaa jäätelön kera, tietenkin tykkäsin myös tästä.

Kokonaisuuta Boulevard Social sisälsi sekä hittejä että huteja, mutta plussan puolelle tuo toki meni. Itse antaisin neljä tähteä tai kouluarvosanan 8 1/2. Eli matkaa sisarravintoloihin toki jäi, samoin muihin Helsinkin ykköspaikkoihin, mutta todennäköisesti Boulevard Social pyrkiikin profiililtaan hieman rennommaksi. Oman rahan ravintola se toki on, mutta menukokonaisuudet suositusviineineen kahdelle maksaa noin 250 euroa, eli kyseessä ei ole mikään halpa perusravintola, vaan laadukas kokonaisuus.

Suosittelen, ja tulemme varmasti tuolla uudestaankin käymään.

Piha kuntoon

Olen odotellut kiireisiä puutarhaurakoitsijoita vasta kesäkuun puolella tänne meidä pihalle. Mutta eilen tuli kiireinen soitto, jossa tarjottiin urakasta ylijääneitä valmisnurmikon osia niin edullisesti, että ei voinut kuin muuttaa alkuperäisiä suunnitelmia ja päästää jyrsijät pihalle jo tänään.

Olin ajatellut laatoittaa ja kattaa soralla työstämättömän osan pihasta, mutta nyt sinne tuleekin nurtsia.

Grillikauden avaus

Kun kerran muutettiin kerrostalosta omalla pihalla varustettuun paritaloon, niin pitihän sitä myös grilli hankkia. Ja koska halusin kunnon vehkeet heti alusta pitäen, sekä suhtaudun ruoanlaittoon melko vakavamielisesti, niin eihän grillin valinnassa ollut kuin yksi vaihtoehto - Weber brikettigrilli.

Tietenkään briketti- tai hiiligrilli ei ole mikään nopeutta arvostavan kokin ruoanvalmistusväline, mutta mielestäni ruoan laitossa ei muutenkaan saisi koskaan olla kiire. Tästä syystä brikettigrilli sopii erinomaisesti mukaviin lauantai-iltapäiviin ja melko hitaasti valmistuvaan ruokaan, jossa on sitten erinomainen hiiligrillin tuoma lisämaku.

Ensimmäinen testaus oli hyvin yksinkertainen. Brikettien sytytys mainiosti toimivalla piippusytyttimellä ja sitten vain odoteltiin 30-40 minuuttia niiden valmistumista. Tämän jälkeen niiden kaataminen grillausalustalle ja näin grilli oli valmis ruoanlaittoon. Sitten vaan sopivia ruokia kuvun alle kypsymään, tietenkin kypsymisajan sanelemassa järjestyksessä. Homma oli hyvin helppoa, pari kertaa kääntelin eri aineksia ja ruoka oli valmista noin 15 minuutissa.

Tämä ruoanvalmistusmenetelmä tulee tulevana kesänä olemaan useamman kerran käytössä.

Eka kerta. Sytytyspalat toimivat erinomaisesti.

Ei savua ilman tulta.

Kohta alkaa olla valmista.

Grillausvalmiit briketit grilliin

Vain ruoka puuttuu.

Grillausaika 5 min, kohtapuoliin valmista.

Lämpötila nousi helposti 175-200 asteen välille.

Jälkilöylyt

HCR taisi olla sen verran kova suoritus, että mahdollisesti jo taustalla piilotellut flunssapöpö pääsi nujertamaan oman puolustusjärjestelmäni. Tästä syystä olen ollut viimeiset 10 päivää flunssan kourissa, ja vasta nyt tauti alkaa selvästi poistumaan. Vieläkin on hieman tukkoista, mutta voitolla ollaan. Kuitenkaan treenaamista ei vielä uskalla aloittaa, pari päivää ajattelin vielä lepuutella. Eli sellainen toukokuu tähän mennessä. Treenausmielessä hyvin mollivoittoisesti on kuukausi edennyt, ja mahdollisesti tämä flunssa estää osallistumiseni kuun lopulla ajettavaan Giro d'Espoo ajoon. En usko saavani tarpeeksi treenikilometrejä kasaan, jotta tuo 110 km ajomatka sujuisi mukavasti. Mutta katsotaan tuota osallistumista vielä kerran ensi viikolla. Aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan, ja tässä tapauksessa harmitus on juuri nyt aika suuri. Mr. T

HCR 2012

Tulipahan tuo kisakausi avattua perinteitä kunnioittaen eli HCR:n puolimaratonilla. Aamun epävakainen sää muuttui juuri startin aikana mukavan puolipilviseksi, ja koska tuulikaan ei juuri häirinnyt, niin juoksusää oli mitä mainioin. Samoin kisan tunnelma, ennätysmäärä osallistujia, joista useimmat olivat mukana rennolla mielellä. Eli mitään tönimistä ei ainakaan kakkoslähtöryhmässä ollut lainkaan, itse pystyin juoksemaan täysin omaa juoksuani koko 21,1 km matkan. Lisäksi kannustajia oli mukavasti ympäri reittiä, ja myös oma tsempparini oli kahdessa eri kohdassa lisäämässä mieheen vauhtia.

Itse juoksu sujui ennakkoaavisteluista poiketen melkoisen hyvin. Loppuaika 1 h 56 min ei tietenkään ollut viimevuotisen huippuaikani veroinen, mutta vähäiseen treenimäärään nähden olin tuohon oikein tyytyväinen. Tavoitteeni oli kahden tunnin alitus, eli 5,40 min / km juoksuvauhti, mutta lopulta kykenin vetämään koko matkan 5,30 min kilometrivauhtia. Ainut murheeni oli oikean pohkeen kramppaus, josta eka muikkari tuli jo 7 km kohdalla, toinen 14 km kohdalla ja lopulta vikan 1,5 km matkalla jouduin kävelemään jokaisen ylämäen, sillä kramppi nappasi kiinni juuri ylämäkiä juostessa.

Kaikki kisat on mukava päättää stadikan sisälle, takasuoraa pitkin kohti maaliviivaa juosten. Niin eilenkin, ja kun nimeni oli sitten isolla tulostaululla, niin olin enemmän kuin tyytyväinen suoritukseeni. Ja kun tuloksia katselin, niin omalla ajallani löin mm. juoksuhullun ministerimme Alexander Stubbin yli kymmenellä minuutilla. No, ehkäpä Alexilla on tuohon aikaan hyvä selitys, mutta olin kuitenkin häntä tuon verran nopeampi... :-)

Muutama kuvaotos ennen matkaa ja matkalta. Kuvaajana oma hovikuvaajani, kaunis kiitos hänelle.

Ennen lähtöä. Juu, en lämmittele ennen kisoja. En.

13 km, itse kuvassa keskellä.

18 km, kyllä tästä maaliin selvitään.

Kyllähän se statistiikan mukaan koville otti.

Varma alkukesän merkki

Itselleni varma kesän, tai oikeammin alkukesän, merkki on HCR-puolimaraton. Tänäänhän se taas juostaan, ja itsekin olen siellä mukana. Tänä vuonna tietoisesti muutin treenaamisen painopistettä juoksusta pyöräilyyn, joten juoksukilometrejä on takana vain noin 45% edellisvuoteen verrattuna. Täten oma aikatavoitekin on selkeästi hitaampi, eli jos suoriudun 21,1 km:n kisamatkasta edes sekunnin alle kahden tunnin, olen tyytyväinen. Lisähaastetta tuo se, että melkein kaikki pidemmät treenit ovat hyytyneet erilaisiin ongelmiin, olivat ne sitten jaloissa tai vatsassa. Eli tällä hetkellä oma tunnelmani on kaikkea muuta kuin luottavainen.

Mutta katsotaan illemmalla miten matka sujui, vai tuleeko toinen DNF. Toivottavasti ei.


Mr. T.