Talvipyöräilytyypit

Tänään on talven viimeinen päivä, ja huomisesta alkaa kevät. Vielä ei kuitenkaan tuolla kapearenkaisella ole mitään asiaa maanteille tai muillekaan baanoille, joten autotallissa pysytään vielä seuraavakin kuukausi.

Oheinen sarjakuvapiirtäjä Kaisa Lekan kuvaus erilaisista talvipyöräilijöistä ja erityisesti heidän harjoittelutavoistaan pitää täysin paikkaansa. Itse ainakin löydän itseni tuosta stripistä, yhdestä tai jopa kahdesta kuvasta...

Kaikki oikeudet by Kaisa Leka

Thaimaalaista ruokaa

Me molemmat, jotka tunnetusti diggaamme vahvoja etnisiä ruokia esim. intiasta tai thaimaasta, emme ole koskaan matkustaneet kumpaankaan noista maista. Primäärisyyt tähän löytyvät suoraan täältä kotoa, ei siitä sen enempää, joten siirrytään paremmin tämän blogauksen aiheeseen.

Lauantai-illan kunniaksi tein thaimaalaista kana-kookoscurryä, jota syötiin maustetun basmatariisin ja korianteri-limettirain kanssa. Aika nopeasti tuo kokonaisuus valmistui, ja ainakin meille molemmille ruoka myös maistui. Kokonaisuutena ruoka oli aloitushetkestä noin 45 min kuluttua ruokapöydässä, jota siis voidaan pitää melko nopeana suoritteena. Toki muutaman kanan rintafileen paloittelu ja marinointi aloitettiin parisen tuntia aiemmin, joten todellisuudessa tähän ruokaan taisi mennä aikaa se hieman vajaa tunti. Mutta kyllä kannatti, ja ohessa muutama puhelimella otettu värikuva ruoanlaiton vaiheista ja valmiista tuotoksista.

Nämä helpot ohjeet ovat tarvittaessa saatavilla, tai sitten googlaamalla omat versiot peliin.

Ensimmäinen työvaihe, kamat esiin ja töihin.

Toinen vaihe, vihannekset on jo pilkottu ja sitruunankuori raastettu.

Maustettu basmatiriisi on jo valmista.

Samoin tuoreella korianterilla maustettu kookos-kanacurry.

 

Treenejä

Sisätraineri on mahdollistanut säännöllisen pyörätreenaamisen läpi talven, ja tätä tulen tekemään niin pitkään kunnes luonto sallii normiajamisen ulkona. Eli talvipyöräilyä ei tälläkään kaudella taida ihan hirveästi mittareihin tulla, sillä kaikki lähiseudut ovat latujen valtaamia. Tosin muutamia hyviä polkupätkiä, joissa olemme itsekin kävelleet, kyllä ihan vierestä löytyisi, mutta oma saamattomuus nastarenkaiden kanssa estää tämänkin ajamisen. No, ehkäpä ensi vuonna autotallista löytyy tuplavanteet talviajoa varten, niin voidaan lopettaa tämäkin kitinä.

Mutta kyllä sitä sisälläkin tehokkaasti voin treenata. Ohessa eilisen treenin statsit, eli ihan rankka treeni. Nousumetrejä sellaiset 900, keskisyke 146 ja maksimi 173. Treenin vaativuutta kuvaava lukema osoitti lukemaa 3,6 eli melko kovaa treeniä. Hyvä fiilis tuon jälkeen itselläni oli, tiesi tehneensä jotakin.

Jatkossa alan tarkemmin noudattamaan omaa fillaritreeniohjelmaa, jonka juuri äsken Exceliin hahmottelin. Toivottavasti maltan alkuviikkojen aikana pysyä suunnitelmassa, sillä kevään edetessä pidemmälle ja kesän alkaessa ohjelma näyttää aika tiukalta ja vaativalta...

Yleiset numeroarvot eiliseltä.

Sykekäppyrää ja vaativuuspalkkeja

EPOC-arvon muuttuminen treenin edetessä

VO2-arvo. Täysiä ei vielä menty, mutta ihan kovilla tehoilla kuitenkin.

Kuukauden viinivinkki

Helmikuun viiniksi olen valinnut ihanasti poreilevan ja ihan jokaisen kotikeittiöstä saatavan veden. Sitä kun hiilihapottaa jollakin hyvällä laitteella, niin ei tarvitse kaupasta kantaa hiilihappovettä. Veden voi myös maustaa ihan millä tahansa tavalla, itse emme suosi valmistajien omia makupulloja, vaan teemme makuumme sopivan mikstuuran kaupan laimennettavista ja sokeroimattomista mehuista. Oma suosikkini on laadukas Belvoir:in seljankukkamehu, jota saa esimerkiksi Ruohonjuuresta.

Itse hapotuslaitteena olemme käyttäneet AGA:n Aqviaa. Laite hankittiin kotiimme 1,5 vuotta sitten, ja sen jälkeen emme ole ostaneet yhtään Vichy-pulloa kotiimme. Tämä on aika suuri ihme, sillä aiemmin olimme kyseisen juoman suurkuluttujia. Laite on toiminut täysin moitteettomasti, ja ainoastaan uusia hiilidioksidipulloja olemme joutuneet hankkimaan. Onneksi niitäkin saa melkein mistä tahansa.

Kaikenkaikkiaan hyvä hankinta, ja ainakin Aqvia on meidän mielestämme myös hyvän näköinen keittiökapistus. Mutta tärkeintä on käytön helppous ja maukkaat vedet. Tämä tälläkertaa näistä juomista. Ensikuussa mukana on sitten myös alkoholia.

Montafon, Grande finale

Viikko täällä Montafonissa meni tietysti liian nopeasti, mutta nyt on kamat pakattu ja matka kotiin voi huomenna alkaa. Viimeinen hiihtopäivä täällä oli erinomainen, lunta tuprutti koko päivän, joten me olimme kovin tyytyväisiä. Ski-routet ja jopa kumpareikot toimivat tänään, koska niissä oli paljon vauhtia hidastavaa nuoskalunta. Ja lopulta meillä molemmilla oli leveä hymy naamalla, musta ski-route mukavasti takana. Ja tämä tehtiin kahdesti.

Reissun kruunasi oma hotellimme, Sonnblick, jossa palvelu ja ruoka oli aivan mahtavaa. Itse asiassa tässä baarifiilistelyissä totesimme että tämä on paras hotelli jossa olemme koskaan Alpeilla olleet. Ja tähän on hyvä lopettaa tämä raportti.

Montafon, osa II

No niin, nyt on viisi hiihtopäivää täällä Itävallan Montafonissa takana, joten nyt on hiihtotaustaa sen verran takana, että analyysiä alueesta voin tehdä.

Itse Montafonin alue koostuu muutamasta erillisestä hiihtoalueesta, joista toiset ovat saavutettavissa hiihtäen, ja toiset taas vaativat bussimatkailua. Fyysisesti Montafon sijaitsee aivan Itävallan länsireunalla, ja täältä on hyvin lyhyt matka Sveitsiin. Alueen vieressä, tosin vuorien toisella puolella, sijaitsevat tunnetut hiihtokeskukset kuten St. Anton ja Ischgl.

Montafon sopii parhaiten kovavauhtista rinnehiihtoa hamuaville. Primääristi rinteiden profiili on jyrkähkö, ja täällä usein siniseksi merkattu rinne voi olla aika jyrkkä. Punaisista tai mustista puhumattakaan. Samoin rinteiden leveys miellyttää useimpia, eli tietyllä alueellä on todella leveitä ja profiililtaan vaihtelevia punaisia rinteitä.

No, mitä hittoa me offarilaskua diggailevat täällä sitten tehdään ?
Valitettavan huono lumitilanne on pakottanut meidätkin rinteeseen, joten tästä syystä me täällä rinteitä enemmän tai vähemmän innostuneena kiertelemme. Toinen syy on se, että täällä karttaan merkatut Ski-Routet ovat olleet hyvin jyrkkiä, ja pääsääntöisesti omien suksitaitojen ulkopuolella. Onneksi mukani on ollut mitään pelkäämätön burtonlady, joka nuo ski-routet on hoidellut ilman ongelmia.

Huomenna on vielä uusi hiihtopäivä edessä, ja toivottavasti löydämme jotakin järkevää meininkiä. Pari hyvää routea me toki tiedämme, mutta jos vaikka jotakin uutta ja kiinnostavaa löytyisi. Toivotaan niin.

Montafon, osa I

Eka hiihtopäivä täällä Montafonissa takana, ja raportti on varmaankin tuttua luettavaa edellisiltä vuosilta: Täällä ei ole riittävästi lunta rinteiden ulkopuoliseen möyrimiseen. Tämä on tosi ikävä tilanne meidän molempien mielestä, koska tunnetusti viihdymme enemmän tuolla rinteiden ulkopuolella kuin itse merkkien välissä.

Lämpötila on täällä suosinut meitä, aamulla muutama pakkasaste ja iltapäivällä nollan pintaan. Ainakin eka päivä, joka meni 90% rinnelaskuksi, oli siis sääolosuhteiltaan optimi. Oppaan kanssa vedettiin iltapäivä, ihan hyviä ja vaihtelevia rinneprofiileja täältä kyllä löytyy, mutta tokihan suurin wow-efekti jäi kokematta.

Afteri oli hiljaista, ja sillä ei ollut mitään jakoa esim. St. Antonin tai Hintertuxin vastaaviin nähden. Mutta kuka sitä enään tässä iässä kovista aftereista innostuu, enemmänkin listalla on rentouttava sauna ja hyvä ruokailu. Ja näitä molempia pystyy hotellimme erinomaisesti tarjoamaan.